Miksi bloggaan?

Ladataan...
Missä olet Laura?

 

 

 

Hyvä kysymys, kiitos Nella.

Sain viime vuoden lopulla haastattelupyynnön koskien sitä mitä teen; miten näen bloggaamisen, mihin se sijoittuu suhteessa kirjoittamiseen, ja mitä se tulevaisuudessa voisi olla.

Tällaiset kysymykset ovat kutkuttavia. Osittain niiden vaihtelevien vastausten takia, ja osittain siksi että pääsen keskustelemaan niistä varsin harvoin.

Viitisen vuotta sitten tajusin, että tulevaisuuteni on sanoissa. (Psst, uskon että aika monen meistä.) Se oli sellainen ohikiitävä hetki jona ymmärrys siitä että haluan kirjoittaa työkseni, kohtasi ajatuksen siitä että se voisi olla mahdollista. Seuraavat vuodet opiskelin löyhästi tiedotusoppia miettien, mitä seuraavaksi. Mietin edelleen.

Blogi on sekoitus luovia kokeiluja ja silkkaa ammatillista harjoitusta.

Jos haluaa kirjoittaa paremmin, on kirjoitettava enemmän.

Puhun usein kirjoittamisesta bloggaamisen sijaan. Näen kirjoittamisen ensisijaisena intohimonani - blogin taas äärimmäisen hyvänä alustana sen toteuttamiseksi. Bloggaaminen sen sijaan haastaa tarttumaan uudenlaisiin aiheisiin, se tuo erilaiset ihmiset saman tekstin alle, ja tarjoaa aidon mahdollisuuden käydä keskustelua. En osaa lonkalta heittää mitään nerokkaampaa tapaa kohdata kerralla niin monta erilaista tekijää, lukijaa ja vaikuttajaa.

(Ja niille jotka salaa haluavat tehdä blogistaan työn: tehkää sitä mistä nautitte, ja tehkää se parhaalla mahdollisella tavalla. Se mitä tilastojen käyrät ja kartat eivät kerro, on se kuka blogia lukee. Se voi olla opiskelukaveri, yhteistyökumppani tai lapsuusajan naapuri. Se voi olla myös joku joka haluaa palkata sinut tiimiinsä.)

 

 

 

Kun ajattelen blogimaailmaa, sen monisäikeisiä kerroksia ja ihmisiä siinä, näen sen ennen kaikkea mahdollisuutena. Tehdä omaa juttua ja kehittyä siinä, kohdata kiinnostavia ihmisiä ja ottaa oppia. Ja jakaa sitä sitten eteenpäin parhaansa mukaan. Oli kyse sitten uutisesta, reseptistä tai uudesta näkökulmasta. Tai ihan vaikka siitä kuinka askarrella uusi banneri. (Vinkkejä otetaan vastaan.)

Blogimaailman, samoin kuin työelämänkin, voi nähdä monella tavalla. Sen voi nähdä kilpailuareenana, jossa muiden menestys on itseltä pois, tai sitten sen voi nähdä kaikille avoimena oppi-alustana. Maailmaa syleilevät ympyräteoriat pätevät bittiavaruudessakin; oma suhtautuminen asioihin heijastuu suoraan siihen mitä on ja mitä tekee.

Ubuntu-filosofian mukaan ihminen on, koska muutkin ovat. Tiivistetysti: ihminen ei vaarannu toisten kyvyistä tai hyvyydestä. Kyse ei ole siitä etteikö yksittäinen tekijä voisi menestyä; kyse on siitä kuinka menestyksen käyttää myös muiden hyväksi. Tätä ajatusta haluan viljellä omalla tontillani. Se on lähtökohta kaikelle mitä teen. Se on syy miksi teen tätä. Opin, opetan, opin ja sitten taas opetan. (Näettekö, ympyrä!)

 

 


Laura

 

Share

Kommentit

Julia Thurén
Toimitus

Ah, ihan mahtava teksti!

Tuo ubuntu-ajatus on tosi lohdullinen, ja sitä pitäisi enemmän ottaa omaan elämään. 

