Nyt puhuu karkista kärynnyt tamperelaisnainen

Missä olet Laura?

 

 

Yhteistyössä: huono omatunto

 

Teimme alkuvuodesta sopimuksen: karkkia ostetaan vain kerran kuussa. Muistin helpottamiseksi sovimme ajankohdaksi kuun keskimmäisen, palkkapäivän siis.

Pieni briiffaus alkuun: rakastan karkkia. Pullat, kakut, keksit ja jätskit voin ohittaa olankohautuksella, mutta karkki se on pyhää. Viekää mokkapalat ja juustokakut, mutta jättäkää bonbonit ja sirkusaakkoset. Nyt puhuu nainen joka on lyönyt vastuuvapauskortin ensitreffeillä pöytään ja kertonut syövänsä myös puolisonsa karkit. Aina.

Niin alkoi karkkihaaste 2015. Ensimmäisenä karkkipäivänä ostin kaksi isoa pussia aikeinani säästää toinen parin viikon päässä häämöttäneelle junamatkalle. Söin pussit kahden vuorokauden sisällä ostosta. Helmikuun palkkapäivänä olin kaukaa viisas ja ostin vielä isommat irttaripussit jakaakseni ne kotona pienempiin annospusseihin tulevia himoja varten. Söin kaiken kolmessa päivässä.

Hyvin toimii.

Tänään 28. helmikuuta astelin kevein mielin videovuokraamoon aikeinani kävellä ulos viihdyttävän elokuvan kanssa. Vaan kuinkas kävikään.

Jos joku nyt jostain syystä päättäisi kysyä missä olin lauantai-iltana kello 17.25, vastaus ei olisi koti eikä työpaikka. Puuttuu alibi joka vakuuttaisi minun olleen juuri tuona nimenomaisena hetkenä biljardihuoneessa tai ruokasalissa. Sen sijaan noin kuusi ihmistä näki tummaan trenssiin pukeutuneen naisen kauhovan salmiakkitutteja ja kirpeitä kolapulloja läpinäkyvään muovipussiin Sammonkadun Makuunissa. Tämän jälkeen epäilty siirtyi ostoksineen kassalle ja poistui liikkeestä syyllinen ilme kasvoillaan.

Astuessani ulos kadulle tiputin dvd:n laukun pohjalle ja tungin pussin nopeasti takintaskuun. Ängin karkkeja vaivihkaa suuhuni pälyillen samalla ympärilleni - kiinnijäämisen pelko ja huono omatunto saivat käteni ahtamaan namiskuukkeleita kitusiin siihen tahtiin, etten edes ehtinyt kunnolla maistella niitä. Päädyin syyllisyyksissäni syömään kolmasosan pussista jo ennen kuin pääsin kotiin.

Ulkopuolisille tilanne näytti normaalilta aikuisen ihmisen karkkipäivältä. Todellisuudessa tämä oli lankeemuksen päivä. Kolmen sekunnin ajan mietin salaavani kaiken ja jatkavani elämääni normaaliin tapaan: kävisin töissä, harjaisin hiukset ja hymyilisin valokuvissa. Mutta viiltävä tietoisuus huijauksesta tykytti ohimoissa jo viisi minuuttia petoksen jälkeen. Tiesin jo kuitista kieltäytyessäni etten voisi elää salaisuuteni kanssa.

Tulin pimeään kotiin, lähetin tunnustuksen asianomaisille ja söin todistusaineiston (kuvassa). Juttu tuskin etenee syyteharkintaan.

 

 

Laura (nimeä ei muutettu)

 

 

Share

Kommentit

Gigi
Olipahan taas..

Eiiii. Ihan sama täällä. Mulla on niiiiin huononomatunto kun syön karkkia, mut kun on niin hyvää! Lakuturkkari ja hedelmäremmin palanen sekasin suussa. Tälläkin hetkellä. :S

Laura T.
Missä olet Laura?

Mulla ei edes olisi jos en olisi keksinyt itse tätä tyhmää sääntöä. Ns. oma vika.

