Pelata kuin tyttö

Missä olet Laura?

 

 

 

Minut otettiin ensimmäistä kertaa lukion historiassa mukaan poikien liikuntakurssille. Tyttöjen liikunnanopettaja oli pitänyt poikien opettajan kanssa pikku palaverin aiheesta ''Laura Tähkävuori'' ja saanut suostuteltua poikien opettajan ottamaan tytön kurssilleen ensimmäistä kertaa uransa aikana. (Tämän asian maikka teki myös harvinaisen selväksi ensimmäisen tunnin alussa.)

Minä pukeuduin omassa, kaikuvassa pukuhuoneessani, muut viisitoista seinän toisella puolella. Viikosta toiseen pelasimme loppusyksyn pöllyävillä kentillä, minä ja muut. Otimme kontaktia, taistelimme pallosta ja annoimme kusisia keskityksiä. Opettajan ilme muuttui vähitellen puhtaasti yllättyneestä hiljaa hyväksyvään.

Kuntotestissä juoksimme neljän kilometrin lenkin järven ympäri. Minä ja muut. Juoksin kärkikahinoissa, kunnes viimeisen pitkän suoran aikana taakseni jäänyt supliikki jääkiekkoilija ohitti meidät kaverinsa skootterin kyydissä. Anteeksipyytelevä ilme kasvoillaan huikkasi: ''Älä pliis kerro tästä.''

En kertonut. Ei tarvinnut. Hän oli maalissa lopulta toisena, minä ehkä neljäntenä.

Viimeisellä tunnilla kokoonnuimme koko porukka verkkareissamme ison kiven ympärille arvosanojen jakoon. Ysi, kymppi, ysi, ysi, kymppi. Skootteripoikakin sai kymppinsä, vaikka jokainen paikalla ollut tiesi ettei kovin ansaitusti. Sitten listan viimeinen nimi, kuulakärkikynällä myöhemmin lisätty. Opettaja katsoi tiukasti listaa ja puhui eleettä:

''Tähkävuori, ei tässä ole epäilystäkään. Sinä olet kymppisi ansainnut.''

Kiitin, nousin ja menin vaihtamaan kamat. Ei siinä sen kummallisempaa. Myöhemmin tyttöjen opettaja tuli jännittyneenä kyselemään miten meni. Vastasin että ihan niin kuin pitikin. Pelasin kuin tyttö. Koska olen tyttö.

 

 

Laura

 

 

 

Share

Kommentit

Vivi
Elämäni palasia

Ihan loistava teksti tästä aiheesta, kiitos! Musta on ihanaa, ettet ikinä paasaa.

Laura T.
Missä olet Laura?

Kiitos Vivi!

Helmi K
sivulauseita

Jesj jes jes jes!!!! Oot vaan niin ah!

Laura T.
Missä olet Laura?

Ehkä myös vähän ugh. Kiitti Helmi!

ikkiam
LUOMA

Laura T.
Missä olet Laura?

Tykkään. Just näin!

IlonaSV
Saattaen vaihdettava

Hyvä, Laura! :) Jako poikien ja tyttöjen liikuntatunteihin on mun mielestä muutenkin vähän hölmö ja lisää aivan turhaan sellaista liikunnallista jakautumista "naisten ja miesten lajeihin" tai ainakin tapoihin harrastaa niitä. Onneksi pääsit itse tätä vähän sorkkimaan!

Laura T.
Missä olet Laura?

Kiitos Ilona! Olen täysin samaa mieltä: kokemus oli oikeasti tosi hyvä. Onneksi pääsin.

annam_
anna k.

En ole koskaan kuullut vastaavasta, mutta ihan mahtava juttu! Muistan kun yläasteella valitsin valinnaiseksi liikunnan, ja siellä oli tytöt ja pojat sekaisin. Eikä siinä ollut sen kummempaa. Se oli hauskaa.

Laura T.
Missä olet Laura?

Niin se pitäisikin mennä. Ilmeisesti käytännöt vaihtelee kouluittain aika paljonkin, mutta iso peukku sekajoukkueille!

katiaviron (Ei varmistettu) http://piilomajassa.wordpress.com

Onko Suomessa vielÄkin tytöille ja pojille eri liikuntatunnit? Luulin että se oli vaan silloin sata vuotta sitten kun itse kävin koulua.

Laura T.
Missä olet Laura?

