Muistokoru

Missä olet Laura?

 

 

 

 

 

 

Jos jonkin esineen muistan lapsuudestani, on se kultainen nimikoruni. Vanhoissa valokuvissa kääty vilkkuu t-paidan resorin sivusta, tai pelipaidan kauluksen alta. Sain sen isovanhemmiltani vuonna -91 tai -95, ja se roikkui kaulassani tauotta, kunnes vuosien saunomisten ja järviuintien jäljiltä hapertunut ketju napsahti katki, ja riipus jäi orpona odottelemaan päiviä parempia.

Nimilaatta odotti kymmenen vuotta korurasian pohjalla, ja olin ehtinyt unohtaa koko riipuksen, kunnes tänä keväänä löysin sen uudestaan. Teetätin sille uuden lenkin, huolsin vanhan rippiketjuni ja pistin muiston siihen roikkumaan. Siinä se killuu, kultaan kirjoitettuna. Minun nimeni, ukin vankalla käsialalla. Vapaalla kädellä, tietenkin. Niin hän pruukasi hommat hoitaa.

 

 

 

 

 

Tänä viikonloppuna pukeudumme mustiin ja suuntaamme Kainuseen. Kuuntelemme orkesterin soittamat lähdön sävelet, ja lausumme runoja (ääni väristen, oletan.) Kaulaan kiedon kultaisen muiston, ja nostan maljan menneelle moniosaajalle.

 

Laura

 

 

 

 

 

Share

Kommentit

Oranssinen

Kaunis koru ja vielä kauniinpi muisto.

Otan osaa.

 

Laura T.
Missä olet Laura?

Kiitos.

Kommentoi