Mitä meille tapahtui

Ladataan...
Missä olet Laura?

 

 

Olipahan viikko.

Pääsiäisenä kannoimme taas laatikoita. Tutuksi tulleen kadun varteen oli parkeerattu paku, joka vei ystäväni tavaroineen toiseen kaupunkiin. Lähemmäs merta, vähän kauemmas meistä muista. Muuttopäivä oli hiljainen ja kirkas, ydinkeskusta oli tyhjänä ihmisistä. Meillä oli hauskaa, mutta naurun taakse kätkeytyi ajatus yhden - ehkä elämämme merkityksellisimmän - aikakauden lopusta. Ja jonkin vääjäämättömästä alusta.

Katselin stetsoneihin sonnustautunutta muuttopossea ja mietin jos en olisi koskaan tavannut näitä ihmisiä. Katselisin satunnaisena ohikulkijana kadulle kannettuja huonekasveja tuntematta mitään erityistä. En tunnistaisi heidän kasvojaan kaukaa enkä läheltä, kävelisin vain ohi ja eläisin elämääni tietämättä mitään heistä.

Tilasin pesukoneen kotiinkuljetuksella. Muuttopäivän aamuna luuttusin taas kerran uuden asunnon lattiat ja kannoin ruokaa kaappeihin. Ennen puoltapäivää puhelin soi, ja kaukaisesti tuttu ääni ilmoitti puoliksi nauraen pesukoneen saapuvan puolen tunnin kuluttua. Ja kas, kuorma-autosta hyppäsi vanha heila vuosien takaa. Tyyppi jonka kanssa joskus halusin olla niin että silmiin sattui, kärräsi nyt pumppukärryllä pesukonetta uuteen kylpyhuoneeseemme. Tilanne oli kaikessa absurdiudessaan riemukas. Kahvia ei ollut (keitin väärällä asunnolla), mutta muistoja kyllä. Pitkät kipeät yöt olivat vaihtuneet vaimoihin ja lapsiin, vuosien vaiheilu vihkisormuksiin. Päivitimme menneet, nykyiset ja tulevat ja lupasimme törmäillä taas ehkä seitsemän vuoden päästä.

Kuinka sattumanvaraista kaikki onkaan. Se keitä matkaamme saamme, kuka pysyy ja kuka jää. Joskus juuri pysyviksi kaavaillut asiat tippuvat tien poskeen kuin puskuri ysitien pääsiäisruuhkaan. Eikä se satu, naurattaa vain.

 

 

Laura

 

 

Share

Kommentit

Hämmentävän samanlaisia pääsiäismietteitä on meillä ollut. Ehkä se on tämä kevät ja kaikki, mikä väreilee. Tai elämä.

Laura T.
Missä olet Laura?

Ehkä se sitten on se. Tämä kevät on yhtä mannerlaattojen yhteentörmäilyä, ja hyvä niin.

Johannaamuisin
Early mornings

Oi, muutot ovat aina jotenkin niin haikeita, ja kuitenkin niin kutkuttavia.

Ja yllättävät kohtaamiset - ne on absurdiudessaankin niin parhaita.

Onnea uuteen kotiin. :)

Laura T.
Missä olet Laura?

Ne todella ovat. Olen ollut viikon sisään kolmessa muutossa, viimeksi tänään yhdessä. Haikeutta, vanhaa, uutta - kaikkia sävyjä sekaisin.

Kiitos ihanainen.

Mia K.

.. uusia alkuja on tänään ja huomisen välisen yön aikana kaikilla ☆ 

sen tuntee matkalainen sydämessään avain yhteen uuteen lentoon, vapauteen ♡

Laura T.
Missä olet Laura?

Ooh, pitääpä laittaa oikein anturit pystyyn ensi yönä josko jokin uuden taika moppaisi tämän uudenkin kodin vielä extra-onnella!

Osasit kuvata mun tämän hetkiset ajatukset niin hyvin, että tuli vähän tippa linssiin.. Tai ehkä se on toi aurinko...joka häikäsee.. 

Laura T.
Missä olet Laura?

Oh, olipas kaunis kommentti. Kiitos Sofia. Ja joo..ehkä se on tuo...mollukka. Pus!

Maija / ampsum (Ei varmistettu) http://paisteessaja.wordpress.com/

Mä olen kans miettinyt ihmissuhteiden sattumanvaraisuutta niiin paljon viime kuukausina!

Jos mua ei olisi arvottu heti yliopiston ekalla kurssilla samaan ryhmätyöryhmään mun nykyisen lähimmän kaverini kanssa, oltaisiinko me ikinä edes puhuttu toisillemme? Istuinko ehkä joskus Berliinissä asuessani samassa bussissa sieltä kotoisin olevan nykyisen kaverini kanssa tietämättä, että tuon tyypin kanssa tulen vielä joskus, vuosien päästä ihan toisessa kaupungissa, ystävystymään? Tulenko mä ikinä enää, sitten kun olen muuttanut pois täältä reilun kuukauden päästä, kuulemaan tyypistä, joka aina kännissä vannoo mulle suurta rakkauttaan? (Todennäköisesti en, ja se ei haittaa, koska odotan jo innolla kaikkia uusia tuttavuuksia, joita kesätyöpaikassani toivon tapaavani!)

Ja jotenkin tää kaikki kulminoituu tosi kiehtovalla, mutta myös surullisella tavalla Tinderissä: ihan vain ulkonäön perusteella karsitaan pois elämästä tyyppejä, joista ehkä oikeasti voisikin tulla itselle hirmuisen tärkeitä - ehkä suuria rakkaustarinoita, ehkä jotain muuta - jos vain antaisi mahdollisuuden. Tai ehkä joskus ajaudutkin ihan "tosielämässä" yhteen jonkun Tinderissä dissaamasi tyypin kanssa? Kukapa tietää..

Laura T.
Missä olet Laura?

Ah, nämä ajatusleikit ovat ihania. (Ja äärimmäisen hyvä kirjoitusinspiraatio muuten.) Vaikka en ole kova jossittelija - lähinnä jossittelun vihaaja - jostain syystä juuri tällainen ajatuksella leikittely on kutkuttavaa. Jos tuo ihminen ei olisi tuossa, kuka siinä olisi? Vai olisiko kukaan?

On todella outoa, mutta elämäni suuret rakkaudet ovat kietoutuneet ajallisesti ja paikallisesti yhteen kummallisilla tavoilla. Olen asunut monta kertaa samassa talossa/samassa pihapiirissä ihmisten kanssa, jotka ovat tulleet elämääni vasta vuosia myöhemmin. Olen siis saattanut törmätä aikaisemmalla kotikadulla tyyppiin, jonka kanssa seitsemän vuotta myöhemmin ostan sohvan.

Tinder, niin mielenkiintoinen sattumien summa. Vähän kuin kävelisi kadulla ja ohittaisi elämänsä miehen. Yhdellä turhalta tuntuvalla sormenpyyhkäisyllä Sokoksen kassajonossa. Ehkä tässä tapauksessa on vain uskottava kohtaloon - se johdattaa yhteen jos niin on tarkoitus. Kai.

Kiitos ihanasta kommentista Maija!

Kommentoi

Ladataan...