Ps. Mä niiiiiin kaipaan remmejä, mutta niissä on vehnäjauhoa. Taas yksi lisäys Jos maailma tuhoutuu huomenna-listalleni.

Helmi K
sivulauseita

Olin aikoinaan Karkkipussissa töissä. Kuutena päivänä viikossa. Sitä onnea. Ei muuta.

Laura T.
Missä olet Laura?

Silloin tekisin sellaisen säännön että vain yhtenä päivänä kuussa ei saa syödä karkkia. Unelmaduuni.

Helmi K
sivulauseita

Mun "sääntö" oli: lounaaksi ehkä jotain muutakin.

Mutta oikeasti, kolmen kuukauden jälkeen pohjaton himo laantui eikä koskaan palannut ennalleen. Ja sitten Karkkipussi meni konkurssiin, hahahaaaaa!

Laura T.
Missä olet Laura?

Aloin jo miettiä välivuoden mahdollisuutta ja uutta karkkitädin pestiä. Pelkona tosin on ettei pohjaton himoni koskaan laantuisi.

tiia_

Mä just 5 minuuttia sitten valittelin miehelleni, että söin taas ihan liikaa karkkia yhdellä kertaa. Olin siis eilen ostanut karkkipussin, jonka piti riittää koko viikonlopuksi. Ylläri, ei riittänyt. :)

Laura T.
Missä olet Laura?

Miksei sitä osaa lopettaa ajoissa ja säästää? Ahdan aina kaiken ja sitten kun ähky on laskenut (eli noin 15 minuutin kuluttua), syön myös vieruskaverin karkit.

Ei ne koskaan riitä vuorokautta pidemmälle. Myönnetään se nyt kaikki yhteen ääneen.

Laura T.
Missä olet Laura?

Rankkaa. Toisaalta, valmispussi on joissain tilanteissa parempi. Oman lähikauppani ''irttari''valikoimassa on noin kymmenen vaihtoehtoa.

Raato
Whine ei lopu

Mulla ei ole kyseessä karkit, vaan sipsit. Pidän itseäni sankarina, jos selviän sunnuntaista torstaihin ostamatta pussia, isoa tai pientä. Ja dipin kanssa, aina. En pysty enää edes feikkaamaan painossa näkymättömyyttä, mikä alkaa aiheuttaa pienimuotoista häpeää. Kovasti olen yrittänyt itsekin taas olla paremmin, mutta en ruoski itseäni lepsuilusta. Kyllä tämä tästä. Lihavuus on valinta, höhö.

Laura T.
Missä olet Laura?

Sipsit on myös aika paha, menee mulla kausittain.

Koskaan ei pidä hävetä sitä että nauttii. Ennemmin otan pari kiloa herkuista kuin kituutan himoissani läpi elämän. Ei jaksa sellaista.

Karkit ei oo mun paheeni niitä voi olla vaikka kuinka ja syön vain yhden päivässä, mutta suklaa. Suklaa, suklaavanukkaat, suklaakakut, kaakao kaikki missä on mitään mikä edes suurinpiirtein on suklaata. Ei pysy järki päässä suklaan kohdalla. Mietin juuri, että päivästä jolloin en olisi syönyt suklaata täytyy olla kohta yli 10-vuotta. Oon kehittänyt itselleni mukavan tavan syödä suklaara joka aamu kahvin kanssa, ja kumpaakaan en oo aikoihin välistä jättänyt. :D

Laura T.
Missä olet Laura?

Hei! Oletko niitä ihmisiä jotka syö kaakaojauhetta suoraan purkista lusikalla? Sano että olet!

Oon kyllä joskus kokeillut, mutta en myönnä. :D

Kaakaotahan voi myös sekoittaa, veteen, maitoon, jogurttiin, rahkaan, puuroon, hunajaan, siirappiin, kahviin tai oikeastaan ihan mihin vaan. Eli mieluummin kuitenkin jossakin muussa muodossa kuin kuivana jauheena.

