Paikoillaan valmiit

Ladataan...
Missä olet Laura?

 

 

 

Kun maailma ottaa päähän ja kiire pyörittää lavuaarin pohjalla, otan bussin ja menen lähimummolaan.

Kerrostalossa kaupungin toisella laidalla minä riisun kengät, halaan pappaa, halaan mummoa ja sanon ei, en ole leikannut tukkaani sitten viime näkemän.

Pappa tarjoilee meille itsetehtyä välipalaa jätskikipoista: soseutettua banaania ja appelsiinia, yksi molempia. Kaupungissa tätä kutsuttaisiin fruitieksi, täällä sillä ei ole nimeä.

Väittelemme usein. Olemme eri mieltä politiikasta, kirjoista ja elokuvien seksikohtauksista. Mietimme kuinka aika venyttää kuilua sukupolvien välillä, ja myönnämme kuinka vaikeaa välillä on ymmärtää toisiamme. Olemme harjoitelleet keskustelemista monta vuotta - kun mielipiteet eivät kohtaa edes työntämällä, hiljennymme hetkeksi ja toteamme tilanteen. Syytämme omaa aikaamme ja vaihdamme puheenaihetta.

Vien mummon Google Mapsilla Rue du Tapis Vertille, ja me etsimme taloa jossa yhden historian tarina sai alkunsa. Kaikki vaan näyttää niin erilaiselta nykyään.

Tähän taloon ei osteta kuin tarpeeseen. Kaikella on paikkansa; aikataulukirjalla, sokerikolla, piirrustuksilla ja kristalliastiastolla. Vuosi sitten hankitulla rollaattorillakin on tarkkaan harkittu parkkipaikkansa eteisen syvennyksessä. Sen alle on hankittu kuramatto.

Maailma räjähtelee, sammuu ja syttyy. Ihmiset nostelevat maljoja, vaihtavat poskisuudelmia ja käyntikortteja. Täällä sillä ei ole mitään merkitystä. Näissä neliöissä on täysin samantekevää mitä teen työkseni, keitä tapaan, tai mikä on Euroopan trendikkäin kaupunkikohde. Näiden seinien sisällä sohvatyynyjen värit eivät vaihdu sesonkien mukaan.

Sängyn yläpuolella roikkuu lintukoriste jonka tein päiväkodissa. Se pyörii puolikaarta, kuluttaa näkymätöntä uraa huoneilmaan.

 

 

Laura

 

 

 

 

Share

Kommentit

Helmi K
sivulauseita

Papat ja mummot. Aatokset ja Elsat. Tarinat ja tärkeät asiat.

Kiti
Katso tarkemmin

Iäkkäät. Ne, jotka viettivät samassa työpaikassa 40 vuotta. Samassa talossa, samassa talvitakissa. Ne, jotka elivät sodan aikana tai sen jälkeen, ja tottuivat kaikesta olevan pulaa. He elävät vieläkin samalla tavalla; yksinkertaisesti, rönsyilemättömästi. Miltähän tämä maailma heistä tuntuu? Kaupassa on levitettäkin tuhatta eri laatua. Ja maitoa. Kaikki on nykyisin niin monimutkaista.

Mummuni on 86-vuotias. Hän oli siis minun ikäiseni, 25, vuonna 1954! Välillä kun kuuntelen häntä, tunnen eläväni väärää aikaa. Mutta ehkä aika kultaa muistot ja silloin oli suht samantyyppisiä ongelmia kuin nykyäänkin. 

Isovanhemmat on rikkaus. <3

Laura T.
Missä olet Laura?

Arvaa.

''Kaikki on niin monimutkaista.''

Pappani sanoi sanatarkasti juuri näin muutama tovi sitten. Minäkin toivon ja luulen, että ongelmat olivat samantyylisiä tuolloinkin; rakkauteen ja rakkaudettomuuteen liittyviä.

MM
Maijan matkassa

Tämän tekstin otsikko on mieletön! 

Mia K.

Todella! Monen monta merkitystä.

Laura T.
Missä olet Laura?

Suuri kiitos.

Uusia avauksia

Otsikko ja koko teksti. Tämä on ehkä parhaita blogitekstejä joita olen koskaan lukenut. Sniff...

Laura T.
Missä olet Laura?

Kiitän ja kumarran. Kiitos kommentista feliz.

Kommentoi

Ladataan...