Minäkin halusin silikonit

Ladataan...
Missä olet Laura?

Ikävuosina 14-17 rukoilin Jumalalta suurempia rintoja. Joka ilta, hartaasti, tosissani ja salaa.

Kun minulle valkeni ettei niitä tule, rupesin suunnittelemaan rintaleikkausta. Kysymättä kertaakaan itseltäni miksi tunsin miten tunsin, otin selvää vaihtoehdoista ja tunsin helpotusta, suoranaista riemua siitä että odotus olisi pian ohi.

Pienirintaisuuteni oikeutti minut selailemaan plastiikkakirurgian sivuja. Se pakotti siihen. Ei se ollut pinnallista tai turhaa, ei: se oli tasoihin tulemista. Katsokaa itseänne, helppo teidän on sanoa. Te ette tiedä mitä me käymme läpi.

No, mitä me pienirintaiset sitten käymme läpi? Mikä tarkalleen ottaen on se tekijä, jonka varjolla istahdamme konsultaatiotuoliin ja kerromme olevamme onnettomia. (Oletteko huomanneet että monissa lehtijutuissa aikaa ennen leikkausta kuvaillaan juuri kyseisellä adjektiivilla?) Miksi pienirintaiset ovat onnettomia ja epänaisellisia? Miksi olemme?

Kysymykseni ei koske sitä, etteikö rintaimplanttien laitattaminen voisi tehdä onnelliseksi. Toki voi. Kysymykseni on: miksi näin on? Minkä takia muutaman desilitran pussi rintalihaksen alla tekee autuaaksi ja oikeuttaa viittaamaan entiseen minään lautana?

Pienirintaisuus saa naiset sisuuntumaan, lähtemään toiviomatkoille lahden tuolle puolen ja palaamaan voimakkaina, naisellisina naisina.

Minä mietin rintoja vuodet 2002-2006. Käytin äärimmäisen paljon aikaa ja energiaa dekolteeni tuijotteluun.

Ja nyt, vuonna 2016 muistan taas miksi.

 

(Kuvakaappaus tissi.com tyyli.com)

 

Minulle muodostui pienirintaisen naisen identiteetti. Ei hoikan tai urheilullisen tytön identiteetti, vaan ennen kaikkea pienirintaiseksi jääneen tytön identiteetti. Sellainen selittelevä tapa puhua omasta kehosta, varmistella kaikille että kyllä minä vikani tiedän.

Tämä ei ole teksti siitä, kuinka ylpeä olen omista rinnoistani. Se olisi vähän groteskia ja tekopyhää - olenhan viettänyt suuren osan elämästäni niitä häveten. Media jaksaa muistuttaa kerta toisensa jälkeen että minussa on erityispiirre, joka on helposti häivytettävissä jos vain haluan. Minussa on vika, ja minulla on kaikki valta korjata se. Se on minun oikeuteni naisena.

Minä ymmärrän sen voimaantuneen onnellisuuspuheen jota leikkausten jälkeen luemme lehdistä. Minäkin halusin aikoinani niin kovasti toimia esimerkkinä muille pienirintaisille siitä, että plastiikkakirurgia on ihan ok vaihtoehto silloin kun se on perustelua - silloin kun se parantaa elämänlaatua. Silikonionnea ennemmän haluaisin ymmärtää kuitenkin sitä syvää onnettomuutta ja itseinhoa jota naiset kokevat ennen leikkauspöydälle asettumista. Miksi? Miksi minä vielä parikymppisenäkin koin olevani lähtökohtaisesti epäsopiva ja valuvikainen?

Minulla on myös keskivertoa pienemmät korvat. Mutta ketä sellainen kiinnostaa?

En koskaan mennyt leikkaukseen. Kasvoin vähän ja keskityin muihin asioihin. Ja kun puhun kasvamisesta, viittaan sillä ajatusmaailmani avartamiseen - rinnanympärykseni ei ole kasvanut senttiäkään.

 

 

Laura

 

 

 

Share

Kommentit

Helmi K
sivulauseita

Mun mielestä tissit on (paitsi tietty jos imettää) ihan outo (ja epäkiinnostava) asia. Tommoset jotkut rauhassysteemit tossa. Miten niistä onkin tehty jokin juttu. En tajua. Paitsi silloin kun jollain on pienet tissit (eikä tarvi rintsikoita) ja olen hetken ihan hullun kateellinen. Joka kerta.

 

Laura T.
Missä olet Laura?

Itse aina toivoin pystyväni suhtautumaan rintoihin samalla tavalla. Mutta kun ei ollut mihin suhtautua - ei tarpeeksi, ei niin kuin olisi pitänyt olla ollakseen nainen.

