Paossa vasten tahtoaan

Missä olet Laura?

 

 

 

Luin Kristaliinan tekstin. Kommenteissa vastaan tuli linkki dokumenttiin, ja minä katsoin. Itkin ja katsoin, tietysti.

''Kuljettaja käski olla puhumatta mitään. Poikani pelkäsi ja itki. Hänen piti itkeä äänettömästi. Hän nieli itkunsa. Koettakaa kuvitella: poika nielee itkunsa, ja hän on sairas ja pieni.''

Kävin koko peruskoulun yhdessä Suomen monikulttuurisimmista kouluista. Silloin, yhdeksänkymmentäluvulla se ei todellakaan ollut brändäystä, se oli lähinnä kauhunsekaista kunnioitusta herättävä fakta; asuimme lähiössä, jonka vuokrataso oli halpa ja kerrostalojen nimitaulujen sukunimiä oli vaikea ääntää.

Me söimme, juoksimme ja teimme avaruustutkielmia yhdessä. Väittelimme, riitelimme ja sovimme. Väristä, uskonnosta tai aakkosista huolimatta me puhuimme suoraan. Välillä osa luokasta oli islamin tunnilla, osa ortodoksisella. Vertailimme yhdessä ruokia, ja aika usein tulimme siihen tulokseen, että sianlihattomat ruoat näyttivät usein paremmilta kuin mitä me olimme lautasillemme peruslinjastolta kauhoneet.

Meidät opetettiin jo lapsesta asti ymmärtämään, miksi ihminen joutuu pakenemaan omasta maastaan. Syitä oli monia, sen me tiesimme - mutta tuntui oudolta juosta villasukissa koulun käytävillä kaverin kanssa, joka oli joskus juossut pakoon oikeaa sotaa.

 

 

 

 

Lapset ovat uteliaita, ja niin mekin kysyimme suoraan; täytimme haparoiviin lauseisiin puuttuvia sanoja ja halusimme tietää. Tietää miksi he olivat tulleet. Ennen kaikkea miksi olivat lähteneet. Mutta hiljainen sääntö oli, että asia puhuttiin kerralla selväksi - sitten siihen ei tarvinnut enää palata.

Syy oli aina sama: sotaa pakoon. Vastauksen jälkeen ympärille laskeutui kerta toisensa jälkeen sama hiljaisuus, jota kukaan ei halunnut jatkaa - vähiten itse kertoja, jonka suu oli nyt vetäytynyt viivaksi ja katse tippunut maahan. Niinpä me nyökkäsimme ja vaihdoimme puheenaihetta: mennäänkö hyppimään hyppistä?

Sota oli yleisin syy sille, miksi luokkakuvissamme seisoi niin erinäköisiä ihmisiä.

Muistan erään joulun, kun söimme ruokalassa riisipuuroa. Aamu oli pimeä, ikkunalla loistivat sähkökyntteliköt. Katsoin vastapäätä istuvaa kaveriani, jolla oli pettämätön tyylisilmä ja törkeän hyvä tilannehuumori. Siinä puurolautasen takana hän näytti tuiki tavalliselta teiniltä Niken Air Force Oneissaan. Mutta ei tarvinnut katsoa kovinkaan tarkkaan nähdäkseen kulmakarvojen väliin viiltyneen arven. Se tuli lapsena, kun heidän kotiinsa tunkeuduttiin.

Kun on kysynyt tarpeeksi monta kertaa syitä saapumiselle, sitä oppii kuin itsestään yhden kullanarvoisen asian: ihmisellä on usein hyvä syy lähteä kodistaan. Painava, niskassa sykkivä, pakottava syy. Kukaan ei nouse yksin rekan pimeään takaosaan, pissaa pulloon ja istu kyyryssä kahtatoista päivää päästäkseen vastaanottokeskukseen. Kukaan ei jätä perhettään pohjoismaisen lähiöidyllin vuoksi. Ei kukaan.

