Nyrkkipyykillä (vihdoinkin!)

Missä olet Laura?

 

Vuosi 2015 tullaan muistamaan vuotena jona vaatekaappini otti ratkaisevia harppauksia kohti luonnollisempia materiaaleja, kauemmas keinokuiduista. Toisin sanoen olen määrätietoisesti korvannut polyesteria silkillä, akryylia villalla, keinoa aidolla kamalla. Löytänyt yhden hyvän villapaidan, luopunut kahdesta ihan ookoosta.

Tämä tullaan myös muistamaan vuotena jona pyykkäsin vähemmän kuin koskaan aikaisemmin. (Kuulostaa ällöttävältä, mutta ei ole sitä!)

Keinokuitujen kanssa sykli oli selvä: aamulla päälle, illalla pyykkiin. Ei puhettakaan toisesta peräkkäisestä käyttöpäivästä. Vaikka päivän aikana ei olisi huhkinut paljoakaan, illan tullen vaatteissa oli jo tunkkainen fiilis - olkoonkin että aamulla lähtiessä kainaloihin olisi tuutannut kaikki huokoset tukkivaa ödööriä. Tuttu kuvio toistui joka päivä. Päältä pesuun, pesusta päälle.

 

 

 

Silkin ja villan kanssa homma on eri. Illalla henkariin tai tuolin selkämykselle tuulettumaan, aamulla taas päälle. Ei merkkiäkään hajuista tai muista - ei vaikka olisi juossut kirjaimellisesti hiki päässä kotoa töihin ja töistä kotiin. Vallankumouksellista.

Olen syksyn aikana siirtynyt alumiinittomaan deodoranttiin, mikä on - krhm - kaikkea muuta kuin huokosia tukkivaa. Tässäkin mielessä vaatteiden materiaalien rooli korostuu arjessa huomattavasti, sillä paitojen täytyy hen-git-tää.

Tulevan muuton myötä saan käyttöön pienen parvekkeen. Yrttiruukkujen ja aamukahvituokioiden lisäksi makustelen jo ajatuksella omasta tuuletuspisteestä. Ette tiedäkään kuinka mielikuvituksellisia virityksiä parveekkeettomassa yksiössä saa aikaan, kun yrittää ripustaa silkkipaitaa pienen ikkunaluukun eteen tehotuuletukseen...

(Toinen juttu tosin on se, miten oppia syömään niin ettei paidanrintamus ole täynnä salaatinkastiketahroja. Ei auta tuulettelu ei. Tulevaksi vuodeksi en ole toistaiseksi kaavaillut minkään sortin lupauksia, mutta voisin ottaa tavoitteeksi opetella syömään  r a u h a s s a. )

 

 

 

 

 

Kun pesuväli venyy päivistä viikkoihin ja parhaimmillaan kuukausiin, pyhitän aina yhden illan nyrkkipyykille. Lorautan vadin pohjalle silkinpesuainetta (marketeista saa), päälle haaleaa vettää ja paita sekaan vaahdon keskelle. Käsinpesu ei ehkä tee hyvää muutenkin kuivalle iholleni, mutta ai että se tekee hyvää mielelle! Pitkän työrupeaman jälkeen on meditatiivista kykkiä kalsareissa kylpyhuoneen lattialla ja keskittyä villan puristeluun ja kuplien poishuuhtomiseen.

Nyrkkipyykki on myös kirjoittamisen jälkeen paras tapa aloittaa aamu: olo on varsin aikaansaava, kun on jo kahdeksaan mennessä pessyt pyykkiä. Olkoonkin että kyseessä on lempparipaita, joka on yksinkertaisesti pakko pestä seuraavan päivän juhlia varten...

Ja joo: voisihan sitä käyttää pesukoneiden villalle ja silkille tarkoitettuja ohjelmia. Mutta ei se vain ole sama. Käsillä tekemisessä on meditatiivinen elementti; tasaisen hurinan sijaan sitä todella näkee, kuulee ja tuntee kuinka vesi huuhtoo mukanaan lian ja tomun, ja kaikki alkaa taas alusta. Samasta syystä ostin taannoin rikkaharjan; imuroidakin voisi, ja olisi nopeammin valmis. Mutta kenen idea alunperin edes oli olla nopea? Ei minun.

