Mitä Lontoon metro on opettanut

Missä olet Laura?

 

Muutama päivä sitten mietiskelin matkojani, ja paikkoja joissa olen käynyt. Mikä erottaa ne toisistaan? Mitä tähdellistä eroa on Hyde Parkilla ja Central Parkilla? Jos minut lähetettäisiin silmät sidottuina matkaan, osaisinko perillä kertoa kummassa olen?

Ollessani vuosia sitten New Yorkissa, vietin kaksi viikkoa lähinnä ihmetellen ja hukassa. Imin sisääni tunnelmaa, joka metrotunneleissa vallitsi: pukumies tanssi ipodinsa tahdissa, joku luki kirjaa penkillä. Välillä joku pisti laulaen ja soittaen, eikä paikallaolijoista kukaan nostanut katsettaan. Voisin lyödä vetoa, että jos penkille olisi istahtanut hotdogiksi pukeutuneena, vierustoveri olisi vain parantanut asentoaan ja jatkanut lukemista. Kaikilla oli oma juttunsa, johon kenelläkään ei ollut mitään sanottavaa. Ruuhka-aikaan täyteenammutuissa metroissa kaikki olivat vieri vieren, mutta silti niin irrallaan.

Lontoossa ihmiset katsovat silmiin. Kiireisimmilläkin kravattikauloilla näyttää olevan aina aikaa vaihtaa sananen tai neuvoa reitti. Jos joku puhuttelee metrossa lukevaa, kirja lasketaan syliin odottamaan. Iltapäivän tunteina vaunut täyttyvät puheesta, ja on vaikea tietää, tunteeko vastapäätä istuva parivaljakko toisensa entuudestaan vai onko tuttavuus kestänyt vasta muutaman pysäkinvälin.

Tämän takia rakastan Lontoota. Kaiken sen kiireen keskellä kaikilla on aina aikaa juuri sen verran. Ihmiset juoksevat metroaseman liukuportaiden vasenta laitaa ehtiäkseen, mutta ketään ei oikeastaan haittaa vaikka ei ehtisikään. Aina tulee seuraava. Yleensä kolmen minuutin kuluttua.

On olemassa kiirettä ja kiirettä. Take-away-kuppeja ja kertakäyttölippuja. Sitten on olemassa paikkoja, joissa kiireisten ihmisvirtojen keskellä joku jaksaa muistutella että hei, älä unohda elää. Älä varsinkaan ajatella.

 

 

Laura

 

 

Share

Kommentit

Saapukka
Toivomuspuu

Toi "two things define you.." on niiiiin totta! Love it! 

Oon ollut vaan kerran Lontoossa, eikä siitä jäänyt tollasta ystävällistä fiilistä, valitettavasti. Ehkä haahuilin liian vähän ja väärissä paikoissa :) Täytynee siis antaa uusi mahdollisuus Lontoolle joskus :)

-saappis

Laura T.
Missä olet Laura?

Uskon, että jokainen luo omanlaisensa kuvan kustakin paikasta. Sen takia mietinkin, mikä on se leimallinen asia jokaisessa kauungissa, mikä erottaa sen jokaisen silmissä toisesta.

Olen tosissani miettinyt, haluanko uudestaan New Yorkiin. Jos päätän lähteä matkaan, lähden avoimin silmin ja sydäminkin. Eihän sitä kerrasta voi tietää.

Saapukka
Toivomuspuu

Manhattanin osalta mullekin riitti yks kerta, mutta Brooklyn <3 Kokonaan toinen juttu :) Saas nähä miten Ateena kohta mulle näyttäytyy! *jännittynyt*

Kommentoi