Näitä mietin öisin

Ladataan...
Missä olet Laura?

 

 

 

 

Pyörin sängyssä puoliltaöin. Mietin kaikkea sitä mistä tämä sekasotku koostuu. Ihmisyys.

Kuinka ihmislapsi punoo suhteita ja siteitä olemassaolonsa todisteiksi, ja sitten testaa niitä yksi kerrallaan. Katkoo, viilaa, venyttää ja hioo - ja on ymmärtämättä muiden motiiveja.

Kuinka joku tänäänkin loukkaantui, joku loukkasi tietämättään. Yhdestä katseesta olisi pitänyt tajuta, tulkita ja valita tilanteeseen sopivat sanat joita ei sitten kuitenkaan tarkoita. Mutta sanottava ne on, sillä niin täällä toimitaan. Aikuisten maailmassa.

Tänäänkin joku otti jalat alleen selittämättä. Joku jätti, joku tuli jätetyksi. Nyt kaikki kysymykset kirvelevät, puolilleen jääneen kaksion seinät kaikuvat tyhjiksi jäävistä kysymyksistä. Vuoden päästä kaikki sanovat että näin oli paras.

Joku ei pitänyt ovea auki, kaatanut kahvia tai tervehtinyt normaaliin tapaan. Kuinka tahditonta.

Kuinka monta hymyä tänäkin päivänä tulkittiin väärin, miten monissa hymykuopissa nähtiin liikaa tai liian vähän.

Kuinka monta rutiinitarkastusta päättyikin pahoittelevaan katseeseen. Miten osaaottamaton auringonvalo siivilöityy laboratorion aulaan päivästä toiseen. Keille ensimmäisinä kerrotaan.

Kuinka moni elämä taitettiin kysymättä keskellä liikennevaloja, palaveria, liukuportaita. Kuinka joidenkin ihmisten elämä peittyi äkkiarvaamatta monta kuukautta kestävään sumuun jossa ei näe ajaa eikä ajatella, saatika rakastaa varauksetta.

Mietin, kuinka monta sanaa jätettiin sanomatta siinä toivossa että huomiseen mennessä rohkeus riittää.

Tai kuinka monelle näytettiin tänään ovea ja kiitettiin menneistä vuosista. Taputettiin olalle ja myönnettiin että onhan tämä nyt tahditonta ja vaikeaa mutta tällaiseksi tämä on mennyt. Työelämä.

Kuinka monta terävää loukkausta paketoitiin käärepaperiin ja annettiin kädet suoriksi ojennettuna. Älä ota tätä henkilökohtaisesti. Se et ole sinä, ei ei ei. Et missään nimessä. Se olen minä. Mutta aina kuitenkin joku.

Käännän kylkeä, kasvot kohti seinää. Mietin leikkauksia, veroja, lainoja, lyhennyksiä. Korruptiota, kansalaisaloitteita, kukkamultaa. Drakmaa, d-vitamiinin puutosta ja diskoissa vaihdettuja katseita.

 

Näinä hetkinä haluaisin olla lokki - turhaan vihattu ja vahvasti halveksittu, likaisesta elämäntyylistään huolimatta aina vitivalkoinen jättivauva. Nousisin kortteleita luutuavan tuulen mukana ylös korkeuksiin - jättäisin taakseni vuokrasopimukset, töihintulotarkastukset ja maisterin paperit. Olevat ja tulevat ihmisyyden ripustimet. Ennakkoperinnöt, elatusmaksut, e-koodit. Kaikki se sekoittuisi yhdeksi harmaaksi paperimassaksi silmieni alla. Söisin huvipuistolaisten ranskalaisia. Lentäisin. Lentäisin kunnes kuolisin - tajuamatta sitä.

 

 

Laura

 

 

 

Share

Kommentit

Pax
Liikehdintää

Ajatusten ruuhkaa ennen unta. Teit minut vähän surulliseksi.

Laura T.
Missä olet Laura?

Jep. Maailma tekee aina silloin tällöin alavireiseksi. Paljon ajatuksia mahtuu sänkyyn.

Tove Janssonin tytär

Ihan helvetin iso huokaus. Niinpä. Mutta kuitenkin. Ja siis absurdian karkelot. Joka päivä. Ja silti jotkut mansikat maistuu hyvälle eikä sitä silloin muista. Ja miehet tribaalipaidoissa ei muista juuri koskaan.