Luen semmosta From the Land of Green Ghosts -kirjaa, jossa myanmarilainen jäbä muuttaa Cambridgeen, ja sitten sitä ihmetyttää siellä se, että ihmiset kilpailee niin kovasti, kun siellä Myanmarissa (viidakossa jossa tyyppi itse asusteli) elinehto on se, että kaikki tukee toisiaan ja tekee asiat yhdessä eikä kilpaillen muita vastaan, yhteisö ennen yksilöä.

Nyt joku kapitalistiuskoinen sanoo, että nimenomaan kilpailulla on rakennettu kaikki tämä hyvinvointi. No, ehkä. Mutta ainakin henk koht tasolla saattaisi olla vähän iisimpiää, jos ei tarttisi niin paljon kilpailla. 

Laura T.
Missä olet Laura?

Kiitti Julia!

Oi hitsi, kuulostaa tosi mielenkiintoiselta kirjalta, kiitti vinkistä. Kaikki yksilö-yhteisö-pohdinnat kiinnostelee.

Kilpailulla rakennettu, joo. Mutta hyvinvointiakin on niin monenlaista. Maailman onnellisimmat ihmiset elävät joidenkin tutkimusten mukaan jossain ihan muualla kuin isoilla rahoilla rakennetuissa omistusasunnoissa. Maailmamme ikuisuuskysymykset.

 

 

Helmi K
sivulauseita

Mulle on ihan uusi asia tämä ubuntu. Kiitos.

Ja jotenkin hauskasti ja ihanasti kirjoitit auki sekä alkuperäisen kysymyksen että oman vastauksesi.

Ja voisin taas kysyä tuosta banneri-hommasta mutta ehkä en. Joskus on vaan parempi hyväksyä se että on asioita joista en ymmärrä mitään.

Laura T.
Missä olet Laura?

Ole hyvä! Ja kiitos. Tämä oli kyllä varsin relevantti kysymys pohdittavaksi.

(Bannerista sen verran että sehän on tuo palkki jossa blogin nimi lukee. Voisin joskus kokeilla atk-askarrella erilaisen. Mutta en osaa. Vielä. Pus.)

Ocla

Nyt mä haluan lähettää sulle Kymestä sylillisen sydämiä! 

Viimeiset kappaleet etenkin, ja myös koko teksti, täyttä kultaa. Aivan ihanaa että kirjoitat. Ubuntu filosofia on mulle aivan vierasta, mutta voi, kumpa kaikki osaisivat ajatella niin. Sydämellisesti. 

 

t. Oona Julia

Laura T.
Missä olet Laura?

Kiitos, sylillinen sydämiä vastaanotettu! Laitan ne seinille roikkumaan.

Nyt laitan oman sylilliseni sinne, ole valmiina.

Tove Janssonin tytär

Ihana sä. Mä oon haaveillut kirjoittamisesta työnä aina tasaisin väliajoin, mut pelkään että en oo tai en tuu tarpeeksi hyväksi. Ja koska kirjoittaminen on niin tärkeää mun maailmassa niin pelottaa et jotenkin mokaan sen. Ja toisaalta sanon kavereille et aina kandee uskaltaa.

Laura T.
Missä olet Laura?

Hei! Mä tiedän tuon pelon. Se elää myös mussa. Ajattelen kuitenkin niin, että mikään työ tai tekeminen maailmassa ei saa käydä liian tärkeäksi, koska sitten se määrittää liiaksi. Se helpottaa, kun ei tee itsestään ja tekemisistään turhan tärkeitä. Rentous tuo hommaan sen tarvittavan liikkumavaran.

Sä olet helkkarin hyvä kirjoittaja, joten suosittelen kokeilemaan. Ihavvaavvinkkinä.

Tove Janssonin tytär

Kiitos. Oot oikeessa. Pitäis päästää irti täydellisyyden tavoittelusta. Ärsyttävän tiukassa istuu semmoset ajatukset et joko on kaikki tai sit en mitään.

Nella
Nellancholia

Kauniisti kirjoitit jälleen kerran. Kuulin ubuntusta ensimmäistä kertaa tänä keväänä ja se kuulosti kyllä juuri sellaiselta asialta, että siihen olisi hyvä tarttua paremmin. Ajatukset jakamisesta ja kanssaolemisesta/-oppimisesta on hurjan tärkeitä aikoina, joina kaikkia kehotetaan kilpailussa pärjäävä yksilö ja saari.

