''No okei.''

Ladataan...
Missä olet Laura?

Niin muuttui menneen perjantain suunta. Kahdella sanalla.

 

Aamulla töihin lähtiessäni en vielä tiennyt, mihin iltani päättyisikään. Tarkoituksena oli pyöräillä mummolaan, palata kotiin ja viettää ilta itsekseen. Perus settiä: kirjaa, ruokaa, blogeja. Aikaisin nukkumaan ja aikaisin ylös.

Vaan eivät olleet työkaverit samoilla linjoilla. Jokainen vuorollaan kyseli, josko kuitenkin ottaisin ja lähtisin iltarientoihin mukaan. Ruokaakin olisi. Pidettäisiin yhdessä hauskaa ja niin edespäin.

Pidin miettimispaussia ja tajusin. Olen kova tyttö sanomaan kiitos ei. Pakkobondaus ja kissanristiäiset löytyvät listalta nimeltä Miksi edes vaivautua? Päätin kuitenkin (paineen alla) kokeilla, ja vaihdoin kiitoksen kysymyssanaan. Että miksipä ei. Vastapalkaksi sain laivalipun.

 

Nousin laivaan, päädyin saarelle. Iloisten ihmisten sekaan, tuntemattomien keskustelujen keskelle. Ruokapöydän ääreen, järven rantaan. Ukkosta piiloon saunan lauteille, ja järven syleilyyn salamoinnin jälkeen. Kastoin turkin, uitin sitten oikein urakalla. Ensimmäisellä kerralla koko juhlaväki kääntyi rannalta katsomaan, ketä laiturin päässä teurastetaan. Seuraavilla kerroilla pidätin vain hengitystä ja tunsin olevani elossa. Elossa kylmässä vedessä.

Söin sipsejä ja uin meikit naamalle. Joimme saunanlämmintä valkoviiniä lauteiden täyttyessä ja tyhjentyessä tasaiseen tahtiin. Kokoonpano vaihtui, keskustelut muuttivat muotoaan. Sonnustauduin pelastusliiveihin, ja kiisin moottoriveneen nokassa järvenselkää pitkin. Perässä vedimme uskalikkoja.

 

 

 

Tämä ei ole myöntymisen manifesti,  lähinnä myönnytysten. Kaikkeen ei tarvitse vastata kyllä. Mutta välillä kannattaa kokeilla. Varsinkin niissä hetkissä, joita rajatapauksiksi kutsutaan. Tarkoitan niitä hetkiä, kun et ole aivan varma, ovatko syyt ja seuraukset täysin balanssissa. Pysähdy, ja mieti ennen kuin kieltäydyt. Laita sitten reilusti silmät kiinni, kädet korville ja sano se. Okei.

 

Kaikkeen ei tarvitse ryhtyä. Illan kapteeni kysyi lakkinsa alta, josko haluaisin kokeilla veneen perässä roikkuvaa rengasta. Nostin kertakäyttöistä viinimaljaani ja vastasin että unen näit. Yksi myönnytys päivässä riittää.

 

Laura

Share

Kommentit

Oranssinen

Itseni pitäisi saada suusta se "Kiitos, mutta ei", koska syöksyn pää kolmantena jalkana tekemään kaikkea, oli se sitten järkevää tai ei, mutta kun vain tulee se Mahdollisuus, niin meikäläistä viedään. 
Suurta hupiani (eli isoäidin sananlaskuja) hyödyntäen: Parempi katua tehtyä kuin itkeä kokemusta paitsi jäämistä.

 

Laura T.
Missä olet Laura?

Juun ja ein balanssin löytäminen on vaativa, joskin palkitseva tehtävä. Allekirjoitan viimeisen lauseesi täysin!

Kommentoi

Ladataan...