Päiviä, puuhia

Missä olet Laura?

Morjesta!

Lilyssä on kuulemani mukaan kuohunut tällä viikolla uuden mainoskokeilun takia. En ehtinyt huomata, sillä olen ollut hieman muualla. Mutta Minna tiivisti asian aivan äärimmäisen hienosti (ja hauskasti) täällä.

Palatkaamme siis päiväjärjestykseen - muusta minulla ei juuri nyt olekaan kerrottavaa. Olisi ihanaa kertoa, että olen vihdoin ratkaissut epätoivoisen rakkauden yhtälön tai nähnyt enneunen maailmanhistorian suurimmasta mullistuksesta, mutta todellisuudessa olen oppinut keittämään nopeat aamukahvit ja kävelemään töihin juuri sillä vauhdilla, ettei hiki pääse pintaan mutta reisiä pakottaa.

En ole myöskään voittanut lotossa, vaikka olen yrittänyt. Ei se mitään, jatkan yrittämistä.

 

 

Olen löytänyt luonnonkukkien ilot. En osaa nimetä juuri nyt mitään parempaa kuin takapihalta aukeava kukkakauppa, jossa maksuna toimii puskaan huikattu kiitos ja ripeä juoksu (syy: pesiään maanis-depressiivisesti vartioivat linnut). Ketä jaksaa kiinnostaa sykerajat, kun lenkkipolun varsi nuokkuu kukista raskaana? Sitä paitsi, kimppu kädessä voi hölkätä, kokeiltu on. (Lue kohta: linnut.)

 

 

Sappisaippua. U s k o m a t o n t a.

Viimein siis minäkin olen kokeillut ja äärimmäisen toimivaksi todennut. En yleensä usko tuotteisiin, joista lupaillaan suuria ja vielä suurempia, niissä kun tuppaa aina olemaan pienellä printattu paitsi. Vaan kyllä kannatti panostaa muutama euro saippuapalaseen. Helppoa kuin mikä: kostuta tahra, hiero saippuan kulmalla ja anna vaikuttaa. Kylpyhuoneessamme on viimeisen viikon aikana juhlittu mm. jo tuhoon tuomittua silkkipaitaa (iso selkäpuolelle (?) ilmestynyt ruokaöljytahra), sekä mustan ketjurasvan tahrimaa vaaleaa silkkipuseroa. Kaik läks. Ovat kuin uusia.

 

 

 

 

Vaatteista puheen ollen: olen viettänyt taas astetta enemmän aikaa vaatekaapilla.

Viiden vaatteen vuoteni meni hyvin - ensimmäiset kuukaudet. Luonnollisesti heti lupaukseni jälkeen vastaan käveli liuta vaatteita, jotka vannoivat elämänmittaista rakkautta vielä myyntirekillä roikkuessaan. Paljon olen sanonut ei kiitosta, mutta varsin monta kyllääkin. Enemmän kuin viisi kertaa, myönnetään.

Olen miettinyt hankintoja. Kun on tottunut ostamaan lähes kaikki vaatteensa toisen käden kautta löytämällä, on vallankumouksellista huomata että vaatekaappinsa sisältöä voi myös suunnitella etukäteen. Tällä hetkellä haaveilen Terhi Pölkin baboucheista ja Arelan neuleista. Balmuirin täydelliseksi todetun kaulahuivin aion hankkia syysvärissä jahka aikeet ja lompakko kohtaavat.

 

 

 

Uusin löytö lymyilee makuuhuoneessa. Tori.fi teki sen taas; selaillessani jotain aivan muuta, eteeni tupsahti ilmoitus luonnonvalkoisista lipastoista. ''Jotain designia taitavat olla, ehkä joku tunnistaa'' kirjoitti myyjä ja tarjosi kaupan päälle kotiinkuljetuksen. Olin juuri jäänyt kakkoseksi unelmieni kirjahyllyn mennessä nopeammin tarjonneelle, ja passiivis-agressiivisesti lähetin lyhyen kysymyksen varmana siitä, että jäisin tälläkin kertaa rannalle ruikuttamaan. Kas, olin kuin olinkin ensimmäinen!

