Maanantai-lobbarin kootut

Missä olet Laura?

 

Lähtöilmoitusta seurannut muutaman päivän hiljaiselo ei ollut suunniteltu, mutta tuli tarpeeseen. On tehnyt hyvää pohtia mitä seuraavaksi, tunnustella vapaapudotusta ajatuksen tasolla ja totutella siihen että se itse asiassa tuntuu hiton hyvältä.

Olemme jälleen maanantaissa. Kuukausipalkollisen yks kautta viis, freelancerin yks kautta seitsemän. En valita - työnteko maistuu jälleen, pidemmän kuoppaisen kauden jälkeen. Aamuihin herää mielellään, iltaisin nukahtaa kuin pieni siili. Tietääpähän tehneensä. Puhdistavaa on ollut myös huomata, että arki voi tosiaan tuntua joltain muultakin kuin eloonjäämistaistelulta. Esim. kivalta.

Säilytän muistikirjaa ja kynää yöpöydällä - en vain siksi että näen taas unia, vaan siksi että ehdin nappaamaan kiinni kaikesta muistettavasta. Aivot eivät meinaa pysyä kiinni muutoksessa, unohtelevat päivänselviä asioita saaden kantajansa vaikuttamaan hajamieliseltä. (Mitä en tietenkään todellisuudessa ole.) Viime viikon unohdetut lupaukset kursivoidaan kalenteriin, sitä aiemmat unohdetaan ja luvataan palata paremmalla ajalla. Niin toimii moderni preesens; flirttailee avoimesti futuurin kanssa.

Mitä muuta? Niin! Viikon päästä olen matkalla lentokentälle. Kaksi lentoa putkeen kuulostaa lentopelkoisen painajaiselta, mutta on varmasti kaiken sen arvoista. Lennän muutaman tuhannen ihmisen asuttamalle saarelle, jossa aion irtisanoutua kaikista pakoista ja syödä fetaa. Paljon fetaa. Siitä lisää tuonnempana. Nyt takaisin muistettavien pariin.

Olkoon maanantainne armollinen. Ilmainen vinkki: siitä ei kannata tehdä vihollista, vaan neuvotella pokkana rikoskumppaniksi.

 

 

 

Laura

 

 

Share

Kommentit

kaista (Ei varmistettu)

Kiitos. Tää on se eka 20 prossaa kuukausipalkkalaisen työviikosta, jonka yli voi vähän niinkuin kompastua kuin kenkäruuhkaan eteisen oven edessä ja olla illalla tyytyväinen että on pysynyt pystyssä, ja luvata itselleen että tiistaihin herää sitten jo ihan kunnolla ja lapsillekin on useampi pari sukkia pestynä.
Muuten maanantaiaamu oli ihan lempeä, mieli vielä jälkilämpöisenä James Rodríguezin ja Karim Benzeman maaleista ja kuudentoista liigavoiton ennätysputkesta, joita yöllä kertynyt twiittiruuhka vielä jälkipui yhtä paljon kuin Asema-aukion kynttiläkuvia. Maailmassa on niin paljon tärkeää. Kuten loman odottaminen ja lepo ja feta.

Ja futuuri on tässä jo, mitä seuraavaksi, miten tämä saadaan loppumaan, ei kohta vaan NYT, ja miten se toinen saadaan jatkumaan, keskiviikkona, ja mihin aikaan Espanja herää sitä spekuloimaan. Ja miten paljon minun on hyvä antaa sille huomiota, etten unohda jotain jonka olen oikeasti luvannut tehdä enkä ole muistanut kirjoittaa muistiin. (Näinkin on käynyt).

Laura T.
Missä olet Laura?

Tämä oli ihana kommentti, niin armollinen ja tosi. Maailmassa on niin paljon tärkeää - tähän se kaikki kiteytyy. Mietin samaa kun kirjoitin tätä, että mitä sanoa aukion tapahtumista. Sitten mietin kuinka vinossa tämä koko maailma on, että siitä edes pitäisi olla jotain sanottavaa, niin ilmiselvästä. Siinäkin yksi syy lähipäivien hiljaiseloon.

Kiitos.

Mia K.
Voi taivas

Laitoin tähän linkin, jos joskus haluaisit saada lievennystä siihen lentopelkoosi. ♡
http://www.lily.fi/blogit/mia-k/kurssit-espoon-tapiolassa

Aloittelen myös uusia aluevaltauksia ;)

Ja hei, mäkin lennän nyt lauantaina lämpöön! Hauskinta lomaa sulle ikinä! pus!

Laura T.
Missä olet Laura?

Kiitos Mia. Oman lentopelkoni laukaisi vaikea elämäntilanne muutamia vuosia sitten, joten varovaisen toiveikkaana astun tällä kertaa koneeseen. Tuntuu helpommalta kuin vuosiin, ehkä pelko on hälventymässä itsestään nyt kun muukin elämä on asettunut uomiinsa.

Hyvää lentoa ja lempeää lämpöä!

Mia K.
Voi taivas

Kiitos :)! Samoin. Ja sun lento kyllä sujuu mallikkaasti! Tiän sen! 

Lumos
VALOA

arki voi tosiaan tuntua joltain muultakin kuin eloonjäämistaistelulta.

Juuri tätä mä olen kelaillut viime viikkoina! Että ei sen elämän ilmesesti tarvitsekaan tuntua joka päivä selviämiseltä, vaan itseasiassa ihan kivalle.

Laura T.
Missä olet Laura?

Joo! Tuli itsellekin ihan sellaisena ahaa-elämyksenä tämä. Helpottavaa kerrassaan!

Naislaif
Naislaif

Vihollisia ei kannata muutenkaan kantaa taakkanaan. Hus pois hätisteltävä.

Lennä sinä vain lennä ja tee siitä itsellesi ystävä ja mahdollisuus. Pelko pois <3

Laura T.
Missä olet Laura?

Naulan kantaan! Kiitos.

Vierailija (Ei varmistettu)

Eihän, luin vikaan lauseen useamman kerran väärin ja jäin oikein makustelemaan villiä kielikuvaa: ".. neuvotella porkkana rikoskumppaniksi". Kolmannella lukukerralla olin jo oivaltavinani merkityksen, kunnes neljännellä kerralla totuus paljastui.

Kaunis teksti taas kerran.

Laura T.
Missä olet Laura?

Hahhah! Toisaalta porkkana rikoskumppanina kuulostaa sekin....noh, mahdolliselta. Jos sitä vähän ensin makustelee. Päivän paras, kiitos nauruista ja kauniista sanoista!

Kommentoi