Mene suoraan asiaan, kulkematta rantojen kautta

Missä olet Laura?

 

 

 

 

Sain viime yönä postia.

Kirje tuli ystävältä toisesta maasta - ihmiseltä kenet olen nähnyt viimeksi Italiassa pari vuotta sitten loppukesästä. Hän asuu siellä, minä täällä. Yhteydenpitoamme voisi kuvailla maanis-depressiiviseksi: saatamme tykittää toisiamme viesteillä pari viikkoa - sitten onkin ihan hiljaista neljä, viisi, kuusi kuukautta. Pidän siitä. Se sopii minulle. Siinä on sellainen rehellinen maku ja tunne.

Asuessani Kreikassa, tajusin kuinka kumara Suomen keskustelukulttuuri todellisuudessa on. Täällä ei joko puhuta, ja jos puhutaan niin puhutaan nyt ainakin ensiksi reippaasti asian vierestä. Kreikassa keskustelunavausten top kolmoseen kuuluu kysymys oletko naimisissa. Se on hämmentävää ja hauskaa.

En pidä siitä että asioita ja vuorosanoja pedataan pikkutarkasti. Mietitään miten sanottaisiin ettei vaan kuulostaisi liian jyrkältä, tyrkyltä tai tungettelevalta. Mutta mitä helvettiä, sellaisiahan asiatkin usein ovat: suoria ja silloin tällöin äkkisyviä. Joten miksi käyttää energiaa esityslistan valmisteluun, kun voi ihan yhtä hyvin vetää vapaalta kädeltä?

Tunnistan välittömästi keskustelun johdattelun ja huolimattomiksi naamioidut utelut - ja myönnän, olen niille vähän allerginen. Ei sillä, minä tykkään keskustella. Mutta tykkään tehdä sen suoraviivaisesti; hypätä kylmiltään polttopisteeseen, en kaartaa vaivihkaa sivulta.  (Tässä yksi syy miksi inhoan katsoa poliitikkojen haastatteluita.) Kun opettelee sanomaan suoraan mitä haluaa, toivoo ja tarkoittaa, välttyy monelta väärinymmärrykseltä ja turhan toiveikkaalta tulkinnalta.

 

 

 

Niin, se kirje. Se oli lyhyt ja meni suoraan asiaan. Tietysti. Siinä luki esimerkiksi näin:

 

 ''I must admit. I am in search of some help...advice...I do not even know. I just remember feeling so good after talking to you and hearing what you have to say. So here I am.''

 

 

Usein mietin miksi meillä ihmisillä on niin suuri tarve selitellä asioita, tehdä niistä pyöreämpiä. Kun perille olisi suorempikin reitti. Kysymme elämästä, kun haluamme tietää työkuvioista. Kysymme työstä kun haluamme tietää parisuhteesta ja niin edelleen. Ja sitten esitämme yllättynyttä vaikkemme sitä olisi.

Turhaa on väritellä visioita ja hioa kulmia kun tässä kerran ihmisiä kuitenkin ollaan. Kun pyytää suoraan, onnistumisprosentti on hitusen suurempi kuin sokeana arpoessa. Jos tarvitset apua, neuvoa tai staattista olkapäätä, kerro. Jos haluat tietää, kysy. Ja kuinka ollakaan, keskustelut muuttuvat tiiviimmiksi, niistä saa paljon enemmän irti. Tätä tarjousta ei kannata ohittaa: nyt tuplasti asiaa samaan minuuttihintaan koko loppuelämäsi ajan!

 

Laura

 

 

Share

Kommentit

Toinen haudutus

Ja musta kun tuntuu, että suomeksi sentään puhutaan suoraan ja kaartelematta ja tarkoitetaan mitä sanotaan (tai ainakin mistä vaietaan). :) Englanniksi pitäisi ilmeetkin pitää kurissa (tai ainakin on tullut noottia kun en ole onnistunut). Ettei vaan toiset saa tietää, mitä kukaan oikeasti ajattelee. Ei olla Kreikassa, ei.

iidami
Bambino

Olen kanssasi samaa mieltä, erityisesti tuosta ilmeilykohdasta :D Jos ilmeet ei mätsää sanomisten kanssa niin ei hyvä heilu.

Välillä Suomessa vieraillessa oikein hätkähtää ihmisten sanomisten suorasukaisuutta, kun on tottunut brittien ylenmääräiseen kohteliaisuuteen ja kiertoilmauksiin. Toisaalta tuntuu, etten englanniksi aina muista kierrellä ja "hedge" tarpeeksi (sori, en tiedä mitä hedging on suomeksi), mutta toisaalta suomeeni lipsahtaa liiallisia kohteliaisuuksia jopa siinä määrin, että kerran yksi tuttava kysyi, että "vittuiletsä?"

Laura T.
Missä olet Laura?

Repesin ääneen tuolle viimeiselle iidami, ahahha! Kuinka hämmentävää (ja hauskaa)!

Laura T.
Missä olet Laura?

Aikamoisia on kyllä nämä kulttuurierot, ja mielenkiintoinen tuo englanti-näkökulma! Kuinka sellaisesta voi saada noottia, jos tunteensa ja ajatuksensa rehellisesti näyttää? Mälsää.

Tänään kävin kreikkalaisessa ravintolassa ja puhuttiin vähän kreikkaakin siinä. Jo toisen virkkeen kohdalla toppuutin tarjoilijaa että älä puhu noin nopeasti, mää en ymmärrä!

