Päivä jona pullahdin ulos

Ladataan...
Missä olet Laura?

 

 

 

Tämä se on. Tänään syntymäpäiväänsä viettävät Jay-Z ja Laura Tähkävuori. Noin pari mainitakseni.

Olen aina rakastanut juhlapäiviä, mutten koskaan ole ollut sankariainesta. Sille on siis syynsä, miksi tägäsin tämänkin postauksen kohtaan Raskaus ja synnytys; syntymäpäivähän on loppujen lopuksi päivä jolloin minun äitini sai minut puserrettua ulos. Vuorokausi jona siirryin synnytyskanavasta ulkoilmaan. Siinä se. Tähän väliin: kiitos äiti.

Mutta jostainhan se minunkin elosteluni on laskettava alkaneeksi. Ja se on eräs joulukuun neljäs, tarkalleen ottaen 26 vuotta sitten.

Elettiin sunnuntai-iltapäivää. Yleisradio oli mennyt lakkoon, mutta eräässä Taysin synnytyssaleista raikasi Ilveksen peli. Vuoronperään äitini ponnisti minua ja kannusti Raipea. Ponnistusten välissä äiti puuskutti, ja paikallisradion Lasse Toiva selosti: ''Maalin edustalla väännetään nyt tosissaan. Nyt, nyt veto lähtee..ei! Eikä vieläkään!'' Lopulta, puolentoistatunnin pikatoimituksena synnyin minä, perheemme ainoa tyttö: reissussa rähjääntyneenä, solisluu murtuneena ja vettä haukanneena. Isäni soitti tärisevin käsin kolikkopuhelimella suvulle, että ny se tuli, intiaanityttö. Illalla Kainuussa poksautettiin pullollinen vaaleanpunaista shampanjaa.

Vaikka lähestymiskulmani syntymäpäivään on varsin kirjaimellinen, on jokaisessa joulukuun neljännessä jotain spesiaalia. Joka vuonna, joulukuun neljäs on jännällä tavalla erityinen. Ensilumi on satanut ja sulanut, joulukalenterista on avattu vasta muutama luukku ja kaikki tuntuvat olevan salaa juhlatuulella. Kaikki puhuvat joulun odotuksesta, mutta kukaan ei oikeasti odota mitään tapahtuvaksi, sillä kaikki tietävät hetken olevan jo tässä. Ihmiset istuvat alas ja juovat glögiä, ripustavat valopalleroita ja polttavat adventtikynttilöitä. Olohuoneen pöydällä on pähkinöitä ja rusinoita. Ja hyasintti. Jossain kilkattaa enkelikello.

Joulukuussa koko arki muuttuu astetta juhlallisemmaksi. Kun vuotta on jäljellä vain muutama hassu viikko, ei kukaan halua viettää niitä käsijarru pohjassa. Joulukuussa asiat otetaan sellaisina kuin ne tulevat. Monen viikon ajan ihmiset keskittyvät kuin huomaamatta siihen kaikkein olennaisimpaan: ovat enemmän yhdessä ja soittelevat pitkästä aikaa toisilleen. Jakavat viltin, kirjat ja vihreät kuulat, ja ihastelevat mustalle taivaalle räjähtäviä valo-coctaileja. Juuri siksi on mainiota olla joulukuun lapsi.

Siispä mikäs tässä ollessa. Juhla juhlassa. Metajuhlintaa.

 

 

Laura

 

 

 

Share

Kommentit

Workingonit
McINFJ

Onnea onnea, ei yhtään pöllömpi päivä syntyä!

Laura T.
Missä olet Laura?

Kiitos! Oikein mahtipäivä. Täytyypi taputtaa itseä olalle hyvästä päivävalinnasta.

ElluK (Ei varmistettu)

Olipas ihana tuo viimeinen kappale, melkein tuli tippa linssiin. Taidat olla oikeassa joulukuusta!

Laura T.
Missä olet Laura?

Kiitos ElluK! Joulukuu on juhlakuu!

Ninnikin

Hauskaa synttäripäivää! Ja ihana blogipostaus, suloisesti kirjoitettu. Erityisesti nautin tästä lauseesta: "Kaikki puhuvat joulun odotuksesta, mutta kukaan ei oikeasti odota mitään tapahtuvaksi, sillä kaikki tietävät hetken olevan jo tässä." Niinpä. :)

Laura T.
Missä olet Laura?

Heippa Ninnikin, kiitos! Mitä sitä odotella kun voi olla.

Ocla

Tämä taas yritti taitella paperitähtiä.. epäonnistuin. Oikein hyvää synttäriä sulle! Osuva kirjoitus.

Laura T.
Missä olet Laura?

Kiitos Ocla!

Tähti kun tähti. Oikeastihan tähdet ovat röpöläisiä tulipalloja, joten sen kun vaan ruttaa turhaksi käyneitä a-nelosia ja sprayaa kultaiseksi! Siinä hyvä ja realistinen diy-vinkki.

Ilana

Onnea ja iloa päivääsi! Mullakin häämöttää muutaman viikon päässä. Äitini kuulemma kuuli Juicen Sika-biisin ensi kertaa laitoksella synnytyksen jälkeen :D

Laura T.
Missä olet Laura?

Hyvä Ilana, mitäs me joululapset! Onnea jo etukäteen. Hauska sattuma, meinaan seuraava postaukseni koskee Juicea. Kyllä. Stay tuned.

Kommentoi

Ladataan...