Nykyään - jumalalle kiitos - suhtaudun kanssasi samalla tavalla.

hämentynyt (Ei varmistettu)

Siis mikä tämä juttu on (johon aika usein törmää) ettei pienirintaiset tarvitse rintaliivejä? Minulla on A-kupin rinnat, ja voin luvata että aina kun lähden ulos kodistani, ja useimmiten kotona ollessanikin, on rintaliivit päällä. :)

Vaikka rintani ovat pienet, ovat ne silti rinnat. Enkä niiden pienestä koosta huolimatta halua vilautella niitä edes vahingossa isommasta kaula-aukosta. Tai ihmisten jotenkin tiedostavan alusvaatteitteni puuttuvuutta. Ja ihan samoin kuin isommissa rinnoissa, on rinnoissani nännitkin. Nännit joiden en esimerkiksi halua paistavan paidan läpi vaikkapa työpaikallani.

Laura T.
Missä olet Laura?

Tämä on vedenjakaja! Tiedän naisia jotka eivät pidä liivejä esim. avonaisten mekkojen kanssa, mutta itsekin kyllä puen liivit lähes poikkeuksetta kun lähden ulos. Tosin kotona otan pois heti kun mahdollista, hah.

Helmi K
sivulauseita

Öööö, niin siis missään tapauksessa en tarkoittanut etteikö pienet rinnat olisi rinnat :D

Vaan sitä että on paljon kauniita mekkoja jotka vaan näyttävät paremmilta ilman rintsikoita, koska avonaisuus, leikkaus, mikä lie, ja koska pienet rinnat nyt eivät kuitenkaan samalla tavalla heilu ja hölly ja roiku tiellä kuin isommat. Pienten rintojen kanssa ja ilman rintsikoita mekkoihin tulee ilmavuutta ja keveyttä joka miellyttää minun silmääni. 

Ja mä taas en ole koskaan ymmärtänyt mikä siinä on kauheaa jos nännit paistavat läpi, musta se näyttää vaan kivalta.

Mutta tämä on tätä. Tissit tissit tissit ja yhtä monta mielipidettä suuntaan ja toiseen eikä kukaan puhu just pienistä korvista. Pitääkin aloittaa.

Mulla on pienet rinnat ja olen aina inhonnut rintaliivejä, en todellakaan vapaa-ajalla käytä. Silti, koska kulttuuri on mikä on, niin töihin mun on useimmiten laitettava liivit, sillä tuntuu että on "pakko" -ei ole ammatillista jos nännit näkyy paidan läpi (Miksi? Miksi?)

Inhoan tätä, mun täytyy piilottaa nännini etteivät muut häiriinny? Siltikin tämmöisissäkin tilanteissa kun yhteiskunta "pakottaa" mut käyttämään liivejä, valitsen ne mahdollisimman ohuet ja todellakin toppaamattomat ja kaarituettomat, joista niistäkin nännit saattaa paistaa läpi, mutta siitä en enää välitä, ei työpaikka voi pakottaa mua vaihtamaan liivilaatua.. :)

Laura T.
Missä olet Laura?

Todella hyvä pointti Aino, kiitos.

iitukka

Nänni-"ongelman" takia käytän päivittäin Lindexin nännin päälle laitettavia nipple coverseja, jotka siis liimautuvat ihoon itsekseen. Siis sellaiset fileiden tapaiset. Ei tarvitse ahdistua liiveissä eikä nännienkään takia.

tiia_

Vähän ohis, mutta vielä joku aika sitten pienirintaisen naisen oli mahdotonta löytää mistään push-uppaamattomia / megatoppaamattomia rintsikoita. Alusvaateliikkeiden myyjät ihmettelivät mulle ihan suoraan, että "niin siis... ai etkö sä siis halua korostaa sun rintoja? No enpä ole koskaan ennen kuullut. Katos tätä kun tässä mallissa on näääääin paljon tätä täytettä, jos ei sulla omasta takaa ole, eikö oo kätevää." Nykyisin, luojan lykky, saan kyllä ostettua just niin toppaamattomia rintsikoita kuin haluan, mutta kauan siihen menikin - koko aika teini-ikäisestä reilusti yli kolmekymppiseksi - kun asenteeni siihen, milllaiset mun rintsikoiden (rinnoista nyt puhumattakaan) pitäisi olla, oli yksiselitteisesti väärä

Laura T.
Missä olet Laura?

Ei itseasiassa yhtään ohis, sillä alkuperäisessä tekstissä olin kirjoittanut auki ihan saman rintsikka-asian. Surullista ja aika ajoin aivan äärimmäisen raivostuttavaa.