Jossain on, jossain ei. Omaa lukiotani ei enää ole olemassakaan, joten enpä pääse tekemään tutkivaa journalismia ja kysymään mikä olisi asioiden laita tänä päivänä. Kiinnostaisi!

phocahispida

Olin ja olen edelleen niin katkera siitä että ala- / yläasteella jouduin olemaan 9 vuotta tyttöjen liikuntatunnilla, jossa painotetiin jumppaan ja humppaan eikä rakastamiini pallopeleihin ja juoksuun toisin kuin poikien tunneilla. Lukiossakin vielä peruskurssit jaettiin sukupuolen mukaan, samoin kuin osittain sisällöt - vain valinnaiskursseilla oltiin sikinsokin. 

Olisi se sähly kelvannut aina Power Mover-tanssin treenausta paremmin. Samoin kuin omantasoinen peliseura.

Laura T.
Missä olet Laura?

Harmillista kuulla. Meillä oli kyllä kaikkia mahdollisia lajeja onneksi, siitä ei ole valittaminen. Mutta valinnaisissakin olimme kyllä tytöt ja pojat erikseen.

Ps. Power Mover? Mitä se on?

phocahispida


Tässä vuoden 2015 Power Mover-setti. Ajattelet saman setin 10v sitten ja Marco B:n ohjaamana sekä pakollisella myötähäpeällä. :,DD Ja sitä sitten treenatiin joku 10 liikuntatuntia. Kuolema.

Laura T.
Missä olet Laura?

En ole koskaan edes kuullut tällaisesta. Kun kysyin kotisohvalla että tiedäksää mikä on Power Mover, mies vastasi että eiks se oo joku ysärijuttu. Itselleni tämä on kyllä ihan uusi homma.

Katsoin videon. Siinä tehdään käsillä hästäg. Aikamoista. Rehellisyyden nimissä valitsisin kyllä käsipallon.

Karuselli

Aaah, mun Power Mover -tiedot on peräisin muistaakseni 90-luvun alkupuolelta? Täytyy ihan tarkistaa, koska se eka oli.

Karuselli

Eka on ollut vuonna -96. Mulla on kuitenkin muistikuva, että olimme mukana jonkinlaisessa beta-testausvaiheessa jo aiemmin, yläasteella. Löytyispä jostain niitä ysäriversioitakin videoina.

Laura T.
Missä olet Laura?

Oh. Ei tainnut olla paljon hashtageja vielä silloin. Robinkaan ei ollut vielä silloin.

Alsie (Ei varmistettu)

Mulla on hämärä muistikuva Power Mowerista jostain 90-luvulta. Mutta en usko, että sitä tehtiin liikuntatunnilla. Mieluummin olisin tehnytkin tuollaista kuin pelannut niitä ainaisia pallopelejä, joita meillä tyttöjenkin tunneilla pelattiin. Pesä-, kori-, lento-, jne. tunnista toiseen, ahdistavaa minulle koordinaatiokyvyttömälle, joka ei hahmota miten osuisi mihinkään palloon. Sen sijaan musiikin ja liikunnan yhdistäminen olisi toiminut. Miten sääli, ettei liikuntatunneilla saa enemmän valita.

Yoko (Ei varmistettu)

Löysin internetin kätköistä vain tämän https://www.youtube.com/watch?v=mwkwam8RPhA . Power Mover oli kyllä vuonna -96 ihan todella kova juttu.

Laura T.
Missä olet Laura?

Kiitos tästä! Videota katsoessani mietin vain että kehon sijaan tässä treenattaisiin kyllä omalla kohdallani aivoja. Miten joku voi muistaa koreografiat ulkoa?? Respect.

Karuselli

Apua, Power Mover putkahti esiin täälläkin! :-D *muistelee eeppistä power mover -keskustelua Fitness Führerin tontilla taannoin*

Mutta pointtini: minäkin pääsin pelaamaan poikien kanssa futista. Tein sitä vapaa-ajallakin. Tyttöjen ja poikien erilliset liikuntatunnit on tosi hassu juttu. Sekajoukkueet rules! Meillä kyllä onneksi yläasteelta alkaen vedettiin tyttöjen liikassakin pääasiassa palloilulajeja, juoksua, hiihtoa, luistelua, uintia ja suunnistusta. Tykkäsin ja pärjäsin! Telinevoimisteluista ja tamburiinivoimisteluista en tykännyt. Enkä kyllä pärjännytkään...

