Nainen blogin takana

Missä olet Laura?

 

Pian kaksivuotisen blogiurani aikana olen törmännyt usein siihen, kuinka blogin kautta syntyvä mielikuva eroaa siitä Laurasta, joka kompastelee kävellessään, kiroilee paljon eikä osaa olla kuvissa oma itsensä. Monet kerrat olen kuunnellut uuden keskustelukumppanin toteavan heti alkuunsa: ''En jotenkin ajatellut että sää puhuisit ihan...noin paljon.''

Eräässä pressitilaisuudessa päädyin vaihtamaan muutaman sanan alan ammattilaisten kanssa. Keskustelu oli lyhyt, ja päättyi kun keskustelukumppani totesi henkilöbrändini kiinnostavan ihmisiä. Seisoin kuohuviinilasi kädessäni ja mietin että jaa jaa. Maailmassa on tietääkseni yksi Laura Tähkävuori, ja kun viimeksi tarkistin, hän oli ihminen eikä tuote.

 

 

Mitä enemmän asiaa ajattelen, sen paremmin ymmärrän; blogi on referaatti parhaista ajatuksistani - niistä joiden kohdalle pysähdyn, ja joista mielelläni keskustelen. Tätä faktaa vasten tarkasteltuna kuva kirjoittajasta piirtyy helposti paljon kauniimmaksi, fiksummaksi ja jalommaksi kuin mitä se todellisuudessa on.

Missä olet Laura -kysymyksen sijaan voimmekin siis esittää kysymyksen kuka olet Laura. Mistä päästäänkin kätevästi seuraavaan kysymykseen, eli: miten helvetissä minä tuollaiseen osaisin vastata?! Tässä länsimaalaisessa eksistentiaalisuuden suonsilmäkkeessä tuottaa ongelmia vastata yksinkertaisempiinkin kysymyksiin, kuten mitä haluan elämältä ja olenko omassani onnellinen.

Ehken tiedä kuka olen (Hei, ollaanpa ihan rehellisiä: kuka todella tietää?), mutta tiedän aika paljon siitä mitä en ole.

En todellakaan ole mikään hiljainen naisgaselli, joka lipuu paikalle kashmiriin verhoutuneena, säästelee sanojaan ja mietiskelee päivät pitkät maailmanlopun vääjäämätöntä tulokulmaa. Toki olen myös sitä - silloin tällöin - mutta useimmiten odotan maailmanloppua verkkarit päällä sohvalla, hyräilen lauluja ja pakotan puolisoni arvailemaan kappaleita. Syy, miksi blogissa on harvoin ruokakuvia on se kieltämätön fakta, että syön usein seisaallani suoraan kattilasta. (Ja ei, en sillä tavalla suloisesti polvisukissa liian iso kauluspaita päällä, vaan väsyneenä farkun nappi auki.)

 

 

 

Aloitteleville bloggaajille annan aina saman vinkin: älä mieti millaisen kuvan haluat antaa itsestäsi - mieti ennemmin mistä haluat kirjoittaa. Ja ennen kaikkea mistä et halua. Kun nämä asiat ovat selvillä, ala hommiin - se paljon puhuttu mielikuva rakentuu kyllä rakentamattakin. Ja vaikka kuinka yrittäisi tai olisi yrittämättä, tekstien kautta syntyvä kuva on aika usein kaikkea muuta kuin peili-sellainen.

Ja, ykkösvinkkini kaikkeen: mitä tahansa teet, älä tee sitä ollaksesi jotain. Itseisarvo pitää olla tekemisessä, ei joksikin tulemisessa.

Toisena vinkkinäni kylvän vanhaa kunnon lifestyle-luvulla elävien viisautta: elä elämääsi - älä kirjoita sitä.

Muut vinkkini liittyvätkin sitten päiväuniin (aliarvostettuja), karkkipäiviin (yliarvostettuja) ja hyviin kirjoihin.

 

 

 

Laura

 

 

 

 

Share

Kommentit

ikkiam
LUOMA

Ajattelin vaan kertoa, että söin viimeyönä pimeässä keittiössä kylmää makaroonia suoraa kattilasta koska en saanut unta ja tuli nälkä. <3

Tässäkin tapahtumassa itseisarvo oli erittäin vahvasti itse tekemisessä ja kiinni hetkessä. Pus!

Laura T.
Missä olet Laura?

Niin sitä pittää! Yösyönti - parasta.

Pusuja!

Aina mustissa ja en silitä (Ei varmistettu)

Hei, jaksat kuitenkin käyttää valkoisia kauluspaitoja joten minun mittapuullani olet todellinen naisgaselli-lifestyleguru-lady!