Muutamalla kympillä lipastot kulkeutuivat seuraavana päivänä kotiimme, ja myyjä kertoi muidenkin kyselleen niiden perään. Instagramin puolella rakas ex-lilyläisemme Asikainenkin myönsi kytänneensä kyseisiä kaunottaria, mutta tällä kertaa universumi suostui antamaan erävoiton meikäläiselle. (Mikä on minusta ihan reilua ottaen huomioon, että kilpakumppanini koti on sisustettu mm. roskalavalta löydetyllä Artekilla.)

 

Tällaista tänne. Tätä ja räkää - kesäflunssa tuli ja vei äänen viime yön unien mukana.

Mitä teille kuuluu? Mullistavia ajatuksia? Ketsuppitahroja? Murroskausia? Rakastumisia kesäilloissa? Karvaita pettymyksiä? Niskakipuja? Pitkittyneitä riitoja? Toivon kipinöitä?

Nyt vedän viltin korviin, ja jään uteliaana odottamaan vastauksianne. Illalla tässä talossa syödään sipsisalaattia.

 

 

Laura

 

 

 

Share

Kommentit

MinnaM
Itse Minna Mänttäri

Syödäänkö siellä enää muuta kuin sipsisalaattia?

Laura T.
Missä olet Laura?

Ei.

Kysymykseni kuuluu: miksi syötäisiin?

MinnaM
Itse Minna Mänttäri

Hyvä kysymys. Sillä sipsisalaatissahan on KAIKKI.

Laura T.
Missä olet Laura?

No sepä se.

tuija rajala (Ei varmistettu) http://tuijankortteilua.blogspot.com

olen kuullut tosta sappisaippuasta, mutta en koskaan kokeillut. Minä olen saanut tahrat pois Wanishilla.
Hieno löytö toi lipasto. Joskus sattuu oikealla ajalla oikeaan osoitteeseen :) :)

Laura T.
Missä olet Laura?

Se on ihan parasta! Ja halpaakin vielä. Olen kanssa kokeillut Vanishia, mutta samanlaisiin tuloksiin en ole päässyt kuin sappisaippuaisen kanssa.

Lipasto oli kyllä nappilöytö - pojot universumille.

Peppiii (Ei varmistettu)

Nyt kun kysyit kuulumisia, ajattelin kerrankin kommentoida ja ajatuksella. Ensinnäkin, kiitos kiitos kiitos tästä blogista, se on saanut minut ajattelemaan ja nauramaan useammin kuin sormilla ja varpailla voi laskea. Nyt niihin kuulumisiin, tänne kuuluu sekavaa kiitos kysymästä. On asioita joita pitäisi hoitaa kunnialla, mutta sen sijaan keskityn niihin jotka ei tarvisi kiinnittää niin paljon huomiota. Tämä ahdistaa ja riemastuttaa samaan aikaan. Tämä kesän "huolettomuus" on selvästi jäänyt jakamatta tänne osoitteeseen. Meneillään on kaikki eikä mitään samaan aikaan. Sitä ei tiedä miten päin olisi, vaikka sydän ehdottaa juuri tuota tiettyä suuntaa johon mennä. Ei osaa päättää antautuakko vaiko uida vastavirtaan joka tuo aarteen luokse joku päivä.
Se sekavuudesta, kiitos kuuntelemisesta.

Laura T.
Missä olet Laura?

Moikka! Ihana kun kommentoit!

Minäkin keskitän huomioni usein epäolennaisuuksiin juuri silloin kun jotain tuiki tärkeää on tekeillään. Kai se on jotain itsesuojelua, aivojen hämäystä.

Kuulostaa kutkuttavalta. Tiedätkö mitä mä sanon? Seuraa sydäntä. Vanhana kadut todennäköisesti enemmän järjellä kuin sydämellä tehtyjä ratkaisuja. Tulipahan ainakin elettyä.

Ihanaa, kutkuttavaa kesää sulle.

Kesäkandi (Ei varmistettu)

Moikka Laura! Mä oon ekaa kesää lääkärin töissä ja tää on ihan parasta! En melkeen malttais olla poissa sairaalasta viikonloppunakaan, oon niin kauan oottanu tätä. Ihanaa kun on näin ihanaa olla töissä.

