Mitä kuuluu

Ladataan...
Missä olet Laura?

 

 

 

Mennyt syksy on ollut elämäni kiireisin. Aika on kohdallani laittanut isompaa vaihdetta silmään; se on muuttanut muotoaan letkeästä serpentiinistä ohueksi pinnoittuneeseen lankaan. Ehdin nähdä ja tehdä kyllä, mutta aikaikkuna sovitun ja tehdyn välillä on laajentunut tunnista kuukauteen.

Aikaisempi minä olisi tässä vaiheessa heittänyt hanskat tiskiin ja kiljunut että ''Rauha nyt!!!!!'' (Tietoisku: kuljen jalkapallopiireissä nimellä Rauha, sillä karjun sitä kentän laidalla vahvoin äänenpainoin.); entisessä elämässäni olisin sulkenut puhelimen ja luovuttanut mahdottoman edessä. Nykyminä nousee aamulla, katsoo kalenteria ja keittää kahvit joita ei välttämättä ehdi juoda. Tekee hengitysharjoituksensa bussissa tai palaveripaikan vessassa, juo vettä eikä unohda itseään.

Elämä on nyt tätä. Eri paikkoihin ripoteltuja tunteja, hampaiden harjaamista suihkussa, keskeneräisiksi jääviä ajatuksia. Mutta vihdoin myös jotain konkreettista ja kokonaista.

 

 

 

Ehkä juuri nyt en voi istua iltatunteja matolla aikakauslehtien ympäröimänä, tai hiljentyä viikonloppuaamuisin koukuttavan kirjan ääreen. Aamukahvini juon keskikylmänä ykkösellä alas, vanhat kynsilakat rapsutan vaivihkaa bussissa, kun unohdin taas kerran poistaa ne kotona.

Kirjoitusopinnot ovat olleet juuri se elementti mitä elämääni kaipasin - tunteja tarinoiden keksimistä, olemattomien paikkojen kuvailua ja paperille valehtelua. Ja runoja. Tarina huonoista runoista päättyi muuten yllättävästi - sain molemmista syksyn kursseista korkeimman arvosanan ja palautetta jota en osannut lainkaan odottaa. Tuntuu, kuin joku olisi päättänyt asioita puolestani, ja kauhoo nyt roppakaupalla merkkejä siitä mihin mennä. Olen saanut mykistäviä kirjeitä lukijoilta, ystäviltä ja kirjoittamisen ammattilaisilta - kiitos niistä.

Hyasinttejakin olen ostanut. Kaksi. Laitoin ne ikkunalaudalle. Kasvavat vinoon, järveä kohti.

Kaiken kaaoksen keskellä minulla on ihan hyvä olla; kiireellä on syy ja asioilla suunta. Haaveilen kirjeiden kirjoittamisesta ja joulukuusen koristelemisesta. Varastan minuutteja sieltä täältä; aamuisin torkutan toisenkin kerran, vuoroiltoina sohvan nurkkaan on torkahtanut joku.

Asiat ovat hyvin, ja niitä on paljon.

 

 

Laura

 

 

Share

Kommentit

MM
Maijan matkassa

Ihanasti ovat asiat!

Laura T.
Missä olet Laura?

Toden totta MM!

Mia K.

Todellakin! Asiat ovat erittäin hyvin ☆

Laura T.
Missä olet Laura?

Siltä se tuntuu, pitkästä aikaa. Huh.

Saranda
Tyhjä ajatus

Huh miten mahtava asenne <3

Laura T.
Missä olet Laura?

Sydän!

Kommentoi

Ladataan...