Pari sanaa ihanteista.

Ladataan...
Missä olet Laura?

Tänään postiluukusta tipahti h&m:n perinteinen kesäkuvasto. Muistan lukioikäisenä selailleeni kuvastoa keittiön pöydällä koeviikkoon valmistautumisen yhteydessä. Merkkasin kuulakärkikynällä rastin niiden vaatteiden viereen, mitä eniten himoitsin. Bikinivalikoimaa oli kesän kuvastossa yllin kyllin- mix & match oli sen kesän juttu.

Tilasin kuukausirahoillani tuubitopin, korallinpunaisen neuleen, ja oranssit kukkabikinit. Eipä tiennyt normaalipainoinen, terve lukiolaistyttö, että taistelu ruoan kanssa oli vain parin vuoden päässä. Sinä kesänä puin päälleni oranssit kukkabiksut, enkä välittänyt, vaikka ne eivät toppaustensa kanssa istuneet yh-tään. Söin karkkia, ja kurvasin pyörällä läheiselle uimarannalle poikia katselemaan.

 

 

Monta vuotta, ja yhtä kuluttavaa syömishäiriötä viisaampana, katson 16-vuotiasta itseäni kuin isosisko pienempäänsä: Toivon, että kaikki menisi hyvin, ja ymmärtäisit kuinka kaunis olet juuri tuollaisena. Älä mieti turhia, elä vain. Et ole ehkä paras matematiikassa, mutta et tule siinä paremmaksi laskemalla kalorinkulutusta ja tiputettuja satagrammasia. Pysy juuri tuollaisena.

 

Tämän päivän kuvastoa selatessani, skannasin katseellani bikinisivut levottomasti läpi. Kauniita, hoikkia nuoria naisia rantahietikossa leikkisästi istuksien. Yhteensä seitsemän aukeamaa pelkkiä alusvaatteita ja uimapukuja. 69 sivua naisten muotia. Tasan yksi aukeama pluskokoisille. Ja arvata saattaa: tasan nolla kuvaa pluskokoisesta mallista bikineissä.

 

 

 

En lähde edes kirjoittamaan mielipidettäni käsitteestä pluskoko. Tiedän, että h&m tarjoaa muotia kaikenkokoisille, ja nettisivuille sukeltaessa löytyy niitä kurvikkaampiakin kaunottaria bikineissä- jos etsii. Etusivulla heihin et törmää.

Kysymys onkin siitä, mitä pidämme normaalina, ja minkä rajaamme marginaaliin. Millaisen ihannekuvaston luomisessa olemme mukana, jos normaalille, rehevämmälle naisvartalolle annetaan kuvastossa yhtä paljon palstatilaa kuin raskausvaatteille? (not kidding) Ennen normaalina pidetty naisvartalo saa nykyään oman rajatun vaateosastonsa kaupan perältä, ja katosta roikkuvissa kylteissä hehkutetaan ''Big is beautiful!'' ''Curve it!!'' Hei kamoon.

Missä vaiheessa meistä tuli kaupungin liikennevaloissa lenkkeileviä pingottajia? Missä vaiheessa numerosta 34 tuli tavoiteltu tila ja jumpassa käymisestä vain välinearvo sen saavuttamiseksi?

Ota keksi. Ole onnellinen.

 

Suvaitsevaisin terveisin Laura, joka lopetti tämän postauksen kirjoittamisen mennäkseen jääkaapille.

 

 

 

 

 

Share

Kommentit

FFFifi
Fitness Führer

Niinpä. Ja noi "plus-mallit" on suurimmillaan kokoa 40 ja silloinkin tiimalasikroppaisia...ja jos käytetään "normaaleja naisia" malleina, niin samoinhan hekin ovat hoikkia ja kaikin puolin sopusuhtaisia.

Mä muistan jo tosi nuorena miettineeni, että jos mulla olisi vaatefirma ja sillä katalogeja, niin käyttäisin pelkästään "normaaleja" malleja, ja siis todella normaaleja, kaikenmuotoisia. Kun ajattelin, että silloinhan sen parhaiten näkee miten kaunis ja pukeva vaate on kun se on jonkun muun kuin huippumallin päällä. Mutta ilmeisesti mainostaja uskoo, että ihanne on se mikä myy, että kuluttaja haluaa katsoa henkkamaukan bikinikissaa ja kuvitella näyttävänsä samalta? Että naapurin Pirjo siinä kuvastossa ei myisi unelmaa, eikä siksi tekisi tuotteesta yhtä houkuttelevaa.

Laura T.
Missä olet Laura?

Juuri tuosta syystä tuntuu niin absurdilta puhuakin pluskokoisista naisista, kun mallit ovat kooltaan sen 40, eli ihan normaalin kokoisia naisia.

Toinen asia mikä mietityttää, on ylipäätään isompien kokojen eriyttäminen omaan osioonsa kaupan perälle. Siis samoja vaatteita kuin ''normikokoisten'' puolella, mutta Big girls-osastolla. Miksi?

Kommentoi

Ladataan...