Parveke-elämää
Etsiessämme asuntoa, yksi tärkeimmistä hakukriteereistä oli parveke. Suora ovi ulkoilmaan, paikka pienelle yrttitarhalle ja keskisuurelle määrälle ihmisiä.
Kaiken tämä myötä minusta on kuoriutunut parvekelaatikkoihminen. Ihminen joka ajaa keskiviikkoiltana yksityisautolla puutarhamarketin parkkipaikalle, ostaa neljänkymmenen litran multasäkkejä ja vaihtelee kaikkitietäviä katseita suurperheellisten kanssa lattialaattaosastolla. Kaikkea sitä.
Voi kuinka onnelliseksi voi ihminen tulla yhdestä betonisesta lisähuoneesta. Parvekkeelle kuljetaan suoraan olohuoneesta, ja kun sanon kuljetaan, tarkoitan sitä: ovi on näillä keleillä vakiona auki, kun ulko- ja sisäilman väliä suhaa jatkuvasti joku tai jokin - milloin ihmiset, milloin erinäiset lentelijät.
Aamujen alkajaisiksi suihkuttelen silmuja, siirtelen asunnon viherkasveja ulkohoitoon ja yritän väistellä aamukahvin pinnalle laskeutuneita voikukansiemeniä. Raskaiden päivien päätteeksi istun parvekkeella hiljaa ja kuuntelen kun ympärillä oleva luonto nukahtaa. (Tai herää, en ole varma - sirkutus vaihtaa sävellajia aina illan pimetessä.)
Keskenhän se on - eikä muuten haittaa yhtään. Pientä sahaamista vaativa lattialaattaprojekti odottelee pilvipäiviä, yrtit istuttamista ja tuolit maalaamista (arvioitu valmistumisajankohta: syksy/talvi 2019). Parvekkeen ainoan kiinteän seinän eteen on jo parkkeerattu kaksi laatikollista ruusupapujen taimia (kiitti äiti!), ja alkuviikosta seinään asennetaan ristikko jota pitkin ne pääsevät kipuamaan.
Keskikesästä meillä on viidakkoseinä.
Laura
Luitko jo nämä blogin jutut?
TYKKÄÄ JUTUSTA
Kommentit
Meidän parveke on pesty miehen toimesta. Se on myös koristeltu orvokilla, jonka mieheni poika oli saanut isoäidiltään. Orvokki on kuollut ja parveke kerännyt uuden pölykerroksen.
Huoh. On ryhdistäydyttävä ja suunnattava ajatukset viihtymiseen ja hyvää tuottaviin asioihin, kuten hyvinvoivaan viherkasviin.
Parannan tapani.
Viihtyisä parveke on kyllä tällä hetkellä rehellisesti sanottuna paras asia mitä tiedän. Ei vaadi ihmeitä, mutta antaa niitä.
Olet niin oikeassa. Meillä pieni ja kuuma, mutta meidän kuitenkin. Kaivan muististani miltä tuntui istua viilenevässä kesäillassa kahden, nauttia toistemme seurasta ja viinistä. Ihania muistoja...
On siis järjestettävä uusia ja laitettava parveke kuntoon.
Kuulostaa tutulta! Eikun hommiin.
Asuimme viime kesän tilapäisesti kaupungin keskustassa, olin ihan fiiliksissäni parvekkeesta etukäteen. Saisin kuunnella kaupungin ääniä ja nautiskella kahvit pitkin vuorotyöläisen päivääni auringon mollottaessa eri asennoissa.
MUTTA ALAKERRAN NAAPURIT OLIVAT KETJUPOLTTAJIA!
Ai että mikä karvas ja kiukkuinen muisto siitä puolesta vuodesta jäi. Tupakansavu löysi tiensä suljetun parvekelasituksen ja suljettujen tuplaovien läpi olkkariin. Koko sen puoli vuotta. Ai että mua risoi.
Eiiiiiii.
Asuessani opiskelija-asunnossa, alakerrassa joku poltti röökiä ikkunalla. Ja savu tuli tietysti asuntooni sisään, tuulettelija kun olen. Pari heippalappua (en tiennyt tarkalleen mistä asunnosta haisu tuli) ja kova yskintä saivat lopulta homman loppumaan, mutta sympatiseeraan sinua täysillä. Se on hirveää.
voi että kuin ihanan näköistä sielläkin! täälläkin eilen pesty koko parveke lattiasta kattoon, ja nyt "uuden" parvekkeen kuvat odottelee kuvakansioissa blogiin asti pääsyä :)
aurinkoista kesää sinne! :)
Ooh, kiitos leenajj! Tämä on kutkuttavaa aikaa. Aurinko sinnekin!
Ajattelenpa vaan että mäkin haluan parvekelaatikkoihmiseksi! Kyllä minä niin yrittäisin kaikkea kasvattaa...ei tuo ikkunalauta ihan samaa asiaa aja (eikä siinä pysty edes hengailemaan).
Suosittelen lämpimästi. Ruohosipulit kuolivat jo ennen kuin ehtivät oikeastaan edes elämään, mutta muuten kasvun ihmettä on ollut jännää seurata.
Ensin parvekelaatikko, kohta kasvimaa. Näi se menee. #porttiteoria #seveikokokäden
No jos vaikka puolet makkarista valjastaisi hyötykäyttöön...porkkanaa ja sen sellaista.
Perunamaa tiskialtaaseen.
Komppaan Minnaa :D
Meillä tosin nyt palattiin askel taaksepäin, ja ollaan taas kohta vain yhden peen ihmisiä, Piha pitää jättää taa.
Hohoo, mutta uskonpa että se on sen arvoista. Meilläkin on vain yksi pee, ja hyvin toimii! Ja nyt on tilaa vieraillekin, joten tervetuloa kylään!
Kesällä on pyrkimyksenä visiitti sinne suuntaan! Ollaan kuulolla :)
Kommentoi