 

 

Laura

 

 

 

 

 

Share

Kommentit

Oranssinen
50 shades of a Lady

hih, siehän voisit aloittaa uuden trendin aikuisten ruokalapuista? Ruokalappuihin voisi painaa päivän statementtejä tai muita viisauksia ja materiaali- sekä värivalinnoissa vain taivas on rajana.

Niillä sama paitis/pusero saisi ihka uuden ilmeen joka päivä, kun hyllyllä olisi variaatioita joka suuntaan!
 

Pax
Liikehdintää

Mäkin tarttisin tuollaisen. Ihan mahtava idea! :)

Laura T.
Missä olet Laura?

Mahtava idea! Ei muuta kuin collaboraatiota kehittelemään Balmuirin ja Paulo Coelho-säätiön välille. Miltä kuulostaisi sataprosenttista kasmiria oleva ruokalappu, jossa strassikivillä kirjailtuna ''Ne jotka eivät ole koskaan ottaneet riskejä, kykenevät näkemään vain toisten tappiot.''?

Itse olen äidinmaidossa varmaan saanut ja aika onnistuneesti myös siirtänyt seuraavalle polvelle luonnonmateriaalien suosimisen. Olen ylpeä, kun tyttätenikin kaupassa tsekkaavat vaatteen materiaalin ja se myös vaikuttaa ostopäätökseen. En koskaan osta muita kuin luonnonmateriaalista tehtyjä neuleita (puuvillaa / silkkiä / villaa / pellavaa tai niiden yhdistelmää) enkä juuri muitakaan puseroita. Eivät nuhjaannu samalla tavalla ja ovat miellyttäviä ihoa vasten eivätkä hikeenny samalla lailla kuin keinomateriaalit; tukala olo keinomateriaalisessa vaatteessa on aika kamala. En ole kyllä koskaan ajatellutkaan, että näin säästän pesukertoja, mutta varmaan totta. Jumppavaatteet ovat oikeastaan ainoa poikkeus, ja sukat, sukissa on pakko olla mukana jotain keinokuitua, jotta kestävät ja eivät venähdä ihan löysiksi.

Laura T.
Missä olet Laura?

Hienoa! Itse kuljin pitkälle yli kaksikymppiseksi kaiken maailman muovivaatteissa (on niitä kyllä vieläkin jonkin verran käytössä) - kunnes koin herätyksen materiaalirintamalla. Tästä on kiittäminen ompelija-ystävääni, jolle edelleen rimpautan silloin tällöin kun sormi menee kaupassa suuhun.

Varsin hienon perinnön olet saanut ja antanut. Vähemmän on enemmän, ja luulenpa että tulevaisuudessa se korostuu entistä selvemmin.

Kiitos kun kommentoit Anna-liisa!

 

tiia_

Luonnonmateriaalit = parasta! Joskus aikoinaan vaatemyyjänä ihmettelin, kuinka moni ihminen jätti ostamatta vaikka silkkimekon siksi, kun "voi ei emmä tosiaankaan rupee mitään mekkoa käsin pesemään". Joo, onhan elämä kiireistä, mutta voiko se todella olla niin hektistä, ettei mistään löydy muutamaa minuuttia yhden silkkimekon käsinpesemiseen? Minustakin käsinpesemisessä on jotain meditatiivista - vähän jotain samaa kuin leivän leipomisessa tai marjojen poimimisessa, maalaamisessa tai perennojen istuttamisessa. Kun itse tekee, näkee työnsä tuloksen. Se juurruttaa, auttaa olemaan hetkessä kiinni. :)

Laura T.
Missä olet Laura?

Ehkä sitä jotenkin ajattelee homman monimutkaisemmaksi kuin se sitten todellisuudessa onkaan? Helposti sitä luulee että tarvitaan sieniä, harjoja ja kuutta eri viimeistelyainetta, vaikka totuus on tarua..noh..yksinkertaisempaa.

