Muistiinpanoja aluista ja lopuista

Ladataan...
Missä olet Laura?

 

 

Ympärillä tapahtuu paljon. En tiedä liittyykö se jollain kohtalokkaalla tavalla vaihtuneeseen vuosilukuun, mutta asiat ja ihmiset ovat liikkeessä. Katselen rakastumaisillaan olevia, eroa pohtivia, yksitellen tuttuudesta irti päästäviä. Epätoivon itkua hetkissä joina sormet ovat puolipäättäväisessä pinsettiotteessa - pitäisi vain repäistä yhdellä riuhtaisulla tietämättä onko siitä loppujen lopuksi mitään hyötyä.

Asioihin tottuu. Niihinkin joista ei pidä. Jokin kaiken tuttuudessa saa pitämään kiinni asioista - niistäkin, joihin liimautumisen alkuperäistä syytä on mahdotonta enää muistaa. Sitä tarttuu tietämättä oikeastaan miksi.

En ala nyt kirjoittamaan pelosta, sillä se olisi liian ilmiselvää.

Kun mietin murrosta, liikun aina ajassa hetkeen muutamien vuosien taa. Seisoin kinosten keskellä kaupungin kupeessa ja lumi teki sokeaksi. Sähkö sirisi korkealla, katot odottivat kevättä ja lauhapäivinä autojen renkaat löivät loskaa suojateille. Pysähdyin kuuntelemaan kuinka kaupunki horrosti, ja keskellä ilmiömäistä kirkkautta tajusin leikanneeni suruni hankeen. Siihen se jäi, kuukausia kannettu epätoivo, jättäen jäljelle vain ohuen haikeuden kerroksen. Minulla ei ollut tietoakaan tulevasta, mutta tajuntaan iskeytyi lempeän terävä tietoisuus siitä, mikä oli juuri siirtynyt imperfektiin. Kävelin kotiin tietäen, etten ottaisi kesää vastaan sen ikkunoista.

Loppujen lopuksi alun erottaa lopusta vain huomaamaton hetki jona vaiettu surutyö saavuttaa saturaatiopisteensä. Rintalastaan pesiytynyt pelko irtoaa sattumalta paitaa vaihtaessa, nirhautuu lakanoiden väliin kylkeä kääntäessä. Jossain täysin sopimattomalta tuntuvassa hetkessä se tipahtaa bussin lattialle, ja hukkuu hiekoitussoran sekaan. Sitä herää tai havahtuu, nousee ylös ja kävelee.

 

 

Laura

 

 

Share
Ladataan...

Kommentit

Meitsi (Ei varmistettu)

Miten laittoman taidokas ja metaforiltaan vavisuttavan ovela kirjoitus.

Kirjoittaisitko vielä kirjan?

Saattaisi olla Finlandiaa tarjolla. Ja minä olisin kaupassa heti ilmestymispäivänä, valmiina korkkaamaan ensimmäisen sivun.

Chapeau!

Laura T.
Missä olet Laura?

Huh.

Huhhuh huh.

En osaa sanoa mitään muuta kuin että kiitos (ja ehkä).

maitokahvi
Päivän ajatus

Vau. Kiitos tästä! Upea ja koskettava teksti! <3

Laura T.
Missä olet Laura?

Suuren suuri kiitos maitokahvi.

Mia K.

Ei. Sä et pelkää! Sitä ei ollut alussa, eikä lopussa. Keskiosa on deeppiä ja taianomaista <3

Laura T.
Missä olet Laura?

Pelolle ei ole varaa antaa suurta roolia - muuten menee koko esitys pilalle. Kiitos Mia, olet taianomainen tyyppi.

Mia K.

Sulla on universumin kokoinen rohkeus.

ja, se vie sut sinne pitkälle! 

Helmi K
sivulauseita

Kuinka kaupunki horrosti <3

Laura T.
Missä olet Laura?

Muah. Pus.

Maaria84 (Ei varmistettu)

Luin tämän viisi kertaa putkeen yhdeltä istumalta, sillä tämä kolahti välittömästi ytimeen asti. Miten upeasti ja vaivattomanoloisesti osasitkaan laittaa sanoiksi jotain niin voimakasta ja herkkää! Sinulla on näkemisen lahja!

Laura T.
Missä olet Laura?

Kiitos kiitos Maaria, olen aivan todella otettu sanoistasi.