Voi sitä onnea, kun topattujen bikinien kanssa nousee järvestä ja saa puristella puoli litraa vettä rinnoistaan! ILON KAUTTA.

ahhica (Ei varmistettu)

Tämä on niin totta! Vielä muutama vuosi sitten oli pienirintaiselle tosiaankin todella vaikea löytää toppaamattomia liivejä. Onneksi asia on nyt hieman korjaantunut.

Perheeni naisilla on kaikilla muhkea dekoltee ja itsellänikin oli vielä lukioaikaan melko runsas kuppikoko. Kun sitten parikymppisenä ruuminrakenteestani katosi lapsenpyöreys, katosivat myös tissit. Mutta jostain syystä minä RAKASTIN uusia pieniä rintojani (ja rakastan edelleen 10 vuotta myöhemmin)! Niiden kanssa avoimetkaan mekot ja vaatteet eivät näytä liikaa, voin käyttää pieniä, tuettomia lappurintsikoita (nyt kun niitä löytyy :), rinnat ovat ryhdikkäämmät... Ehkä minua auttoi se, että elin teini-ikäni runsaammalla rintavarustuksella, joten osasin arvostaa enemmän pikkutissien hyviä puolia? En tiedä, mutta molemmissa puolensa, itselleni pienissä vielä enemmän :)

Laura T.
Missä olet Laura?

Oi kyllä: muistan muutama vuosi sitten kävelleeni kaupasta ulos turhautuneena, sillä en löytänyt kokonaiselta alusvaateseinämältä yksiäkään toppaamattomia liivejä. Ammattiliikkeestäkin lähdin mukanani liivit, joihin toppaus oli ommeltu kiinni niin, ettei sitä saanut irti.

Mukavaa kuulla mielipide ihmiseltä jolla on kokemusta molemmilta puolin, kiitos!

Leppis (Ei varmistettu)

Minä olen aina viihtynyt pienirintaisena. Se on jotenkin istunut minäkuvaani ja identiteettiini hyvin. En halua olla naisellinen. Se saa minut tuntemaan oloni jotenkin groteskiksi. Tämä tietenkin koskee vain itseäni, ei muut ihmiset joilla on suuret rinnat ole millään tavalla groteskeja. Kun mittari on ylittänyt 30 vuotta rintani ovat kasvaneet, enkä pidä siitä yhtään. Ne hävettää.

Minulla ei varmaan ollut sen kummempaa pointtia, hassua vaan että ihmiset voivat olla tyytymättömiä juuri päinvastaisista syistä.

Laura T.
Missä olet Laura?

Mukavaa kuulla Leppis!

Ehkä juuri tämä: mitenkäs he (me), naiset jotka juuri haluaisivat kokea itsensä naisellisiksi, mutta eivät pysty siihen tällaisten klikkiotsikoiden takia? Turhauttavaa.

Tärkeintä olisi päästä pisteeseen, jossa mikään ei olisi toista parempi, vaan kaikki tissit yhtä yhdentekeviä. Siihen saattaa tovi mennä.

Taru Mari
Stuff About

On outoa olettaa että kaikki pienirintaiset haluaisivat isommat rinnat tai että pienirintaisuus olisi huono ominaisuus. Mielestäni asiasta pitäisi kirjoittaa neutraalisti, varsinkin lehdessä jossa tyylivinkkejä jaetaan. Vähän sama kun aina neuvotaan, miten saa meikillä korostettua poskipäitä - kun kaikki ei halua korostaa niitä :D

 

Laura T.
Missä olet Laura?

Juuri näin, samaa mieltä.

msssaramilena (Ei varmistettu) http://www.twnca.com

Olen läpikäynyt elämässäni varmaan jokaiseen ruumiinosani liittyvän kompleksin, teippaillut yön pimeydessä muotojani kapeammiksi ja surkutellut milloin paksuja nilkkoja tai leveitä hartioitani. Mutta ihme kyllä, pienet rintani ovat olleet aina erittäin okei. Tosin vain minulle itselleni. Alusvaateostoksilla myyjä ehdottaa automaattisesti topattua mallia, ihmiset kokevat voivansa kommentoida ääneen muodottomuuttani mm. kertomalla olevansa kateellisia ettei minun tarvitse käyttää rintsikoita tai vaihtoehtoisesti kysymällä suoraan, olenko harkinnut silateita. Siis what the actual fuck? Ottaa aivoon tästä tietystä ruumiinosasta jauhaminen.

Laura T.
Missä olet Laura?

Pienistä rinnoista puhutaan yleensä imperfektissä, leikkausten jälkeen - silloin kun elämänlaatu ja itsetunto on saatu kuntoon.

Minäkin kaipaisin neutraalimpaa keskusteluilmapiiriä. Sellaista jossa ei tarvitsisi olla mieltä rintarauhasten koosta, muodosta ja sopivuudesta. Haaveilen ajasta jolloin tällaisia tekstejä ei tarvittaisi.