Kommentoin joka paikkaan... Mutta kiitos vielä vastauksesta. 

Laura T.
Missä olet Laura?

Kiitti Nellasein! Ubuntuun kiteytyy lähes kaikki se, mitä elämältä ja ihmisiltä toivon. Ehkä alan Ubuntu-filosofiksi.

Sanna Inkeri
Inkerin vikaa

Ubuntuun kiteytyy myös mun työyhteisön meininki, ja se on varsin mahtavaa. Käyttöjärjestelmänä siinä toki olis parantamisen varaa, hah! (Taidan olla myös kohtalaisen nörttiintynyt, kun oletin silmiin osuneen kommentin perusteella täältä löytyvän Linux-keskustelua...)

Laura T.
Missä olet Laura?

Oo, niin moni työyhteisö voisi paremmin jos niissä noudateltaisiin ubuntun ajatusmallia. Tekisi ylipäätään työelämästä eloisampaa ja tuottavampaakin, uskon. Propsit teille!

Hah, se päivä kun Laura Tähkävuori kirjoittaa Linuxista. Jätän suosiolla sen teidän osaavampien heiniksi!

SannaAnni
NytKu

Kiitos siitä, että bloggaat Laura!  Sanojen kauneutta, joka pitää aina käydä lukemassa

Laura T.
Missä olet Laura?

Kiitos SannaAnni, olipa kivasti sanottu!

tiia_

Olen niiiin samaa mieltä keskustelujen käymisestä bloggaamisen kautta. Edelleen se perimmäinen syy, miksi minäkin bloggaan, on mitä ihmeellisimpien ja ihanampien ihmisten kohtaaminen sanojen ja kuvien välityksellä. Ollaan yhdessä, erilaisia, samanlaisia, erikseen, muutamat tai monet. 

Otahan koppi vanhasta kunnon blogihaasteesta, jos ehdit ja jaksat: http://palavarakkauspikkusydan.blogspot.fi/2015/05/haaste-vastaanotettu.html

Laura T.
Missä olet Laura?

Juuri näin. Ollakseni rehellinen, en ennen uskonutkaan kuinka lähelle jokin virtuaalinen todellisuus voi ihmistä päästä. Että sitä voi jotenkin oikeasti tuntea olevansa kosketuksissa muiden kirjoittajien ja lukijoiden kanssa keskustelun ja jakamisen kautta.

Postausta en taida ehtiä aiheesta naputtelemaan, mutta yritän päästä kommentoimaan sulle! Pus!

Tiina G (Ei varmistettu) http://www.maku.fi/blogit/fanni-kaneli

Oi vitsi, ihan mahtava kirjoitus! Iso peukku Ubuntu-ajatukselle!

Laura T.
Missä olet Laura?

Kiitti Tiina G! Todellakin, ubuntu rules big time!

Suhteessa

Täällä on kyllä aina jotain virkistävää, jota käydä lukemassa. Ja kivasti sun kirjoitukset jatkuu kommenttiboxissakin. Niitä on kiva lukea.

Laura T.
Missä olet Laura?

Kiitos miumaumiu! Kommenttiboksi tuo kyllä bloggaamiseen ihan uuden ulottuvuuden, parasta!

ikkiam
LUOMA

Ympyrä. Ympyrä. Ympyrä.

Ihana sana. Sellainen... pyöreä!

Ennen kuin aloin lukea, mietin (luonnollisesti) niksi itse kirjoitan. Ja luettuani mietin uudestaan.

Meillä kaikilla on oma syynsä kirjoittaa. Mutta erityisesti pidän siitä miksi sinä kirjoitat. Siitä, että voi saada itselleen ja antaa jotain niin monelle yhtä aikaa.

Siinä on jotain aika täydellistä. Jonkun ydin.

Laura T.
Missä olet Laura?

Olipa kauniisti muotoiltu, kiitos. Tavoitit juuri sen, mitä koko hommalta toivon. Kirjoittamiselta ja elämältä. Pus!

ikkiam
LUOMA

Tajusin tässä joku päivä, että olen alkanut nähdä metsän puilta. Ihan pikkuhiljaa, sellaisina välähdyksiä. Se tuntuu hyvältä. 

Kommentoi

Ladataan...