Mun sydämessa läikähtelee tänä päivänä tosi usein, kun tyttöfutis on niin pop ja tavallista ja joka kulmalta juoksee, pyöräilee ja potkulautailee vastaan treeneistä tulevia nappulakenkätyttöjä. Itse olin aikoinaan niitä kotikaupunkini ekoja oikeasti treenaavia ja ammattitaitoisesti valmennettuja mimmejä.

 

 

Laura T.
Missä olet Laura?

Joo siis kun meilläkin oli kyllä lajeja laidasta laitaan, ja pääasiassa perinteisiä palloiluhommia. Valinnaisissa saatiin itse päättää mitä tehtiin ja kyllä se silloinkin oli kaikkea muuta kuin jumppaa.

Tamburiinivoimistelu? Ei, älä edes kuvaile. Anna minä teen kuvittelutyön.

Aloitin itse pelaamaan vuonna 1997, jolloin tyttöfutis eli kulta-aikaansa. Se oli ihan paras startti elämänmittaiselle hommalle. Parasta!

sokeris (Ei varmistettu)

Joo hei, mitä hittoa se tamburiinin tahdissa salin ympäri juoksentelu oikeen oli?!? :D

Meillä taisi olla yläasteella valinnaiset liikunnat (mahdollisesti palloilua ja yleisurheilua?) sekajoukkueilla. Ne kaikille pakolliset oli varmaan tytöille ja pojille erikseen. Vaikea käsittää miksi. Lukiossa taisin änkeä itseni surutta poikien liikuntatunnille (joko virallisesti tai epävirallisesti). Ei potkittu pihalle. :)

Laura T.
Missä olet Laura?

Nyt kyllä alkoi ohuesti kiinnostamaan tämä tamburiinijuoksu.

Hyvä että ängit, niin se pitääkin mennä!

yksiplusnolla
yksiplusnolla

Meilläkin oli tamburiinijuoksua! Tai jotain sellaista "voimistelua" tamburiinin tahtiin. Ala-asteella sitä ei vielä tajunnut, mutta myöhemmin kävi ilmi että monet niistä liikkeistä oli suoraan armeijan sulkeisista. Mutta edistyksellisesti sentään sekaporukassa, tytöt ja pojat samassa.

Karuselli

Meillä oli tytöt ja pojat erikseen. Ja liikunnanope tosiaan korkkareissa ja hameessa. 80-luvun puolivälin jälkeen tapahtui tämä. Nevö foget.

tiia_

Lyhyt kuvaus tamburiinijuoksusta: 

Tapahtumapaikka: helsinkiläisen lähiökoulun jumppasali 1980-luvun puolivälissä.

Henkilöt: naispuolinen liikunnanopettaja ja ryhmä eka- tai tokaluokkalaisia tyttöjä jumppapuvuissaan.

Kimeä-ääninen opettaja seisoo keskellä salia, suuri tamburiini kädessä, toisessa kädessä pehmeäpäinen rumpukapula. Opettaja paukuttaa rumpukalvolle kapulalla tahtia, antaa ohjeistusta kovaan ääneen: "Ja nyt hypelkää kuin kaniinit!" Tytöt pomppivat kuin pienet jänöt, salia vastapäivään, rummun tahtiin. "Leijailkaa kuin perhoset!" Tytöt hipsuttavat varpaillaan, käsivarret ojennettuina kuin siivet. Yhtäkkiä tahti vaihtuu, rumpu kaikuu nyt hitaasti: pummmm, pummm, pummm. "Suunta!", huutaa opettaja, ja tytöt kääntyvät myötäpäivään. Opettajan ääni on nyt möreä: "Nyt askeltakaa kuin suuret karhut!" Tyttöjen jalat iskeytyvät salin lattiaan kumisten, hitaasti, rummun tahtiin. "Nyt juoskaa!" Tytöt juoksevat lujaa, heitä naurattaa.

 

Karuselli

Se oli juurikin noin. "SUUNTA!"

Laura T.
Missä olet Laura?