 

ReettaM
Harharetkiä

Ihan loistavaa tekstiä!!

Itse olen aina tykännyt olla pienirintainen - nyt lihottuani tuskailen sitä, että tissit on aina tiellä. Isorintaiset naiset usein joutuvat tuskailemaan selkäkipujen ja inhottavien tuijottelijoiden kanssa (vika tosin on ihan niissä tuijottelijoissa, eikä rinnoissa). Kiinnostavaa muuten on, miten esimerkiksi Ranskassa ei oikeastaan myydä juuri muita kuin toppaamattomia liivejä, koosta riippumatta. Joku kulttuurinen kauneusihanne tämäkin.

Ylipäätään rintoihin liittyvä huomio on jotenkin ihan hölmöä, ja just tollasilla otsikoilla herätetään tunteita siitä, että on jotenkin yritettävä edes feikata. Että älä nyt herranjestas ole ihan sinut asian kanssa.

Laura T.
Missä olet Laura?

Kiitos Reetta!

Kaikessa on puolensa. Isorintaiset kärsiä fyysisistä kivuista, pienirintaiset siitä median luomasta henkisestä ilmapiiristä jonka mukaan itsensä voisi lähtökohtaisesti korjata. Olen törmännyt elämäni aikana lukuisiin juttuihin kurvien korostamisesta ja rintojen esiintuomisesta, mutten yhteenkään juttuun joka olisi otsikoitu ''Näin puijaat itsellesi pienemmät rinnat''.

Oh, Ranskassa hommaan osataan suhtautua. Neutraaliutta, kiitos.

 

Karuselli

Mä klikkaisin auki ja lukisin jokaisen jutun, joka olisi otsikoitu: ''Näin puijaat itsellesi pienemmät rinnat''. Todellakin haluan tietää jokaisen keinon ja konstin, olipa kyseessä sitten vaikka vain optinen harha.

Nimim. Runsaspovinen henkilö, jolla on aina ollut pienirintaisen naisen identiteetti. Ja minimizer-liivit päällä jo vuodesta 1998 tai jotain.

yks pari tissejä (Ei varmistettu)

hmm.. musta on ihan hirmuisen yksioikoista väittää, että isorintaisten ongelmat ovat vain fyysisiä kipuja. Tai puhua media luomasta henkisestä ilmapiiristä, joka vaikuttaa vain pienirintaisiin. Missä lehdessä on muotikuvissa isorintainen? Aika vähän näkyy. Missä ne isorintaiset ovat? Kolmossivulla, iltatyttöinä ja niissä ei-muotilehdissä. Entäs isorintaiset, jotka kärsivät siitä median luomasta henkisestä ilmapiiristä, että olet seksisymboli, pelkät tissit, tissit ja tissit, naisellinen olento, joka ei koskaan voi olla mitään muuta, koska tissit. Olen koko ikäni pukeutunut niin, että tissit on piilossa, mahdollisimman piilossa ja ne näkyy silti. Koska minua saa katsoa halveksivasti ja minusta saa puhua "huorittelevasti" ja kohdella tyhmänä, vaan koska minulla on tissit. (true story, josta ei tässä kohtaa enempää)

Että neutraaliutta. Se tarkoitaa sitä, että hyväksytään ne isotkin rinnat ihan normaaliksi asiaksi. Tuota juttua "näin puijaat itsellesi pienemmän rinnat" todella myös tarvittaisiin, koska tosielämän ironiaa on, että kukaan isorintainen ei mahdu yhteenkään niistä vaatteista, mitä tuon lehden, joka auttaa "puijaamaan isommat rinnat", sivulla esitellään.

Laura T.
Missä olet Laura?

Todella teräviä pointteja, kiitos.

Tässäkin asiassa on niin monta puolta. Naisena olemisessa, naiseudessa ja naisellisuudessa. Toinen kokee vääryyttä väitetystä epänaisellisuudesta, toinen korostetusta naisellisuudesta. (Mistä muuten sekin kumpuaa, että isot rinnat syövät tilaa uskottavuudelta? Ihan uskomatonta että jokin ruumiinosa pystyy siihen.)