Aino Salminen (Ei varmistettu) http://ainosalminen.com

Kiitos kirjoituksestasi, Laura. Tämä iski omaan tajuntaani todella voimakkaasti. Loppuja ja alkuja ei voi kiirehtiä. Toivoisin lopun loppuvan ja alun alkavan, nyt, heti. Sitä surun saturaatiota on kuitenkin kärsivällisesti odotettava, ja sitten kun se uusi alku kuin huomaamatta on edessä, hyvä olo leviää koko ihmiseen. Sitten kun on sen aika.

Laura T.
Missä olet Laura?

Kiitos sanoistasi Aino, ihana kuulla.

Juuri näin: kun aika on.

padepade

mua kiinnostaisi kaikista eniten että onko tuo avocadopuu? :- D

Laura T.
Missä olet Laura?

Hyvä että kysyit! On se! Mummoni idättämä, minulle adoptoitu.

Pau
P.S C'est moi!

Ooh, onpa taas niin kauniita, hyvällä tavalla omituisen mutta rauhoittavan levollisia ja hienosti muotoiltuja ajatuksia!

Laura T.
Missä olet Laura?

Voihan. Kiitos Pau.

Vierailija (Ei varmistettu)

Heippa!

Kiitos Laura, kiitos. Ihanasti taas kirjoitat.

Sain vuoden vaihtumisen aikaan ystävältäni viestin, jossa hän sanoi, että minun pitäisi tehdä tästä vuodesta oma. Ei huolehtia niin paljon muista ja muiden mielipiteistä, vaan tehdä miten haluan. Ja että olisin ansainnut kaiken sen hyvän, mitä elämä minulle tuo, lyhentämättömänä ja jakamattomana. Hän kirjoitti niin kauniisti, että itkin. Tämä sama tunnetila tulee usein sinun teksteistäsi, vaikka ne on suunnattu suurelle joukolle. Silti ne toimivat kuin aamutee ja flunssalääke, piristävät ja helpottavat.

Ihmiset eivät aina näe, missä kontekstissa kukin oikeasti toimii. Tämä tuli näistä surutöistä mieleen. (taas tämä kommentti lähtee metsäpolulta puskiin). Kukaan ei kai voi tarkalleen tietää, mitä toinen kantaa mukanaan, mitä surua hakkaa pölliä vasten, eikä se ota haljetakseen. Silti ajattelen, että joku rakkain siihen pystyy, sitä on rakkaus, että tuntee toisen marginaaleja myöten. Ei heti, mutta ajan kanssa. Sitä ihmistä odottaen.

-seglen

Laura T.
Missä olet Laura?

Hei seglen.

Tämä oli aivan äärimmäisen kauniisti kirjoitettu - kiitos siitä.

Uskon, että kun elää rehellisin tarkoitusperin, elämästä tulee väistämättä syvempää ja omempaa. Se saattaa myös satuttaa enemmän itseä ja muita, mutta muille elämisestä jää jäljelle vain tyhjänä kumiseva katkeruuden kuori. Ajatus omasta itsestä tuntuu itsekkäältä (ainakin minusta), mutta se on edellytys aidosti onnelliselle olemiselle.

Vierailija (Ei varmistettu)

:)

&lt;3

Kirjoitin tämän muistiin erään raskaalta tuntuvan kirjoitustyön suttupaperien reunaan, ja siitä siirrän sen muistikirjaani.

Osut.

-seglen

Karuselli

Kirjoitit sitten tällaisen tekstin. En sano muuta kuin että mä olin eilen siellä samassa paikassa, niiden kinosten keskellä, ja taidan olla vieläkin, ja kirjoitin siitä viime yönä ryöppyävän tekstin, jota en ole uskaltanut toistaiseksi julkaista. Enkä tiedä, uskallankokaan, koska seison täällä ja pelkään nyppäistä. Enkä tiedä, onko tämä alku, keskikohta, loppu - vai mikä.

Laura T.
Missä olet Laura?

Ohhoh. Voimia, rohkeutta.

Kirjoissa juonet etenevät usein varsin teräväreunaisina hetkestä toiseen. Elämässä alut ja loput sekoittuvat, eikä niitä ole helppoa erottaa. Ei kai ole tarkoituskaan. Se on sellaista hidasta erilleen kasvamista, luulen.

Kirjoita itsellesi, ja jos helpottaa, kirjoita myös muille. Tiedät parhaiten.

Laurasee (Ei varmistettu)

Hieno toi viimeinen kappale, toimii.... Piti lukea oikeen moneen kertaan jos jäisi mieleen odottamaan huonompia hetkiä...

Laura T.
Missä olet Laura?

Kiitos Laurasee. Toivottavasti se sieltä mielen sopukoista tarvittaessa löytyy. Täältä ainakin.

Kommentoi

Ladataan...