Mia K.
Voi taivas

;)) paras sukliskippo-juttu tulee, kun kaataa kaakaojauhetta, sitä tummaa ehtaa, hunajaa, ja kuohukermaa. Sekoitetaan, ja haetaan sopiva koostumus. Hetken sekoitettua, se muuttuu kevyeksi mousseksi! Ja, eikä tarvita paljoa, kun tyydyttää makeanhimon ;)))

Ps. Elin aikonani karkeilla etc kunnes n 14 vuotta sitten erään ulkomaanmatkan aikana löysin Oliiviöljyn! Otan noin 3-5 rkl per pv, ja se vie ainakin multa sokerinhimon. Kaiken kukkuraksi se ihmeaine kiihdyttää rasva-aineenvaihduntaa, ja mulla ei ole ollut mitään paino-ongelmia tämän jälkeen! :))

 

Laura T.
Missä olet Laura?

Hetkinen. Tarkoittaako tämä sitä että minulla on mahdollisuus päästä karkin ikeestä öljyn avulla?

Mia K.
Voi taivas

Jep! Mä ns opettelin reilu 15 vuotta erilaisia öljyjä eri toimintoihin. Jokaisella on oma tehtävänsä. Suomalaiset saavat liian vähän öljyjä! Se on vain kuiva fakta ;))

Laura T.
Missä olet Laura?

Kiitos vinkistä, otan heti testiin! (Mutta en silti halua luopua vadelmaufoista.)

MinnaM
Itse Minna Mänttäri

I hear you. Katkerana luen juttuja, kuinka viinalakko on hoikistanut Samae Koskista niin että hän näyttää seitsemäntoistavuotiaalta. Noh, minua ei. Minä olen punkun ja kaljan asemesta vetänyt sokeria kaksin käsin ja kehittänyt itselleni esim. keskivaikean riippuvuuden Halvan Pommix-salmiakkikarkkeihin. (Miten ne voi olla niin v**un hyviä???)

Onneksi tätä on nyt liikkeellä: opiskelukavereiltakin on saatavilla vertaistukea. Tässä eräs ruokalakeskustelustamme irroitettu repliikki:

"Tiiätkö, mää vaan aattelen koko ajan erilaisia suklaapatukoita ja sitä millasilta ne tuntuu suussa."

Ei lisättävää.

Laura T.
Missä olet Laura?

Alan pikkuhiljaa uskoa, että kaikki lakkoilu on teeskentelyä. Olin kerran vuoden ilman karkkia; eli söin sisuja, läkeroleja ja muita epäkarkkeja. Vietin suurimman osan vuodesta maha turvonneena. Hieno vuosi.

Mää rakastan karkkia, miksi kidutan itseäni?

 

ikkiam
LUOMA

Luin tän jo eilen, mutta oli pakko vielä nauraa vähän lisää. En kestä xD "Laura (nimeä ei muutettu)". Ei mulla muuta kuin: love!!!

 

Laura T.
Missä olet Laura?

Love and candy to all!

Hertta
Lilou's Crush

Meillä oli velimiehen kanssa aina karkkipäivä lauantaisin. Ajattele, neljä kertaa kuussa. Eikö olis houkutteleva vaihtoehto, kimaltelevan kultainen keskitie :) En usko, että laittaa hanttiin hänkään ;)

Laura T.
Missä olet Laura?

Mutta entä jos ei ookkaan (eipä) karkinsyöntifiilistä just lauantaina? Okei, mitä mä selittelen.

Ehkä paluu lapsuuteen olisi tässäkin asiassa hyväksi. Eli tämän uuden säännön mukaan mitään vahinkoa ei ole sattunut sillä eilenhän oli lauantai!