Toinen haudutus

Brittejä kun ovat, niin se paheksuntakin tulee onneksi sillain rivien välissä - ja sitten voi vaan teeskennellä olevansa olla rehellisesti tyhmä ulkomaalainen, joka ei ymmärrä tulleensa paheksutuksi. :P

Ehkä ikävintä on se, että sitä tulee niin epäluuloiseksi, kun ei osaa tulkita, milloin ihmiset on oikeasti kiinnostuneita/ystävällisiä ja milloin on kyseessä joku muodollisen kohteliaisuuden laji, jota suomalainen ei heti sellaiseksi tunnista. Mutta tutka kehittyy ja luovimaan oppii. Luulisin.

Mia K.
Voi taivas

Huraa! Juuri siksi mäkin sain nyt viikonloppuna melkoisen ns ryhmäryöpytyksen; kun sanoi asiani suoraan! :) sain kuulla vaikka mitä, mutta mun oli vain pakko hymyillä! Eiks ookin ihanaa, kun "vain näkee läpi"!? :)))

Nyt oli nappikirjoitus! 

 

Laura T.
Missä olet Laura?

Kun on rehellinen ja suora, se tuo mukanaan paljon muutakin - niin hyvässä kuin sitten kurjassakin. Onneksi on noinkin positiivinen tyyppi kuin sinä Mia K.!

Mia K.
Voi taivas

Voi että :) kiitos Laura! 

Oikeesti en oo ns positiivinen ;) mul o sellanen on/off suhde optimistiseen sydämeen... paitsi ulkomaille saapuessa se on pysyvä on ;))

 

tartse (Ei varmistettu) http://hidastauko.blogspot.fi

Moni kyllä puhuu laveasti sanomatta mitään. Toinen puhuu kiertoilmaisuin ja ihmettelee, kun ei tule ymmärretyksi. Paheksutaan sitä, kun ei saa apua, vaikka sitä tarvitsisi. Olisi ensin kehdattava pyytää apua, sillä se toinen osapuoli ei kehtaa kysyä. Sanotaan siis suoraan, niin jää mahdollisimman vähän tilaa tulkinnalle. Sillä on niin monta tulkintaa, kuin on tulkitsijaa.
Hyvä postaus sinulla!

Laura T.
Missä olet Laura?

Veit sanat suustani tartse! On opittava kehtaamaan, vaikka se alkuun saattaakin tuntua typerältä tai töykeältä. Mutta ai että kun se helpottaakin elämää kun ei tarvitse kantaa huolta tulkinnoista tai henkisistä riviväleistä. Kannatetaan.

Laura Pollari
Laura de Lille

Mä aina ulkomailla asuessani hassusti ajattelin, että höpönlöpö-anglosaksoneilla oli joku ongelma suoruuden kanssa koska tyhjät puheet ja small talk. Sitten tulin Suomeen ja täälläkö sitä vasta kikkaillaankin. Kulttuurishokki!

P.s. Otsikko <3

Laura T.
Missä olet Laura?

Kikkailut sikseen mä sanon! Jotenkin ennen ajattelin että ihminen ei voi olla samaan aikaan mukava ja suora, mutta ihan hyvin on mennyt! Toisaalta, tämä on oma tulkintani asiasta ja siksi ehkä ohuelti subjektiivinen...

Vierailija (Ei varmistettu)

Joo, luulen että sellanen hyvänlainen suoruus on itsensä arvostamista ja omien tarpeiden ja tunteiden tärkeänä pitämistä. Se, että viestii selkeästi on varmaan lopulta palvelus kaikille. Tässä riittää harjoittelemista vielä pitkäksi aikaa kaltaiselleni miellyttäjälle... Mutta kyllä se niin näyttää menevän, että kun sanoo mitä oikeasti tarkoittaa, ihmissuhteet lähenevät ja keskusteluista tulee merkityksellisempiä.

Laura T.
Missä olet Laura?

Jep, sama juttu. Miellyttäjälle monet asiat tuntuu paljon itsekkäämmiltä kuin ne todellisuudessa ehkä ovatkaan. Mutta ai että kun helpottaa.

Iksu
Tassuja ja töppösiä

Mä olen opettelemalla opetellut olemaan suorempi ja rehellisempi sekä puheideni että ajatusteni suhteen. Se on tehnyt elämästäni jotenkin kevyempää ja helpompaa. En tietenkään tarkoita, että hienotunteisuus tulisi unohtaa tai että mitä tahansa kannattaisi töräyttää ekana ääneen, mutta kun pyrkii ajattelemaan muista ihmisistä nätisti, voi olla suorapuheinen ilman että loukkaa ketään. Ainakin pääsääntöisesti se tuntuu toimivan :)

Tästä tekstistä tuli mieleen samantyylinen tarina kuin muutamalla edellä kommentoineella. Meillä oli työharjoittelija, joka oli edellisessä ammatissa toimiessaan asunut useita vuosia jenkeissä. Eräänä päivänä hän kysyi, saisiko kysyä minulta yhtä henkilökohtaista asiaa, eikä minun tarvitsisi vastata jollen halua. Suostuin tähän, ja mietin mitä ihmettä hän mahtaa kysyä. Vähintäänkin jotain seksuaaliseen suuntautumiseeni liittyvää. Noh, kysymys oli, että miten päädyin opiskelemaan kyseistä alaa. Ei niin kovin salainen ja henkilökohtainen kysymys minun mielestäni :D

Laura T.
Missä olet Laura?

No just näin Iksu! Kun ei tarvitse ajatella että miten pitäisi ajatella. Asioista tulee ihanan suoralinjaisia ja helpommin tartuttavia. Ja ihan sellaiset perustaidot kuin anteeksi pyytäminen ja kiittäminen tukee mukavasti tätä agendaa.

Hahah, henkilökohtaisuuksien raja on varsin häilyvä!

Kommentoi