Aikakauslehti-pointti oli tosi - en ole tullut ajatelleeksikaan sitä noin.

annn (Ei varmistettu)

Hyvä pointti! Tavallaan että isommat rinnat on tavoiteltava asia, mutta sit jos sulla on ne, ne ei mahdu mihinkään muotivaatteeseen, ja jos mahtuu niin ne on kokoajan esillä näkyvillä ja oot seksisymbolihuora. Aina väärinpäin.

ll (Ei varmistettu)

Juuri näin! Itse koen, että minulla on liian seksikkäät tissit. En tarkoita kehua niitä, vaan sitä että en voi laittaa päälle isokaula-aukkoista paitaa ja pus-up liivejä, koska minusta tulee jäätävä tyrkky. En voi laittaa lomabikinikuvaani instagramiin koska saan heti esineellistäviä kommentteja. AINA olen halunnut pienet rinnat mikä on johtanut siihen, että suurin osa luuleekin että sellaiset minulla on. Löysät paidat ja "mummorintsikat" ja rintani on piilossa, ei kenenkään puheissa eikä kukaan niitä tuijota. Joskus olen siitä ylpeä, joskus haluaisin huutaa että minullakin on oikeasti isot rinnat. Muistan, mitän eräs aikaisemmista poikaystävistäni oli nähnyt siskonsa alasti ja ollut erittäin ihmeissään siitä, miten siskon rinnat olivat "luomuna" paljon pienemmät kuin minun. Olin jopa itsekin luullut päinvastoin.

Vierailija (Ei varmistettu)

Isorintaisena koen, että harva vaate on optimaalisen näköinen päälläni. Mutta aina niitäkin löytyy kun investoi laatuun ja istuvuuteen. Eipähän tule shoppailtua turhia.

Mutta näin kaksikymmentä vuotta myöhemmin teinvuosista ja 13 vuotta peloista, että susta on vain kiinnostuttu rintojesi takia, ja et koskaan voi näyttää viileän etäisen tyylikkäältä huippumallilta koska et muutankaan ole laiheliini (tai huippumalli!), olen sinut rintojeni kanssa. Enkä enää vuosikausiin ole halunut näistä luopua. Jep vielä alle 30v pohdin pienennyksestä!

Tahdon tällä sanoa, että useilla meillä on omat epävarmuustekijät ja nuoruus (alle 40 on nuori!) on ihana asia, josta hienoa oppia nauttimaan kuin sitä vielä on, koska se on myös katoavaista. Ja hups kaikkea tuot murehtiessasi onkin jo ikää lasissa!

MUTTA aina kun katsot kuviasi taaksepäin mietit, että kylläpä olin kaunis. Ja tämä sama ilmiö jatkuu jos katsot kahdeksankymmppisenä vaikkapa 50 vuotiasta minääsi kuulemma. Eli miksi ei nauttia siitä just nyt!

Laura T.
Missä olet Laura?

''Mutta näin kaksikymmentä vuotta myöhemmin teinvuosista ja 13 vuotta peloista, että susta on vain kiinnostuttu rintojesi takia..''

Tämä oli todella herättelevä kohta, kiitos. En ole tullut ajatelleeksikaan asiaa näin: että joskus se kaikista halutuin asia voi tuntua taakalta (muutenkin kuin fyysisesti, heh). Arvokas kannanotto, kiitos.

Ja totta: miksi kaipaamme aina jotain muuta, johonkin muualle? Kun tämä hetki on tässä vain nyt, ei edes tunnin päästä enää.

Vierailija (Ei varmistettu)

Myös täällä ilmottautuu yksi turhan isorintainen kommentoija!
Olen jo pitkään pohtinut pienennysleikkausta, sillä pituuteeni ja muuhun kokooni suhteutettuna ne ovat luontaisesti aivan liian isot. Rinnat painavat, vaikeuttavat urheilua, ovat varsin rumat ilman tukevia liivejä, sopivia paitoja on ihan mahdotonta löytää ja saan rinnoistani tasaisin väliajoin millon mitäkin kommentteja, vaikka olen jo kauan sitten ohittanut teini-iän. Usein tekee mieli laittaa jotakin nättiä ja paljastavampaa päälle, mutta näillä ryntäillä pienikin kaula-aukko on äkkiä irstas ja jatkuva tuijotuksen kohde. Sopivat rintsikat löytyvät vain ja ainoastaan erikoisliikkeistä, yhtään halvemmalla kuin 60e ostetut aiheuttavat vain itkua ja hiertymiä, koska ovat aina liian pienet ja kapeat olkaimet pureutuvat hartioihin.
Ymmärrän silti hyvin, miten paljon harmitusta ja mielipahaa voivat pienetkin rinnat aiheuttaa, yhteiskunta ympärillämme ei tosiaan arvosta teitä. Itse toivon vielä joku päivä olevani sinut rintojeni kanssa, vaikka tuntuukin siltä, ettei kukaan nainen ole koskaan täysin tyytyväinen omaan kehoonsa. Tai no, yhteiskunta ei anna olla tyytyväinen, koska tyytymättömyydellä myydään tavaroita ja palveluja.

Oho, tulipa katkeran kuulonen tilitys. :D

Laura T.
Missä olet Laura?