Huhhuh. Olen vähän sanaton.

annn (Ei varmistettu)

Hienoa! Haluan tuoda näkökulman, että ne ns "tyttöjen" lajitkin voivat olla kivoja ja mielekkäitä. Itse tykkäsin paljon mm taitoluistelusta, vaikka ei sitä koulussa paljon harjoiteltu. Mutta harrastelin sitä sitten omatoimisesti välitunneilla ja vapaa-ajalla. Usein törmää vähätteleviin asenteisiin, että vain jääkiekko hokkariluistimet jalassa on ainut järkevä asia mitä jäällä voi tehdä. Kaikki muu on "tyttöjen näpertelyä". Tosin kyllä mä siitä jääkiekostakin tykkäsin. (tai pallon kanssa me sitä pelattiin)

Mutta joo, samaa mieltä että sukupuolitetut liikuntatunnit ja lajit on tyhmä juttu. Itse olin sellaisella ala-asteella, jossa koko koulussa oli noin 30 oppilasta :D Joten 1.-2. ja 3. - 6. luokkalaisille pidettiin yhteiset liikuntatunnit. Tytöt ja pojat kaikki samassa. Yläasteella ja lukiossa oli sitten toisin. Paitsi tanssitunnit, niissä tanssittiin paritansseja ja sekin oli kivaa :)

Laura T.
Missä olet Laura?

Todellakin voi olla, siitä ei ole epäilystäkään. Jokaisen tytön ja pojan pitäisi saada valita hokkareiden tai taitoluistelun väliltä! Sekaisin vaan kaikki kurssit, joukkueet ja tunnit sanon ma.

 

Karuselli

Joo, mä olen kanssa ehdottomasti kaikenlaisen liikkumisen ja monipuolisten lajikokeiluiden kannattaja. Mun mielessä ei ole edes olemassa mitään tyttöjen lajeja ja poikien lajeja. Kaikki, missä keho vahvistuu ja mieli iloitsee, on tosi jees.

katiaviron (Ei varmistettu) http://piilomajassa.wordpress.com

Piti palata kun näin taikasanan tamburiinijuoksu! Mä oon syntynyt -67 eli ehkä monia teitä aikalailla vanhempi. Meillä oli etenkin ala-asteen sisäliikuntatunnit sellasia että opettaja oli itse vekkihameessa ja koroissa, löi tamburiinia hitaammin ja nopeammin, antoi rytmiä ja me juostiin ympÄri salia. Välillä hän huutelli ohjeita "polvet ylös!" tai "kantapäät peppuun, juoskaa nopeasti, lyhyitä askelia".

Tamburiinilla annettiin tahtia myös esim. käsien heilutteluun "eteeeen, taaakse, ympäri, ympäri!". Olen elämässäni huomannut että kun näistä juttelee niin lähes kaikki mun ikäiset naiset on joutuneet liikkuun aika paljonkin tamburiinin tahtiin.
No, joskus opettaja Terttu repäisi ja sitten kiivettiin köysiin tai hypittiin niille kauheille telineille...hevonen, arkku ja mitä niitä on.

Laura T.
Missä olet Laura?

Jösses. Tamburiinit ja ne telineet.

Telineille en pystynyt hyppimään. En pysty tänäkään päivänä hyppäämään minkään korkean esteen yli tasajalkaa, siinä on vain jotain luonnotonta. Aivoni sanovat älä, älä, älä.

 

katiaviron (Ei varmistettu) http://piilomajassa.wordpress.com

Valiettavasti aivoni eivät sanoneet eieiei silloin kun opettaja pakotti kaikkia kokeilemaan estejuoksua Pyynikin urheilukentälle. Vasen kyynärpää siinä meni ja on paskana edelleen. Joka kerta kun joogassa pitää panna paino käsille muistan Terttua. En aivan hyvällä.

Muistan myös verenmakuiset hiihdot Pyynikin näkötornin maisemissa....

Mun liikuntataustani oli koulun ulkopuolella sellanen että olin baletissa n. 5-13 vuotiaana pahimmillaan 4 krt viikossa harjoituksissa, sitten kai jonain vastareaktiona aloin pelata jalkapalloa. Sitä ei kyllä kestänyt vuottakaan. En ollut lajini mutta kaipasin jotain jätkämäisempää.

Laura T.
Missä olet Laura?

Voi ei. Terttu ei armoa antanut.

Mäkin kokeilin balettia! Kaksi kuukautta. Sitten luovutin. Ehkä kerron tämänkin tarinan joskus.

Karuselli

Joo, meillä oli tamburiinijuoksua vielä ala-asteella. Voi morjens.

Hevonen ja arkku jättivät traumat tännekin. Onneksi eivät sentään fyysisiä vammoja, vaikka lähellä monesti oli.

