Patakinnas-gate

Ladataan...
Missä olet Laura?

 

 

 

Tämä ei ole seesteinen tarina joulusta.

Etsi lauseesta viisi virhettä: Lähdin  pitkän  työpäivän  jälkeen  keskustaan  jouluostoksille  nälkäisenä.

Listallani oli kolme asiaa. Äitini oli toivonut lahjaksi patakintaita, ja olin tehnyt taustatutkimusta suomalaiseksi luokiteltujen patakinnasmerkkien todellisesta kotimaisuudesta. Tulos: heikohko. Kävi ilmi, että jokainen suomalaiseksi mieltämäni tekstiilibrändi valmistaa patakintaansa akselilla Viro-Intia.

Päätin suunnata joulutorille etsimään kadotettua suomalaista käsityötaitoa - patakintaitahan nyt myy jokainen itseään arvostava käsityöläinen. Kriteereitä oli kaksi: kaunis ja kotimainen. Kiersin torin kaksi kertaa, ja tasan yhdestä mökistä löytyi patakinnasta muistuttava asia, jossa luki jotain svengaavaa. (Kaikella rakkaudella, mutta miksi kukaan haluaisi keittiöönsä tekstiilejä joissa lukee Emäntä, Mamman murkinat, Ny rillataan tai Kyllä isä osaa?)

Jatkoin metsästysretkeäni Kauppahallin (ei patakintaita) kautta Taito-shopiin, jossa viimeinen patakinnas oli myyty varttia ennen saapumistani. Se oli ollut vihreä ja koirakuvioinen. En ollut pahoillani. Astuin kaupasta ulos sateeseen ja mietin että jo on helvetti etten löydä Suomen toiseksi suurimmasta kaupungista jumalauta patakinnasta. Joko niitä ei ole, tai ne on valmistettu kymmenvuotiailla jotka eivät eläessään ole nähneetkään joulupöytää.

Suomen tekstiiliteollisuuden kentällä on lapasen muotoinen aukko.

Päätin jatkaa kinnasjahtia seuraavana päivänä, ja keskityin etsimään isälleni lahjaa. Nälkä kurni, ihmiset hikoilivat (minä mukaan lukien) ja pyörin päättömästi erinäisissä liikkeissä vähän inspiroitumassa. En inspiroitunut; päinvastoin aloin vähitellen vihata kaikkea ja kaikkia. Vaikka eihän se kenenkään vika ollut että me kaikki kuusisataa olimme tänäkin vuonna jättäneet lahjat viimetinkaan ja nyt jonotimme samoja tuotteita samanlaisissa serpentiinijonoissa halogeenihien valuessa selkärankaa pitkin.

Lopulta löysin hyvän lahjan isälleni. Voittajan elkein nappasin sen käteeni, kunnes jostain takaraivon perukoilta hiipivä ääni kehotti soittamaan varmuuden vuoksi äidille.

 

''Moi. Anna mää kysyn, ihan vaan mielenkiinnosta ja intuitiosta: ooksää ostanut isälle jo tän X:n?''

''Joo.''

''Selvä, morjens.''

 

Lahjaideani meni siinä. Laskin tavaran kädestäni, kävelin ulos kaupasta ja soitin kyydin puolen tunnin päähän. Listallani oli edelleen kolme asiaa. Aikaa oli kulunut kaksi tuntia. Päätin toteuttaa edes yhden kohdan, joten haalin kaksi rullaa ihan-sama-minkänäköistä -lahjapaperia ja teippiä, rullasin portailla ruokaosastolle ja ostin pussillisen sipsiä. Kävelin lasittunein katsein vanhan kirkon viereen ostoksineni, istuin tyhjälle bussipysäkille vanhan oksennuksen viereen ja söin sipsejä sateessa.

Tällä tarinalla ei ole opetusta. Mutta sillä on lopetus. Sillä kun viimein pääsin autoon, päätin lähettää veljilleni viestin. ''Ei lahjoja tänä vuonna, mää en jaksa.''

 

 

Laura

 

 

 

 

Share

Kommentit

Ja universumi nauraa

Mää niin pystyn eläytyy tähän :D

Laura T.
Missä olet Laura?

Seuraavalla kerralla pakkaan mukaan vyölaukullisen välipalapatukoita.

Sopivasti sekaisin

Samalla mielellä eilen pyörin kaupoilla. Lopulta ostin vain lahjapaperia ja narua. Poikaystävä saa nettikaupasta tilatun lahjan joulun jälkeen... 

Laura T.
Missä olet Laura?

Ihanaa kuulla etten ole ainoa!

Raato
Whine ei lopu

Koska olen hakannut aiheen tiimoilta päätäni seinään jo jokusen vuoden, tällä kertaa päätin et nyt perkele ihan sama ostaako joku mulle lahjoja, mä en osta. Tuottakoot sitten kiusallisia tilanteita anoppilassa aattona. Avopuolisolle tikkusin salaa villasukat (huumoripuoliso iskee ja teki viikingille harmaafuksiaiset) ja löysin sopivasti yhden sarjakuvan.

Laura T.
Missä olet Laura?

MIKÄ ASENNE. Tähän triljoona sydäntä.

 

Miksi mies ei tiedä mitään mielenkiintoista lahjaa itselleen? Aloitan kyselemisen jo syyskuussa ja aina sama vastaus: en mä mitään keksi/tarvi. Ja joka s*****an vuosi n. kaksi päivää ennen aattoa: mä löysin tän (kirja/leffa/tavara/what ever) mitä mä oon ettiny jo pari kuukautta tai pyysin äidiltä tän (kirja/leffa/tavara/what ever) mitä mä oon ettiny jo pari kuukautta. Mä sille mitään anna, prkl! Eli en siis enää hikoile kaupoissa.