Todella hyvä kommentti, kiitos.

Juuri tästä siinä on kyse: tyytymättömyydellä myydään tavaroita, palveluita ja mitä vielä.

On myös hauskaa, kuinka lähes jokainen implanttitarina kerrotaan sankaritarinamaisesti: tyttö tajuaa haluavansa/tarvitsevansa silikonit, ja sitten sitkeästi säästää _itse_omat_rahansa_ itse_tekemällään_työllä. En tiedä pitäisikö taputtaa vai vähän itkeä.

 

tanjatanja
Ei Beigeä

Muistan sen järkytyksen kun tajusin että tissini eivät kasvaisi enää! 

Kun vielä ennen teini-ikää olin jotenkin varma millaiset rinnat saisin ja jemmasin isosiskojen liivejä odottamaan sitä aikaa kun saisin niitä käyttää ja sitä aikaa ei ikinä tullut!! Se oli musertavaa. 

Sitten jossain vaiheessa tajusin että vaikka ne olisivat kuinka täydelliset ne eivät siltikään olisi paras ominaisuuteni. 

Valehtelisin jos väittäisin etten ottaisi vähän isompia ja kiinteämpiä rintoja jos ne saisi taikomalla mutta ajatus siitä että menisin leikkaukseen niiden takia on absurdi. 

Ja vaikka itse ei silikonirinnoista niin ole kiinnostunut niin ne perkeleet ovat kiinnostuneet minusta ja seuraavat instagrammissa!

Laura T.
Missä olet Laura?

Hahhah, plastiikkakirurgia on seurannut meikäläistäkin joskus instassa. Hienoa.

''Sitten jossain vaiheessa tajusin että vaikka ne olisivat kuinka täydelliset ne eivät siltikään olisi paras ominaisuuteni.'' Tämä. Timanttia.

T-100
(G)ROUND ZERO

Mulla on aina ollut rakastava suhde pikkuisiin rintoihini, luultavasti tissi-itsetuntoni juontaa perheestä, jonka naisten rintamus on ollut samaa vaatimatonta mallia sukupolvien ajan.

Harrastin nuorempana paljon kontaktilajeja ja mm. kiipeilyä, missä pienet rinnat eivät aiheuttaneet mitään ulottuvuus-ongelmia. Enemmän rinnattomuuteni (nämä pikkuiset kasvoivat vasta 17-vuotiaana täyteen komeuteensa) tuntui häiritsevän yläasteella ikäisiäni poikia, sen verran paljon kuulin rinnastuksia (hah, pun intended) kaikkiin elottomiin, muodottomiin asioihin ja esineisiin.

Nyt meinaan haljeta ylpeydestä, kun pikkuiset rintani ruokkivat vauvaani, jopa siinä määrin että maitoa tulee runsaasti yli tarpeen. Elätän pientä ihmistä näillä töpsyköillä! Hurray for the boobies! Nähtävästi pienet rinnat voivat nousta päähän... ;)

Laura T.
Missä olet Laura?

Tämä oli ihana kommentti, just näin sen pitääkin mennä!

Naislaif
Naislaif

Minun tissin ovat kaksoset. Kovin ovat suureksi kasvaneet ja hetken jo epäilin, että tokko lakkaavat kasvamasta, Pysähtyi, onneksi. Avatessani alusvaateliikkeen oven sain tietooni kuppikokoni ja ymmärsin miksi olin tuskainen ja itkuinen kauppojen sovituskopissa. Ei löytynyt marketin tiskilta sopivia, siksi tunsin olevan kuulumaton ryhdikkäiden rintojen maailmaan. 

Nyt ovat tanassa, jopa kiusallisen ryhdissä. Keskustelua käydään heidän kanssan joskus enemmän kuin minun. Vaihvihkainen vilkaisu ja arviointi kuppikoosta. Naurattaa nykyään, niin paitsi paitaostoksilla ja takkikaupassa. Ehkä joudun terveydellisistä syistä kääntymään lääkärin puoleen, mutta en vielä. Me kuljemme yhdessä minä ja kaksoset.

Kateellisuus on käynyt vieraanaani ja olen haaveillut sellaisista pienemmistä. Ei heiluvista ja raskaista, Kieltäydyin juoksumatosta ja vilkaistuaan rintojani, personal trainerin punastui ja sanoi hiljaa, että ymmärrän.

Siskoni on lauta. Olemme nauraneet epäsuhdallemme monta kertaa. 

Puhun tisseistä useammin naisten kuin miesten kanssa. 

Rintojen alkuperäinen tarkoitus on kadonnut jonnekin kauas. Kaikki muu käyttö- ja näyttötarkoitus ovat ajaneet edelle.