Hertta
Lilou's Crush

No nimenomaan :)

Meillä oli myös veljen kanssa karkkipäivä aina lauantaisin. Silloin jaettiin yleensä joku karkkipussi kahteen kippoon kristillisen tasajaon mukaan. Mutta arvaa miten rasittavaa oli, kun meikäläinen hotkaisi karkit meneen ehkä kolmessa sekunnissa ja velipoika se mussutti, imeskeli ja oikein nautiskeli niistä koko päivän. Nykyäänkin hänellä saattaa olla kaapissa syömätöntä karkkia?! What, mitä se on?
Pidän yleensä aina alkuvuodesta karkkilakkoa, tänä vuonna jaksoin helmikuun puolen välin tienoille (jee, hyvä minä!) Sitten näin kaupassa irttarit alessa ja ostin ihan pikkupikku pussukan, noin 800g. Ajattelin, että siitä voi nauttia hiljakseen näin lakon jälkeen, hah, seuraavana päivänä pussista näkyi jo pohja! Hupsista..

Laura T.
Missä olet Laura?

Hei meillä oli ihan sama juttu lapsuudessa! Paitsi että meitä oli kolme, ja jakaja sai aina työpalkaksi ne pari parittomaksi jäänyttä karkkia (kaikki halusivat aina tehdä työt). Sinne ne sitten tiputeltiin, kirkkaan punaisiin Sarviksen muovikippoihin joista sitten jokainen söi omaan tahtiinsa, eli meikä heti kaiken, veljet verkkaisemmin.

Olen aina halunnut olla ihminen jolla olisi karkkia kaapissa. Monista yrityksista huolimatta en ole koskaan onnistunut olemaan sellainen ihminen kahta päivää pidempään, kun olen jo syönyt kaiken säilötyn. Mikä vääryys.

Onnea kuusiviikkoisen lakon asianmukaisesta lopetuksesta! 800 grammaa on kyllä hieno määrä karkkia. Harmi että se kestää vain niin vähän aikaa.

Helmi K
sivulauseita

Ahahahaaaa! "Jakajan palkkio"! Muovikipot! Meitäkin oli, ja on, kolme, kaksi veljeä ja minä, ja mulla näkyi kipon pohja aina ekana. Tässä asiassa aika ei kyllä kultaa muistoja.

Laura T.
Missä olet Laura?

Ei niin. Se karvas tunne kun omat loppui ja muut vasta lämmittelivät.

Helmi K
sivulauseita

Yks kesä mä sain tarpeekseni. Oltiin saaressa pitkän aikaa ja säästin (melkein) kaikki mahdolliset karkit ja keksit lipastoni laatikkoon. Vikoina päivinä sitten rupesin myymään niitä pojille markan kappale. En enää muista mitä rahoilla tein. Varmaan ostin karkkia.

Laura T.
Missä olet Laura?

Hahaa! Mullakin oli kotikioski johon ostin täytettä kiskalta! Myin meidän vaatehuoneessa perheelleni kovaan hintaan, mutta lopulta söin kaiken mikä ei mennyt kaupaksi. Ja tietty ostin karkkia koko potilla.

Hertta
Lilou's Crush

Haha, mulla säilyisi karkit kaapissa, muttaku tuo mies... Jos haluan saada edes osan omista nameistani, on oltava nopea ja liityttävä ahmintaklaaniin :D

Laura T.
Missä olet Laura?

Paine on kova.

Eiksjoo
(pikkuseikkoja)

Hehheheh :D Joo, samojen ongelmien kanssa pyöritään. Tosin karkkien lisäksi pullakin maistuu. Olen todennut, että on kahta lajia ihmisiä: ne, jotka syövät (suurenkin) karkkipussin yhdeltä istumalta ja ne, jotka eivät. Enkä ymmärrä tuota jälkimmäistä ryhmää yhtään.

Laura T.
Missä olet Laura?

Miksei kukaan tee karkkipullaa? Sellainen laskiaspulla-tyyppinen ratkaisu jonka välissä olis hedelmänalleja, lakunappeja ja kolakalloja.

Itse kuulun siis mainitsemistasi kategorioista numero ygöseen.

Eiksjoo
(pikkuseikkoja)

Joo! Sellanen pulla olis kyl loistava :D

Kommentoi