Laura T.
Missä olet Laura?

J ä n n i t t ä v ä ä.

Mikä on parasta työssäsi? Onko tullut vastaan pelottavia tilanteita? ONKO SULLA CROCSIT? Parasta on työ josta pitää. Ja jos lääkäri pitää työstään, se heijastuu myös potilaisiin. Kaikki voittaa!

Kesäkandi (Ei varmistettu)

Tosi vaikeaa kiteyttää, mikä tekee siitä niin ihanaa. Kun on valmistautunut johonkin vuositolkulla, istunut tuhansia tunteja kirjojen ääressä, seurannut vierestä kun muut hoitaa näitä hommia, niin kyllä siinä jossain vaiheessa alkaa tulla näin kärsimättömälle ihmiselle sellainen olo että antakaa mun tehdä tää itse. Tottakai lähes kaiken varmistan kokeneemmilta kollegoilta, mutta ainakin mä saan itse päättää millon tarviin apua. Ja mulle on sattunut aivan älyttömän hauskoja potilaita, siis ihan käsittämätöntä miten jotkut pystyy säilyttämään huumorintajunsa myös sellaisessa tilanteessa. Kuumottavinta on aina omaisille soittaminen, varsinkin jos pitää tiedottaa hoitolinjauksista. Onneks omalle kohdalle on sattunut vain järkeviä ihmisiä sinne linjan toiseen päähän.

Ja kyllä, ostin crocsit ihan vaan tätä varten. :D

Laura T.
Missä olet Laura?

Voi vitsit kuinka hienoa. Onnea tehdystä työstä (ja sitä seuraavasta työstä, heh).

Ja koska sinulla on Crocsit, olet myös omaisten silmissä uskottava.

tiia_

Mulle kuuluu iltavuorojen jälkeistä EM-jalkapallon katsomista ja yleistä olemista, jota tässä olen viime aikoina opetellut. (Olemaan suorittamatta liikoja, olemaan rennosti, olemaan vain.) Sateinen sää ei harmita, ilma tuoksuu hyvältä, ja taivas on juuri nyt upean värinen, utuisen ja sumuisen oranssi. 

Laura T.
Missä olet Laura?

Olen myös löytänyt itseni television äärestä useampina iltoina. Kummaa, sillä yleensä en perusta potkupallon katsomisesta. Pelaamisesta kylläkin.

Oleilu kuulostaa hyvältä ja oikealta - uusi elämä vaatii usein uudet rutiinit ja ajatukset. Ihanaa vikonloppua Tiia!

Ilana

Vuoristorataa kuuluu. Vuoroin ahistaa niin, ettei pysty oikein mitään, ja vuoroin jaksaa hyvillä mielin koota uuden sängyn ja mennä treeneihin, vaikka selkä on tuhannen jumissa. Aika perus.

Olen ollut nyt pisimmän pätkän ikinä (putkeen, ja no, tietysti ylipäätänsä myös) poissa Suomesta. Odotan mökkiä, sisaruksia lapsineen, Itämerta, karjalanpiirakoita, saunaa ja possumunkkia - edellisestä kun on vuosia. Pahemmanlainen erreys on piässynnä käymään!

 

Laura T.
Missä olet Laura?

Sitähän se on: mäkistä. On vain pysyttävä pyörän selässä. Aina ei tarvitse jaksaa, ja sitten kun jaksaakin, ei siitä tarvitse tehdä kaikkea korjaavia johtopäätöksiä. Matka on pitkä ja mutkikas. Kun sen hyväksyy ja jatkaa polkemista kulloisenkin hetken antamin voimin, homma helpottuu.

Tervetuloa Suomeen! Ihanaa, toivottavasti nähdään.

Ilana

Treffit on ehdottomasti listalla :) Olen koko heinäkuun ja ajattelin loppupuolella raahata hanurini Tampereellekin, kun viime kesänä en muka ehtinyt.

Laura T.
Missä olet Laura?

