Paluu rotsijengiin

Ladataan...
Missä olet Laura?

 

Huomioita: Olen kirjoittanut tätä blogia yli kaksi vuotta. Teen sitä työkseni. Silti, silti asukuvien ottaminen on aivan yhtä kiusallista ja hermoja raastavaa kuin alussakin. Tästä syystä naamani on usein rajattu kuvista pois, sillä näytän hermostuneena siltä kuin olisin pidätellyt pissaa viimeiset kuusitoista vuotta.

Mutta koska rakastan lukea tarinoita vaatteiden takaa, pidän myös niiden jakamisesta. Eli ei muuta ku pidättelyilme naamalle ja etiäpäin.

Olin aikoinani vannoutunut nahkatakkityttö; kaapissani oli tasan kaksi takkia keväille ja syksyille, yhtä rakastettuja ja käytettyjä molemmat. Sitten menin lukemaan, että naisen vaatekaapissa on hyvä olla klassinen trenssi, valkoinen kauluspaita ja hyvin istuva kynähame. Uskoin sen tietenkin, etsikkoaikaani kun elin. Virhe. Jos tunsinkin oloni epävarmaksi ennen listan lukemista, tunsin oloni entistä epämukavammaksi korkokengissä ja ruututrenssissä.

Meillä kaikilla on pukeutumishistoriamme...

 

 

 

 

Luulin jo kasvaneeni ulos nahkatakkiajoista, sillä vuosien saatossa kirpputoreilta löydetyt rotsit jäivät säkenöivistä suunnitelmista huolimatta poikkeuksetta eteisen naulakkoon roikkumaan. (Hutiostoksen tunnistaa siitä, että se päällään tuntee olonsa varmaksi ainoastaan sovituskopissa.) Nahkatakkirotaatio oli sen verran kallis vuosikurssi oppitunti, etten koskenut rotseihin pitkiin aikoihin.

Tämänkin takin vedin epäilysten saattelemana päälleni - enkä (omaksi yllätyksekseni) olisi enää malttanut ottaa pois. Oli pakko tarkistaa materiaalilappu heti kättelyssä, niin epätodellisen pehmeää nahkaa oli. Pinta on niin pehmeä, että sitä ovat ihmetelleet pitäjän lisäksi myös muut kanssaeläjät.

Vajaamittaisille housuille toivottiin viime postauksessa jotain suomalaisempaa versiota kuin suuhun sopimaton culottes. Esiin nousseita ehdotuksia: kultsut, kulotit, kulderssonit, kulbergit. Joka tapauksessa on todettava, että mikään tuore tyyli-ilmiöhän ei ole kyseessä. Omani ostin taannoiselta reissulta Perkiömäkeen - hintalapussa vanhalla musteella painettu markkahinta ja pesulapussa valmistuspaikkana Myrskylä.

Eivät olleet kynähameet, laatusukkahousut tai tärkätyt paidat meikäläisen heiniä. Mutta tulipahan kokeiltua. Oma vaatekaappi on muuttunut lähivuosina muutenkin salakavalasti yhdenmukaisemmaksi, kun viimein tajusin ettei minusta koskaan tule graafisiin kuvioihin pukeutuvaa paksutukkaista supermallia, tai muuta kansikuviin sopivaa.

Näillä mennään.

 

 

Laura

 

 

 

Share

Kommentit

Toinen haudutus

Silloin kun minä olin nuori, tuollaisia pöksyjä kutsuttiin housuhameeksi. (Kukaan ei ollut kuullut leggingseistä. Rikoo oli riskillä ruma mutta pitkät kalsarit, tuttavallisemmin pitkikset, lämmittivät talvella housujen alla. "Alkaa tekemään" oli kielioppivirhe ja lähiajat olivat eri kuin viime ajat. Note to self: mene suoraan paikallislehden yleisönosastolle nimimerkillä "Ennen oli kaikki paremmin" kulkematta nuorison suosimien intterveppien kautta.)

(Voi olla, että ilmassa on lievää merkkipäivälähtöistä ikääntymiskriisiä. Kiitos ja anteeksi.)

Hyvännäköinen rotsi! Mistäs mulle saatais?

Laura T.
Missä olet Laura?

Aaahahahhahh! Tämä oli paras mahdollinen aloitus viikolle, kiitos!

Siis tämäkö on nyt se housuhame? Luulin että se oli se milleniumin mukana tullut ilmestys, jossa housujen päälle oli ommeltu minihame samasta kankaasta. Niin sitä ihminen oppii.

Hyvää merkkipäivää darjeeling! Jos voisin, menisin kiskalle valkkaamaan sulle yksittäisiä karkkeja pussiin ja lähettäisin postikortilla onnittelut paikallisradioon. Pus ja kippis!

MinnaM
Itse Minna Mänttäri

Kyllä tuo on housuhame. Mut jos ei ois, niin sitten ehdottomasti kulderssonit.

Laura T.
Missä olet Laura?

Kiitos toverit selvennyksestä. Olen hämmentynyt mutta otettu.

tiia_

Joo, toi on kyllä housuhame - housuhameista ei oikein aina tiedä, että onko se hame vai housut, ja vasta tuulenvire, iso harppaus tai lähempi tarkastelu paljastaa, mistä on kysymys. Onko sitten kulderssonit asia erikseen: leveälahkeiset, vajaamittaiset housut, joista näkee ihan selvästi, että ne on housut. Mutta onko nekään sitten virallisesti culottes-housut, koska wikipedia: women's knee-length trousers, cut with full legs to resemble a skirt.

Ei oo helppoo! Mutta tyyli on mahtava. :)

 

Laura T.
Missä olet Laura?

Ahaa! Hauskaahan tässä on se, että lahjemittahan ei imartele meikäläistä ollenkaan, mutta koska kyseessä on housut, pystyn elämään asian kanssa. Midi-hameita (jotka siis jäävät helmaltaan ihan samaan kohtaan) en suostu juurikaan käyttämään. Epäloogista mutta totta.

Kiitos ihana!

paradijs

Miten täydellisesti voikaan kuvata valokuvattavana olemisen kiusallistakin kiusallisempaa tunnetta. :D

Laura T.
Missä olet Laura?

Hahah, kiitti paradijs!

Naislaif
Naislaif

Rakastan minun, osin repaleista, nahkatakkiani. Leikin aikuista ja pukeuden siististi ja järkevästi, kunnes kuulen nahkatakkini kutsun. Kietoudun siihen ja olemme ystäviä ja olemme olevinamme kapinallisia. Ihana takki!

Laura T.
Missä olet Laura?

Nahkatakeilla on oma erityinen paikkansa vaatekaapissa ja sydämessä.

Kommentoi

Ladataan...