Rauhaset. 

Kaikki me toivomme, etteivät rinnat johda meitä ennen aikaiseen kuolemaan syövän kautta. 

Kiinni ovat ja pysyvät. 

 

Laura T.
Missä olet Laura?

Näinhän se on. Ne ovat rauhaset; eivät meloonit, eivät lauta. Jokaisen oma asia, ei yleiselle tasolle vedettävä ihanne tai normi (kun sellaista ei oikeasti näissä tapauksissa taida olla).

Kiitos!

Anniina (Ei varmistettu) http://stoori.fi/kaikkionhetkentassa

Hyvä postaus ja kiinnostava keskustelu, vaikka en voi samaistua oikein kumpaankaan päähän: pieni- tai isorintaisiin. Minulla on ihan keskikokoiset tissit ja olen niiden kanssa ihan sujut. Tosin ajattelen, että pienten rintojen kanssa pukeutuminen olisi helpompaa, olen vähän sellaista tissien piilottaja -tyyppiä. En tykkää, kun ne tulevat ulos kaula-aukosta.

T-100
(G)ROUND ZERO

Tämä oli sikäli hämmäntävä ja ihana pointti; olet ensimmäinen tässä ketjussa, joka ei jaa itseään kumpaankaan ääripäähän, vaan on keskellä siinä, välimaastossa. Eli puhutaanko nyt sopivan kokoisista rinnoista? Jotenkin ihana huomio, keskikokoiset tissit. :)

Laura T.
Missä olet Laura?

Kivaa kuulla että olet sujut!

MinnaM
Itse Minna Mänttäri

Täällä toinen keskikokoisilla tisseillä varustettu, joka ei myöskään halua esitellä tissivakoaan ja haluaisi salaa pienemmät bosat. Olisi ihanaa pujahtaa keveään, selästä avonaiseen kesämekkoon ilman rintaliivejä. Ja ehdottomasti parhaat liivit ovat urheilurintsikkamaiset topit, jotka eivät litistä etumusta kokonaan mutta painavat poven napakasti rintakehää vasten. 

Laura T.
Missä olet Laura?

Mutta mää en ehkä pukis mekkoa ilman rintsikoita vaikka pienet onkin! ON MEILLÄ VAIKEAA.

SC (Ei varmistettu)

Voihan Laura minkä teit, onnistuitpa kaivamaan esiin omat pikkutissitraumani! Olin omalta luokaltani vihoviimeinen, jolle kasvoi tissit (nyt puhutaan ysiluokan lopusta!) ja kuten joku aiempi kommentoija jo sanoikin, se tuntui eniten vaivaavan luokkani poikia (=pitkään yläasteen jälkeenkin sävähdin häpeästä, jos esim. isäni remonttihommissa puhui kakkosnelosesta). Käsityötunnilla teimme paidan ja sitä varten piti ottaa parin kanssa mitat kropasta. Toiset tytöt nolostelivat vyötärönympäryksiään, minä toivoin vajoavani maan alle siinä vaiheessa, kun vyötärönympärys ja rinnanympärys olivat lähes sama luku. Piilotin mitat nopeasti, ettei kukaan vain näkisi.

Näin unia, jossa olin alasti esim. kaupassa. Yleensähän nämä unet ovat häpeäunia joista herätään onnellisina siitä, että ne olivat vain unta. Mutta näissä unissa minulla oli Ihan Oikeat Tissit! Joten olin herätessäni vain tosi surullinen, että en oikeasti kekkaloinut upeat uudet boobsini valloillaan Euromarketin käytävillä. :D

Tissit kuitenkin kasvoivat ja jossain vaiheessa huomasin, että en enää haaveillutkaan silikonirinnoista ja nenäleikkauksesta (voin vaikka kirjoittaa "rumasta" ja "isosta" nenästäni joskus toiste, hah), vaan päädyin olemaan pienikokoinen ja -rintainen. MUTTA! On tosi paljon helpompaa olla muodokas kuin jätskitikku jos on samalla pienikokoinen muutenkin. Pienet boobsit sopivat pienikokoisen ja siron ihmisen imagoon helposti, koska onnistun kuitenkin näyttämään sopusuhtaiselta. Nykyään minusta on ihanaa olla melko pienirintainen, koska voin urheilla vapaasti eikä minun tarvitse murehtia esim. näkyvästä tissivaosta töissä. On minulla kuitenkin ollut heikot hetkeni myös niiden ensimmäisten snoopy-rintsikoiden jälkeen. Ks. Jenna Marblesin How to trick people into thinking you have big boobs (toimii esim. bileisiin mennessä, mutta seuraavana päivänä kaverit saattavat tietysti ihmetellä, että jäikö sun tissit tanssilattialle eilen)

En nyt kyllä tiedä miksi kirjoitin tämän, ehkä vain jakaakseni kokemuksia tissittömästä elämästä. Toisaalta, jos teini-ikä kului murehtiessa sitä, että tissit on liian pienet/suuret, eikä ollut sen kummempia ongelmia, eikö silloin ole aika onnekas teini?