Laura T.
Missä olet Laura?

Miten voi olla...? Ehkä kyseleminen olisi hyvä aloittaa jo esim. maaliskuussa...

Täytyy ilmeisesti aloittaa jo vuoden ekana päivänä tivaaminen :)

citypupu (Ei varmistettu)

Suomalaisten (= Suomessa tehtyjen) tekstiilituotteiden ja vaatteiden saatavuus on tosiaan paikoin melko rajoittunut. Olen huomannut saman ilmiön: kun löytää suomalaisen tuotteen, tyyli ei välttämättä vastaa omaa makua. Suurista suomalaisista vaateyrityksistä Nanso valmistaa edelleen vaatteensa Suomessa, sieltä olen ostanut muun muassa pari aivan erinomaisen pitkäikäistä t-paitaa.

Joululahjoiksi annan tänäkin vuonna kirjoja lukuunottamatta suvun pienimpiä ja muutamaa itse tehtyä lahjaa. Tylsää, ehkä, mutta onneksi sukuni on etupäässä lukevaista sorttia. Laiskalle shoppailijalle voi myös suositella e-kirjojen ostoa. Lahjakortit voivat vaikuttaa tylsiltä ja persoonattomilta lahjoilta, mutta enpä olisi itse raaskinut opiskelijana hankkia Spotifyn premium-pakettia tai käydä ihanalla illallisella ilman saatuja kortteja. Muistelen kumpaakin lahjaa perin tyytyväisenä ja ajattelen mitä suurimmalla lämmöllä antajia.

Laura T.
Missä olet Laura?

Kirjat ovat ihana lahja - aina. Ja kaikkea muuta kuin tylsiä; nehän avaavat uudenlaisia maailmoja!

Ja niin. Sehän siinä on, että monen suomalaisen vaateyrityksen tyyli ei ole ollenkaan makuuni. Ristiriitaista.

tiia_

Surullista kyllä, ainakin tämän uutisen (http://www.hs.fi/talous/a1449545609858) mukaan Nansokin on siirtänyt vaatteiden ompelun Viroon jo viime vuonna - ja nyt ollaan siirtämässä vielä trikoovalmistuskin.

Erinomaisia lahjavinkkejä sulla - kirjat, itse tehdyt jutut/syötävät ja lahjakortit on just parhaita lahjoja. :)

Elinaelise
Ja kello tulee kolme

Kotimaisista patakintaista tuli ekana mieleen että mites Lapuan kankurit? Tekevät käsittääkseni kaiken paitsi osan villatuotteista edelleen Pohjanmaalla, ja ainakin omaan silmään niiden kaksi kinnasmallia näyttävät oikein kivoilta. En sitten tiedä kyllä että saako noita kintaita nimenomaan miltään tamperelaiselta jälleenmyyjältä, verkkokaupasta ei oikein ehdi enää.

Laura T.
Missä olet Laura?

Kiitos Elinaelise! Pelastit juuri jouluni. Jes!

EmmiTee (Ei varmistettu)

Tällä tarinalla ON opetus. Sipsit pelastaa minkä tahansa tilanteen, minkä vuoksi niitä kannattaa rakastaa enemmän kuin elämää <3

Laura T.
Missä olet Laura?

Totta. Sipsinä sinä olet tullut, sipsiksi sinun on taas tultava.

MinnaM
Itse Minna Mänttäri

Sydän.

Laura T.
Missä olet Laura?

Verellä.

Kieppis (Ei varmistettu)

Tuostapa viimehetken joululahjavinkki: sipsiämpäri!

Laura T.
Missä olet Laura?

Sipsiämpäri - ihmiselle jolla on jo (muka) kaikki.

tiia_

Voi, samaistun. Mä metsästin tänään epätoivoissani Fazerin Vihreitä kuulia (ei ole joulua ilman niitä) - työpäivän jälkeen, nälkäisenä, väsyneenä - kävin paikalliset ruokakaupat läpi, eikä mitään. Tuskanhiki nousi jo otsalle, alkoi jurppia oikein kunnolla. Meinasin jo lähteä ajamaan kapeaa metsätietä sohjon ja pimeyden läpi lähimpään kaupunkiin, mutta sitten heitin hanskat tiskiin ja totesin, että ollaanpa vaihteeksi ilman, maailma ei siihen kaadu. Mutta kah, mitäpä sitten sattuikaan: kotiin päästyäni naapuri tuli meille toivottamaan hyvää joulua ja ojensi lahjaksi rasiallisen Vihreitä kuulia. Ilahduin niin, ettei ole tosikaan. :) 

Laura T.
Missä olet Laura?

Oh, olin ihan unohtanut tämän kommentin! Kosmiset kuulat. Tämän kommentin myötä myös tajusin, että vietin jouluni kuulatta. Asia on korjattava pikimiten.

Toivottavasti joulusi oli ihana Tiiasein.

Mia K.

 tää tulee nyt vähän myöhään, mutta mää olen ostanu iha Prismoista ja marketeista.. että vaikka vinkkinä ensivuoteen.. :)

Laura T.
Missä olet Laura?

Äh, no niinpä tietenkin. No, onneksi homma selvisi!

Vierailija (Ei varmistettu)

Suomen toiseksi suurin kaupunki on Espoo.

Laura T.
Missä olet Laura?

Aivan totta. Hitto, olisi pitänyt lähteä sinne!

Kommentoi

Ladataan...