 

 

Laura

 

 

 

Share

Kommentit

MM
Maijan matkassa

Laura, kiitos. Kiitos, että kirjoitit tämän.

Laura T.
Missä olet Laura?

Kiitos MM.

naked truth

olet ihana.

Laura T.
Missä olet Laura?

Kiitos.

Helmi K
sivulauseita

En keksi muuta kuin kiitos. Löysit oikeat sanat.

Laura T.
Missä olet Laura?

Iso kiitos Helmisein.

kevyt askel (Ei varmistettu)

Jätän tämän vain tähän.

https://www.youtube.com/watch?v=LPjzfGChGlE

Laura T.
Missä olet Laura?

Mahtava klippi, kiitti.

Vau. Asian ytimessä ja mikä mahtava luennoitsija - onko tällaisia oikesti olemassa?

Laura T.
Missä olet Laura?

Älä muuta sano!

Niiin hyvin kirjoitettu ja niin totta.

Laura T.
Missä olet Laura?

Syvä kumarrus JoYlimys.

ampsum / Maijha / mitä-näit-ny-o (Ei varmistettu) https://paisteessaja.wordpress.com/

Kiitos taas, tuon viimeisen kappaleen sisältö pitäisi useampienkin ymmärtää! <3

(Ja tätä nyt on vaikea ilmaista kuulostamatta täydeltä idiootilta [meinasin kirjoittaa "juntilta", mutta hei, sitähän tässä ollaan, mitä sitä kieltämään :D], mutta jännää lukea kokemuksista monikulttuurisesta peruskoulusta! Itse kävin ala-asteen 60 oppilaan kyläkoulussa, kolme ortodoksia siellä oli koko kuuden vuoden aikana yhteensä ja kaksi vasenkätistä [oli siellä vissiin aiemmin ollut joku muukin yksittäinen vasenkätinen, kun kuluneista pesisräpylöistä löytyi se yksi vasenkätisten versio]. Islamista ja muista uskonnoista kuultiin ekaa kertaa kai yläasteella, jossa oli jopa yksi venäläistaustainen tyttö. Varmaan jonkun sukulaisia oli aikoinaan lähtenyt Karjalasta, mutta sehän nyt oli jo ollutta ja mennyttä: ei meidän elämään mitenkään kuulunut sota, paitsi telkkariuutisissa, jotka pauhasivat taustalla kun leikittiin My Little Ponyilla kotona.)

(PS. jonkun aiemman tekstin kommenteissa esiintyneeseen keskusteluun liittyen: kiska se on Joensuussakin!)

Laura T.
Missä olet Laura?

Joo, kokemukset kouluista ovat niin erilaisia. Itse puolestaan kuuntelen lumoutuneena pienempien kyläkoulujen kasvatteja. Meitä oli meidän koulussa seitsemänsataa, pelkästään omalla luokallani oli 5. ja 6.-luokilla 32 oppilasta. Mutta meillä oli hyvä rehtori ja rento meininki.

Tämä kiska-asia hämmentää minua edelleen. Miksi olen luullut että se on tamperelainen sana?

Kiitti kommentista!

jennajohannasi
Pirtti

Kiitos tästä. Piti oikein henkkoht feispuukissakin jakaa, niin hienosti kirjoitettu!

Laura T.
Missä olet Laura?

Kiitos sulle jennajohannasi!

Vierailija (Ei varmistettu)

Kiitos tästä kirjoituksesta.

Laura T.
Missä olet Laura?

Kiitos sulle.

Toimitus
Toimitus

Tärkeä kirjoitus, kiitos! Jaamme tätä Facebookissa.

Laura T.
Missä olet Laura?

Kitos kiitos!

kaisaj
Ambitions

Juuri näin ajattelen itsekin ja yrittänyt sitä myös käymissäni keskusteluissani tuoda ilmi. :) Jaoin myös omalla fbook-sivullani, hienosti kirjoitettu :) Kiitos että pidät blogia !

Laura T.
Missä olet Laura?

Kiitos kaisaj!

Kommentoi