Laura T.
Missä olet Laura?

Voihan nenät. Meikäläisen nenää kommentoitiin päiväkoti-ikäisestä aina yläasteelle saakka - tästä ehkä joskus toiste.

Mutta tämä viimeinen: niin hyvin kiteytetty. Ollaanhan me oltu aika onnekkaita jos tissiongelmiin on katsominen (ja niihinhän on).

Johannaamuisin
Early mornings

Ihanaa, kun kirjoitit tästä. Toivon todella, että mahdollisimman moni murrosikäinen rintojen kasvua odottava lukisi tämän...  :) 

Laura T.
Missä olet Laura?

Niinpä, kiitos!

Laurakoo (Ei varmistettu) http://laurakaneli.blogspot.com

Aaah, kiitos tästä!

Tämä "yksi ja ainoa ulkonäkö naiselle" on kyllä niin ikuinen superaihe kaikissa naistenlehdissä, että ei voi muuta kuin todeta, että nainen todella on susi itselleen. Jos mies ei sano, että tämän ja tämän näköinen pitää olla, se on sitten toinen nainen, oikein toimittajan roolissa ja kuvatuen avulla. Itse olen myös pienirintainen, isommista haaveilin hetken teininä lähinnä koska se kuului asiaan (koska nuo "näin saat rintasi näyttämään isommilta"). Mutta suuremmiksi vaikeuksiksi muodostui kuitenkin nenän koko (koska "näin meikkaat nenästäsi pienemmän!!"), ohuet hiukset (koska "näin saat hiuksistasi tuuheamman näköiset!!!!"), reidet (koska "selluliittivoide, joka todella tehoaa muuten rumiin reisiisi!!!" ja oi kyllä, käytin sitä noin 17-vuotiaana) ynnä muut vääränlaisuudet, koska kaunista on vain yksi, nyt ja aina.

Argh.

Laura T.
Missä olet Laura?

Kiitti Laura!

Hahhah, juurikin tämä ikuinen itsensä parantelu on oikeasti polku joka ei koskaan lopu. Aina voisi olla sileämpi, tuuheampi (mutta HUOM vain yläpäästä), timmimpi ja kurvikkaampi. Ja kaiken tämän saat kun ostat tämän, tämän ja tämän tuotteen!

 

Aamen tuolle pienirintaisen identiteetille!! Koko yläasteen väkersin jäätäiven push-upien kanssa vain pettyen, sillä nekään eivät tehneet täysin lättänästä rintakehästäni kovin naisellista. En ikinä tajunnut, että rasvaprosenttini on alempana kuin monilla pojilla kovan kestävyysurheilun takia vaan selittelin, että menkat eivät ole alkaneet tai rinnat eivät kasva, koska murrosikäni on myöhässä. Menkkojen puuttumiselle löytyi kyllä ihan oma syynsä (kohduttomuus), mutta onneksi ikä toi armollisuutta. Muutama vuosi tämän pienen tissikriisin (hehe) jälkeen, onneksi jo 18-vuotiaana, olen tajunnut, että minun tissit ovat hyvät juuri tällaisina. Kiitos ihanasta tekstistä!

Laura T.
Missä olet Laura?

Kiitos ihanasta kommentista Aurinkokuningatar!

On surullista kuinka tytöt joutuvat pienestä pitäen selittelemään omaa muotoaan ja kokoaan suhteessa kanssaeläjiin sekä mediaan. Ei hyvä.

Olemme hyviä just näin.

kiasophie
Sparks by K

Mullakin on pienet tissit. Mutta oon oppinut tykkäämään niistä. On niin monia vaatteita, pikkutoppeja ja avonaisia mekkoja, jotka näyttävät tyylikkäiltä pienempirintaisen päällä. Pikkurintaisen päällä avonainen paita on harvoin mauton ja voi käyttää kivoja bikineitä :) Hyvä teksti, pisti ajattelemaan!

Laura T.
Missä olet Laura?

On ihanaa kuulla että ihmiset ovat tulleet sinuiksi itsensä kanssa. Mutta en malta olla miettimättä sitä surullista faktaa, kuinka moni näistäkin tarinoista sisältää käänteen ''mutta olen oppinut pitämään itsestäni''. Kunpa se olisi lähtökohtaisesti niin!

Kiitos kivasta kommentista kiasophie!

Pages

Kommentoi

Ladataan...