Työpaikallani peruskoulussa on tarjolla valinnainen liikunnan kurssi nimeltä Tyttöjen palloilukurssi. Joitakin vuosia sitten muutama poika tajusi kysyä, pääsisikö hekin, kun lajit kiinnostaa. Tietenkin pääsivät, ja nykyään "tyttöjen palloilukurssi" on vaan legendaarinen nimi valinnaisilla palloilukurssille. Pakollisessakin liikassa saavat melko joustavasti liikkua ryhmästä toiseen.

Nämä nykynuoret, ne tuntuu ihan fiksulta porukalta. 

Laura T.
Missä olet Laura?

Ihan mahtavaa, kiitos kun jaoit tämän!

Karolin_a (Ei varmistettu)

On se vaan uskomatonta, että yhä vieläkin yhteiskunnassamme ylläpidetään ja uudelleen tuotetaan sukupuolten välisiä eroja ja stereotypioita alakoulusta lähtien. Jako "tyttöjen ja poikien lajeihin" vaikuttaa vahvasti myös siihen, minkälaiseksi miellämme nais- ja miessukupuolen ja kuinka vahvoja mielleyhtymiä liittyy siihen, minkälaisia ovat ja minkälaisia pitää olla naisen ja miehen. Yhä edelleen ajatellaan, että miesten täytyy olla vahvoja ja voimakkaita, naisten taas sieviä ja ahkeria. Tytöt ja pojat kasvavat aivan erilaisten odotusten keskellä, mikä vaikuttaa kulttuuriimme ja sukupuolten väliseen tasa-arvoon yhteiskunnassamme. Surullista, että tätä kahtiajakoista kulttuuria uusinnetaan jo pienten lasten keskuudessa.
Jos tämä asia puhuttelee tai muuten vaan kiinnostaa, kannattaa lukea mielenkiintoinen kirjoitus liittyen sukupuolten väliseen tasa-arvokeskusteluun: https://kommentti.wordpress.com/2015/05/15/miksi-naiset-aina-ylireagoi/

Laura T.
Missä olet Laura?

Kiitos kommentistasi Karolin_a, ja kiitos tuosta linkistä, kävin lukemassa. Olen samaa mieltä: arkisilta tuntuvat jaottelut sukupuolten välillä ovat eriarvoistavia ja vaarallisia juurikin arkipäiväisyytensä takia. Silloin niitä on vaikeampi tunnistaa ja todeta turhiksi.

Kiitos vielä osallistumisesta keskusteluun.

kao kao
Kao Kao

Voi me ollaan mietitty miljoona kertaa kaverin kanssa (mies) että pitäisi olla tason mukana liikuntatunnit eikä sukupuolen. Mä en ole kilpailunhaluinen joten mä vain jolkottelin kömpelösti mukana ja koetin olla niin et kaikilla on hauskaa.

Olisin kaivannut iloa liikunnasta ja liikkumista ja kannustusta liikuntaan ihan omana itsenäni. Ehkä silloin ei olisi tarvinnut opetella liikkumaan ja nauttimaan siitä vasta aikuisena. 

Se mun miespuoleinen kaveri on just samanlainen. Todella hyvä jätkä ja haluaa pitää yleisesti huolta siitä että kaikki viihtyy. Sellainen menen hampaisiin ja luihin jotta voitan asenne ei vain istu kaikille. 

Mut mä olen tosi hyvä leipomaan kakkuja. Sitä mun super-urheilija-lukioaikainen-poikaystävä ei ikinä ole. Mut se pelaa hampaisiin ja luihin asti ja voittaa kaiken. 

Kaikista parasta olisi, jos sellaisillä kömpelyksillä olisi maikka, joka tajuaa mitä se on, kun linnunpesä ei onnistu. Silloin muuten pitäisi pistää tyttö punnertamaan, eikä miettiä et miksiköhän sillä ei ole käsivoimia tehdä linnunpesää.. niin miksiköhän?

Laura T.
Missä olet Laura?

Hyvää pohdintaa kao kao.

Mä olin se jonka piti valita joukkueen jäsenet. Kapteenina vaikka missä. No, valkkasin sitten aina ensimmäisenä ne, jotka muuten jäi aina viimeisiksi. Tärkeintä oli (ja on edelleen), että kaikilla oli hauskaa. Voitto oli aina toissijaista. Vihasin sitä valitsemista, siinä oli jotain todella nöyryyttävää.

Kommentoi