Laura T.
Missä olet Laura?

Absurdian karkelot. Ne. Täydellinen ilmaus.

maitokahvi
Päivän ajatus

Tosi hieno kirjoitus! Sulla on kyllä taito tiivistää ja kirjoittaa niin kauniisti. <3

Olen hurahtanut viimeisen vuoden sisällä mindfulnessiin ja Läsnäolon voima -kirjaan ja varsinkin nyt kesällä pyrkinyt elämään enemmän läsnä hetkessä, ilman mielen ja sanojen vankilaa. Lyhytmuistiset eläimet ovat parhaita läsnäolon opettajia, kunnia niille! :)

Laura T.
Missä olet Laura?

Kiitos kaunis maitokahvi.

Länsäolohommia kaivataan tännekin. Aloitan heti.

Nurkkaruusu (Ei varmistettu)

Voi kun nyt tajunnan virta ohjautui kovasti surulliseen suuntaan, vaikka todellista elämää onkin..

Laura T.
Missä olet Laura?

Silloin tällöin juu, mutta ei onneksi aina Nurkkaruususein.

Workingonit
McINFJ

Ei Lokki Joonatan, vaan Lokki Laura. Olipa taas raikas jollain tapaa tämä. Raikas siksi että sitä on tottunu miettimään mitä _itse_ oli ja ei ollut päivän aikana. Huomasin olevani aika itsekeskeinen. Ajattelen enemmän lokkeja jatkossa.

Laura T.
Missä olet Laura?

Voi kiitos, ihanaa kuulla. Sitä miettii maailmaa, ja kun sen aloittaa, ajatukset eivät lopu. Itsensä voi jotenkin miettiä loppuun asti - maailmasta sen sijaan eivät sävyt lopu.

Ajatelkaamme lokkeja!

Ilana

Voi Laura. Sinä se saat kiinni ja puet sanoiksi sellaista, jota monen on vaikea tavoittaa. Ja sitten tekstejäsi lukiessa ajattelee: Juuri näin.

Mulla on ollut ruuhkaa aivoissa aamuisin. Tai ehkä sittenkin ihan hiljaista. Semmoista, että on vähän vaikea päästä sängystä ylös.

Laura T.
Missä olet Laura?

Kiitos, kiitos Ilana. Teette meikäläisen tosi iloiseksi sanoillanne. Ihan tosi.

Anna aivoillesi aikaa. Se auttaa, vaikka tulokset eivät näy tässä hetkessä. Sumu kaipaa aikaa hälventyäkseen.

Vierailija (Ei varmistettu)

Se on aika huikea tunne, kun huomaa, että joku kelailee samoja, outojakin juttuja. Vaikka ne jutut oliskin vähän rankkoja - huojentavaa.

Laura T.
Missä olet Laura?

Älä muuta sano. Sudenhetkiläiset.

Vierailija (Ei varmistettu)

Jestas miten olet taitava kirjoittaja. Ihailua, taas kerran!

Laura T.
Missä olet Laura?

Kiitos.

Anna Vihervaarasta

Voi Laura, kirjoitat niin järjettömän hyvin. Maailmantuska on kauheinta suden hetkenä, silloin ei saisi miettiä. <3

Laura T.
Missä olet Laura?

Anna! Kiitos sanoistasi. Suden hetki on samaan aikaan täysi ja täysin tyhjä. Haikea ehkä, mutta myös järisyttävän kaunis ja paljas.

MinnaM
Itse Minna Mänttäri

Kaunista.

Laura T.
Missä olet Laura?

Pus. Kiitos muru.

noora k (Ei varmistettu)

Lohdullista, että muidenkin pääkopassa on samanlaista ruuhkaa kuin itsellä. Ja vaikka päivisin kaikki ois melko selkeetä ja kirkasta, on ainakin mun öisillä ajatusvyöryillä tapana olla täynnä pientä alavireyttä ja haikeutta.

Kirjoitat niin hyvin että ihan hengästyttää, kiitos!

Applepie (Ei varmistettu)

Vahvaa, aivan helvetin vahvaa.

Laura T.
Missä olet Laura?

Kiitos Applepie.

Kommentoi

Ladataan...