Laura T.
Missä olet Laura?

Hahhah! Ihanaa, kiitos. Lisään tämän välittömästi ansioluettelooni.

Ps. Rakastan nimimerkkiäsi.

Toimitus
Toimitus

Näinhän se on, todellakin! Tämä viisaus menee jakoon Facebookissa.

Laura T.
Missä olet Laura?

Pus pus!

emmasuortti (Ei varmistettu) http://100yotakesaan.fitfashion.fi/

Me syötiin lounaaksi kylmiä nakkeja ja einespinaattilettuja, kattilasta ruokailu on jo suurta lifestyleä, kun ruoka on valmistettu itse :)

Laura T.
Missä olet Laura?

Hah, niin sitä pitää! Joo, kyllä kattilasta syöminen on ihan ruokablogitasoa. Voisin perustaa ruokablogin, ja kirjoittaa reseptini sinne. Niitä on kolme.

Helmi K
sivulauseita

Mä oon siinä mielessä eri mieltä, että luettuani aika paljon ja tunteella (ahahaaaa, mitähän toi tarkottaa??) sun blogia, mun mieleen rakentui kuva naisesta, joka ajattelee yhtä kirkkaasti mielellään ja sydämellään, ei rakasta urheilua mutta pitää itsestään (riittävästi) huolta, on kiinnostunut maailmasta ja sen tarinoista, katsoo ihmisiä suoraan silmiin ja nauraa usein, ei ehkä ole kulinaristi mutta arvostaa huolella tehtyjä asioita, on joskus kauhuissaan mutta silti selkä suorassa ja silmät avoinna. 

Ja sut tavattuani kaikki oli juurikin niin. Ehkä, ehkä, olit hieman nuorempi, tyylikkäämpi ja kovaäänisempi kuin ajattelin, mutta sehän on vaan plussaa. 

Gasellia en kuvitellut koskaan. Enkä kashmiria. Enkä maailmanloppua. Pikemminkin sen alkua.

Laura T.
Missä olet Laura?

Helmi, olet ihana. Kiitos.

Tämä oli ihana kommentti ja tulin siitä tosi hyvälle mielelle.

Mutta että NUOREMPI?

Mia K.
Voi taivas

Joka-aamuinen kaurapuuro suoraan kattilasta :) 

Mun mielikuvissa olet se syvällinen pohtija nauravine silminesi! (Toki siihen väliin mahtuu kaikki).

Laura T.
Missä olet Laura?

Joo, just: puuro kattilasta!

Ihana Mia, kiitos. Kyllä näihin raameihin kaikki mahtuu.

Mae (Ei varmistettu)

Ihana Laura! &lt;3 Sie oot kyl ihan livenäkin tosi tyylikäs ihminen (en nyt siitä gasellista tiedä, ehkä enemmän semmonen gepardi, joka syö kömpelöjä gaselleja aamupalaksi). Oon tainnu siulle suoraan päin naamaakin näin laukoa.

Laura T.
Missä olet Laura?

Voi kiitos Mae, ihanasti sanottu! Sain hyvät naurut - niin kuin aika usein kanssasi. Pus!

suustelma (Ei varmistettu)

Minusta olisi kiinnostavaa saada lukea hyviä blogeja joiden kirjoittajista ei tietäisi (juuri) mitään. Niin vähän kuin mahdollista.

Hassu jotenkin tämä tällainen asetelma, että ihmiset kirjoittavat, heistä tulee/tehdään "tuotteita". Miksi on niin tärkeää saada selville KUKA ja MILLAINEN?

Laura T.
Missä olet Laura?

KIITOS! Sama juttu. Lukijana itselleni tärkeintä on teksti ja ajatus, ei yksityiskohtainen tyyppi kirjainten takana.

Säilön tämän kommentin sydämeeni.

Mimosa.
Mimosa

Mietin pitkää että miten oot niin tutun näköinen. Sit hiffasin että näytät kuvissa ihan siltä Hinnalla miltä hyvänsä Saralta (Armi Toivanen). Sillä oli siinä sarjassa timanttinen tyyli. 

Laura T.
Missä olet Laura?

Ihana! Outoa kyllä: ihmiset usein sanovat että näytän joltakulta. Milloin suomalaisilta näyttelijättäriltä, milloin Lena Dunhamilta. Jännä ettei kukaan ole maininnut Beyoncea tai Penelopea...

Kiitos ihanasta kommentista Mimosa!

Kommentoi