Mitäkö haluan?

Missä olet Laura?

 

 

 

Ostin uuden kalenterin ja maksoin lukukausimaksun. Ilmoitin töihin, että vähennän hommia entisestään. On opiskeltava. Olen ottanut vastaan tunteen, jota olen odotellut jo aikoja. On tullut tarve saattaa loppuun edes yksi asia. Olen nyt virallisesti n:en vuoden opiskelija. Asiat konkretisoituvat.

Katselen vaatehuoneen hyllyjä, ja huomaan kuinka helppoa on loppupeleissä luopua asioista. Niistä ihan kivoista, jotka ahmivat kaiken tilan. Varasin kirpputoripöydän miettien, että joskus tämän on loputtava. On opittava sanomaan ei joidenkin kauniiden asioiden edessä, sillä liika tavara muuttuu taakaksi, vaikka se koostuisi vain ja ainoastaan kauniista tekeleistä. Tarvitsen tilaa ajatuksilleni.

Olen pikkuhiljaa alkanut tehdä ihmisten asioita. Jotain itseni hyväksi. Ja vaikka olenkin kuunnellut muita - tai ehkä juuri siitä syystä-  olen myös koutsannut itseäni. Kysyin itseltäni, mitä minä haluan. Vasta vastatessani huomasin, että olen esittänyt kysymyksen jokaiselle ystävälleni, mutten koskaan itselleni.

Siispä olen listannut asioita joita haluan tehdä. Soittaa pianoa, kirjoittaa, matkustaa Kreikkaan ja tanssia muiden maiden tansseja. Luopua ja luoda jotain uutta. Opiskella italiaa ja viinejä vain koska huvittaa. Valokuvata aamuyöllä ja oppia lukemaan pilviä. Antaa itselleni uusia mahdollisuuksia ja tilaa olla pettynyt. Ja luonnollisesti: toimia kapellimestarina orkesterin soittaessa Coldplayn Rainy Dayn. Perus settiä.

 

Laura

 

 

Share

Kommentit

Laura T.
Missä olet Laura?

Kiitos. Huikkaahan, mikäli listasi saapuu ihan luettavaksi asti!

miltseri
Hyvää, kiitos

Tämä on niin mun juttu - tämän listan teen rauhassa kahvin kera paperille:)

Laura T.
Missä olet Laura?

Kuulostaa hyvältä.

Joskus on tärkeää kirjata ylös ne kaikista korkealentoisimmatkin toiveet. Ja sitten ne pienimmät. Sitä huomaa olevansa varsin toiveikas.

miltseri
Hyvää, kiitos

Mitenhän sitä on niin boxin sisällä, että tekee usein vain pieniä toiveita tai vain korkealentoisia toiveita?

Laura T.
Missä olet Laura?

Hmm. Toiveiden mittasuhteet taitavat nekin olla oikeastaan päänsisäinen juttu vain. Oma ongelmani onkin ollut toiveettomuus, joten otan ilolla vastaan aivojeni kaikki utopistisimmatkin haaveilut. Ei käy haaveilijan aika pitkäksi!

Kommentoi