Kuulostaa hyvältä, jee!

normaali katastrofi

Jäin eilen viikon lomalle. (Kaksi vuotta sitten oli viimeksi vapaata yhtäaikaa koulusta ja töistä, sekin sairaslomaa.) Aloitin lomani katsomalla 12 tuntia Netflixiä, koska en muista mitä muuta lomalla tehdään. Seuraavaksi aion pyykätä.

Laura T.
Missä olet Laura?

Ooh. Tuttu tunne tuo puolilomailu - aina on jotain, harvoin täysin ilman kumpaakin. Nautit tavallasi, lomailusta kun ei onneksi jaeta tyylipisteitä. Leppoista lomaa iituliina!

Mä oon miettiny miten yksittäiset ihmiset haluavat vaikuttaa järkyttämällä ja miten järkyttäjät on kuitenkin alakynnessä. Orlandossa ihmiset jonottivat luovuttamaan verta, Briteissä 77-vuotias mies astui asemiehen tielle ja loukkaantui suojatessaan Jo Coxia. Elämä on luonteeltaan resilienttiä ja se lohduttaa mua.

Olen tasapainotellut sujuvasti kahden työn ja vapaapäivien välillä, aloittanut hieronnassa käymisen että hartiat sulavat. Olennaisimpana kuulumisena kenties se että pitkän opiskelukevään jälkeen olen löytänyt huvikseen lukemisen ilon uudelleen.

Laura T.
Missä olet Laura?

Ihmismieli on aika ajoin todella mystinen, mutta sitten kuitenkin niin yksinkertainen. Oletko jo katsonut sen Valkoinen raivo -dokkarin? Se avaa aika hyvin joitain syitä tällaisen takana.

Puuhaa siis piisaa sielläkin, kiva kuulla. Kunhan muistaa hengitellä ja keskittyä siihen ettei hartiat nouse stressistä korviin (omani tekevät herkästi niin). Ihanaa alkavaa kesää wry!

Naislaif
Naislaif

En ole vielä katsonut.

Minunkin hartiat nousevat helposti ja kehoni menee etukenoon. Siis lempeyttä ja puuhaa sopivasti.

Aurinkoa sateen keskelle!

Valkoinen raivo oli kyllä hyvä (myös vähän kliseisesti kerrottu mutta tavoitti vihan mekanismeja).

Joo hengittäminen on tärkeää! Loistokasta kesää sullekin, Laura! :)

 

Naislaif
Naislaif

Olen hoitanut kotiloa, puhdistanut sen terrariota, suihkutellut sitä ja hemmotellut paprikalla. Tuo limainen otus, ehkä aivoton, on itseasiassa söpö. Tuntosarvet ja silmät harottavata aika hauskasti. Hän on lomapäivinäin ollut uskollinen seuralainen kun olen lukenut tenttiin, lukenut romaania ja katsellut elokuvia ja jalkapalloa. 

Olen myös löytänyt, taas, sielunmaisemani lenkeilläni. Saatan tuntea ikiaikaista onnea seistessäni ja katsoessani allani avautuvaa maisemaa. Olen rakastunut uuteen kotikaupunkiini. 

Olen myös siivonnut vaatekaappini ja nauranut ja inhonnut. Terapoivaa hommaa ja olikin jo tarpeen.

Rakastan ihan kamalasti, onneksi, koska olen menossa naimisiin.

Tässä vain osa.

Ihan sairaan siistiä olla ihminen ja nainen!

Laura T.
Missä olet Laura?

Kuulostaa ihanalta.

Kotilo! Juuri eilen puhuin kotiloista. Hassua.

Onnea tulevaan kesään ja alkavalle aviomatkalle. Lähtökohdat on ainakin kohdillaan. Jännittävää!

marja8486

Hei! Hienon löydön teit. Meilläkin on noita pöytiä/lipastoja kaksin kappalein. Sain ne mummoni jäämistöstä viime syksynä. Muistan niitä aina ihailleeni mummolassa ja nyt ne ovat meillä yöpöytinä. Tosin tällä hetkellä ne ovat kaiken remontin ja sotkun keskellä, mutta odotan aikaa, kun makuuhuoneen remontti on valmis ja saan pöydät paikoilleen. :) 

Kommentoi