Merkki mulle, merkki sulle.

Ladataan...
Missä olet Laura?

 

 

 

Kävelin eräänä iltana miettien elämää ja universumia, kun yhtäkkiä kohdallani syttyi pimeänä pysytellyt yksinäinen valotolppa. Katsoin kirkkaalle tähtitaivaalle ja hymyilin. Tämän on oltava merkki jostakin. Universumilla on nyt selvästi jotain alleviivattavaa.

Sama toistui seuraavana päivänä. Sitten valo pysytteli pimeänä monta päivää, kunnes taas eräänä iltana päätti syttyä. Ja minä kiitin ja heitin henkiset ylävitoset Linnunradan kanssa. Energiakenttien ilotulituksesta tuli jokapäiväinen jännitysmomenttini, kunnes pikkuhiljaa tajusin että kyseessä on ihan tuikitavallinen rikkinäinen katulamppu. Se vaan sattuu syttymään ja sammumaan melko sattumanvaraisesti pitkin iltapäiviä, pysytellen päällä minuutteja ja sammuen tunniksi.

Aloin miettiä, kuinka moni kulkija on saanut kokea samanlaisen johdatuskokemuksen kävellessään kotikatuni laiskan lampun alta. Kuinka moni on ajatellut kanssani samalla tavalla- tämä on merkki minulle. Minun on uskallettava.

Mitä enemmän asiaa pohdin, sitä lohdullisemmaksi mieleni käy. Tämä ihme ei olekaan omittavissa. Yksi rikkinäinen katulamppu saattaa antaa lukemattomille ohikulkijoille toivoa, rohkeutta ja uskallusta heittäytyä. Ohjata urapolulta eksynyttä, antaa kauan odotetun viimeisen valomerkin pystyyn kuoleelle ihmissuhteelle. Vaihtaa suunnitelma a:n b:ksi yhdellä oikein ajoitetulla välkäytyksellä.

Tänään siis pohdinnassa ihminen, valo ja uskalluksen ulkoistaminen. Saada nyt rikkinäisen lampun hitaasta stroboilusta lopullinen sysäys alanvaihtoon tai ulkomaille muuttamiseen. Ihmiset kulkevat, ja lamppu se jakelee merkkejä sarjatulella. Riemastuttavaa.

 

 

Laura

 

 

Share

Kommentit

annam_
anna k.

Mikä ihana johdatuslamppu, ja sitäkin ihanampi ajatus!

Laura T.
Missä olet Laura?

Eikö vain annam_! Kiitos!

Kommentoi

Ladataan...