Yhteen silkkipaitaan tosin on joutunut jotain rasvaisempaa/öljyistä kolme (!) tahraa selkäpuolelle (!!?). Tänään käyn ostamassa sappisaippuan ja toden totta toivon parasta että lähtee.

SC (Ei varmistettu)

Ei miulla muuta kuin että pikkukuvasta tuo nyrkkipyykki näytti lohisuikaleilta :--D

Laura T.
Missä olet Laura?

Se on muuten taivahan tosi. Broilersuikaleiksi luulin itse tänään kun päivemmällä katsoin. Visuaalinen silmäni on pettämätön!

Tove Janssonin tytär

Jep. Olin jo menossa nukkumaan mutta näin tämän ja alkoi hiukoa.

Laura T.
Missä olet Laura?

Vähemmästäkin.

Nata - White Trash Disease

sushi-inkivääriä katsoin olevan kipossa!

Laura T.
Missä olet Laura?

No mitäpä tähän enää lisäämään!

Parveke on kyllä ihan ehdoton vaatehuollon kannalta: on ihanaa, kun vaatteet voi viedä tuulettumaan. Sellaista arjen luksusta, jos niin voi sanoa vaatehuollon suhteen. ;) Kaikille parvekkeettomille tuulettajille suosittelen tuuletuspussia, jonka voi ripustaa ikkunan ulkopuolelle. En ole itse kokeillut, mutta varsin kätevältä vaikuttaa!

Laura T.
Missä olet Laura?

Jösses. Miksi en ole kuullut tästä aiemmin?? Ihan mahtava keksintö!

saarah
visual diary

Musta toi eka kuva näytti ihan (halpis)sushiravintolan inkiväärikipolta :D :D

 

Laura T.
Missä olet Laura?

Kiitos Saara. Arvostan erityisesti suluissa käyttämääsi tarkennetta!

jennajohannasi
Pirtti

Elelin joskus kaksi vuotta ilman imuria, koska inhoan sen vekottimen pitämää mekkalaa. Rikkaharja on monin verroin korvaystävällisempi. (Newfoundlandinkoira pakotti lopulta luopumaan hiljaisuudesta.) Ehkä vielä rupean nyrkkipyykillekin, ettei tarvitse kuunnella pyykkikonetta!

Laura T.
Missä olet Laura?

Joo! Se ÄÄNI. Se on pahin. Tykkään kyllä imuroida, mutta teen sen sillä tavalla raivoisasti jotten joudu kuuntelemaan örinää kauaa.

Nata - White Trash Disease

hieno teksti! oon tehnyt tän saman muutoksen pari vuotta sitten muuton yhteydessä. nykyään en omista yhtään ainuttakaan keinokuituista arkivaatetta, pari juhlamekkoa taitaa kaapissa roikkua keinokuituisena. tuon pyykkihomman lisäksi olen huomannut sen, ettei nykyään tule koskaan kylmä tai kuuma, aina on sopivaa :)

Laura T.
Missä olet Laura?

Kiitti Nata! Joo, tää lämpötilahomma on mystinen, olen huomannut saman! Parasta.

Nyt kun vaan löytäisi jostain istuvia juhlavaatteita hyvillä materiaaleilla. Tuntuu mahdottomalta.

Nata - White Trash Disease

Jep, kerro mulleki ku löydät! Silkkimekkoa en panisi pahakseni..

Tiia Rantanen

Nyrkkipyykki on mun mielestä aina ollut yksi maailmankaikkeuden huvittavimmista sanoista. Siinä voisi laittaa kaikki kirjaimet ihan eri järjestykseen, ja se kuulostaisi silti samalta. Enkä ole vieläkään ihan varma, kuulostaako se enemmän turpaanvedolta vai seksiasennolta.

Laura T.
Missä olet Laura?

Seksiasennoilta kuulostavat sanat -postausta odotellessa...

Tiia Rantanen

Haha! Hyvä idea, kiitos!

Kommentoi