Pessimistin pääsiäisruoho

Missä olet Laura?

 

 

 

Uskomatonta mutta totta: kaiken muun härdellin keskellä juuri tämä vuosi tullaan muistamaan vuotena, jona muistin istuttaa pääsiäisruohoa.

Matkalla oli haasteensa.

1. Etsin nälkäisenä, hikisenä ja kiireessä multaa tavaratalon eri kerroksista. Katutasossa neuvotaan kysymään yläkerrasta, yläkerrassa myyjä pudistaa päätään pahoittelevasti (kaik on loppu) ja neuvoo rullailemaan portailla vielä miinus ykköseen. Josko siä olis.

2. Saavun pohjakerrokseen. Katsahdan kelloa: minulla on tasan yksitoista minuuttia aikaa löytää multa, ostaa se, kuljettaa se autoon ja juosta seuraavaan tapaamiseen parin korttelin päähän. Tartun lähestyvää myyjää hihasta, lausun ''multaa'' nostaen loppusanan intonaation niin korkealle, ettei kenellekään jää epäselväksi että kyseessä on kysymys pyyntö anelu.

3. Myyjän kasvoilla käy sama ei oota enteilevä ilmeenkare, mutta hän kuljettaa minut kaiken varalta vielä tyhjyyttään huutavalle multahyllylle. Keskimmäisellä hyllyllä makaa orpo pikkusäkki jotain. Luen pussin kyljestä: ''Kaktus- ja kylvömulta'' ja katson myyjää anovasti. Me molemmat tiedämme, ettemme tiedä - ei hän, en minä. Jostain syystä suustani pääsee kuitenkin puoliksi tukahdutettu kysymys: ''Kai tää sopii pääsiäisruohon istuttamiseen?'' Myyjä sanoo: ''Emmää tiedä.'' Hetken ajan olen valmis heittämään multasäkin maahan ja ostamaan koko rahalla kindereitä, mutta sitten reipastun. ''Nyt sen on käytävä'' totean myyjälle, kiitän ja astelen voitokkaasti kassajonoon kädessäni mahdollisesti koko Pirkanmaan viimeinen multapussi.

4. Juoksen määrätietoisesti autolle säkki kainalossani ja olen onnekas siitä, että myös minä, Laura Tähkävuori, olen osa tätä pääsiäisen iloittelua.

 

 

5. Päästyäni kotiin alan miettiä, mihinköhän astiaan aion kaikki neljätuhatta siementä istuttaa. Kaikki kipot kun ovat tunnistamattomiksi käärittyinä banaanilaatikoissa. Mietin juomalaseja, kahvikuppeja, syviä lautasia, matalia lautasia, maljakkoja ja saunavatia. Päädyn riipimään muuttolaatikoista muutaman Kumelan lasipurkin, lautasen ja ei-koskaan-mihinkään-käytetyn satavuotiaan pesuvadin.

6. Multa on..vähän kökkäreistä. Siinä on kiviä ja sen sellaista. Ihan sama. Ripottelen siemenet ja peittelen ne.

7. Siemenpussin kyljessä ei mainita mitään elmukelmusta. Eikö siinä yleensä mainita? Pitääkö sitä laittaa vai ei. Päätän olla laittamatta, mutta en voi olla huolestumatta ruohon vesitilanteesta.

--> 8. Ostan seuraavana päivänä suihkepullon ja suihkuttelen purkkeja epäluuloisesti tietämättä tuleeko mistään mitään. Multa kuivuu, minä suihkin.

9. Odotan.

10. Suihkin.

11. Suihkin ja odotan.

12. Odotan ja suihkin.

13. Menetän toivoni. (Päivä kolme.)

14. Neljännen päivän iltana suihkin jälleen tyhjänä mollottavia multapintoja - kai säälistä - kunnes tajuan katsoa lasipurkkien sivuun ja pohjiin.

 

 

 

 

Täynnä juuria!

Voisin loppuun kirjoittaa pari sanaa kärsivällisyydestä ja toivosta, mutta koska minulla ei ole kummastakaan henkilökohtaista kokemusta, totean vain: jos olet kärsimätön, valitse lasipurkki.

 

 

Laura

 

 

 

Share

Kommentit

Laura T.
Missä olet Laura?

Onneksi en ole ainoa! Ole hyvä siis, allisnow (jotenkin ensin muuten käsitin, että nimimerkkisi on Alli Snow, kunnes huomasin blogin nimen).

Jos tänään kylvät niin vielä ehtii loppuviikoksi! Joka tapauksessa, ihanaa pääsiäistä.

Toinen haudutus

Mitenkään asiaan liittymättä: saunavati! Pitänee olla suomalainen kerrostalolähiön kasvatti, jotta voi ymmärtää, millainen aikuistumisen merkki oli hankkia oma saunavati. Ei sillä että sitä enää tarvitsisin, mä kun olen taantunut takaisin ei-oikein-aikuiseksi.

Ruohoisaa pääsiäistä!

Laura T.
Missä olet Laura?

Kyllä.

Saunavati, talouspaperi ja arkkupakastin. Kolme askelta aikuisempaa arkeen.

Ihanaa pääsiäistä darjeeling, kiva kuulla susta!

Elinaelise

Minäkin kaukaa viisaasti kylvin elämäni ensimmäiset pääsiäisruohot lasiseen uunivuokaan. Pari päivää myöhemmin kirosin että koko viljelmä on ihan homeessa (arvasin! aina mä kastelen liikaa, näin siinä kävi koulussakin!) ennen kuin tajusin että ne kelmeät valkoiset rihmat ovat juuria.

Että kotiviljelyssä on vissiin amatöörejä, aloittelijoita ja sitten näitä tällaisia. Mutta ruoho kasvaa kädettömällekin.

Laura T.
Missä olet Laura?

Toivottavasti et kuitenkaan heittänyt homeruohoa kuolevan joutsenen lailla roskiin, vaan odotit vielä hetken...

Helmi K
sivulauseita

En tiedä miksi mutta tuo huudahdus Täynnä juuria! yhdistettynä tuohon vikaan kuvaan on musta pelottava. Siis todella. Ihan kuin ne sun siemenet pian ottais koko maailman valtaansa. En tosiaan tiedä miksi.

Helmi K
sivulauseita

Ja nyt pari sekuntia myöhemmin tajuan että taas oli käsillä sellainen ajattele ennen kuin kommentoit-hetki.

Laura T.
Missä olet Laura?

Onhan se vähän karmiva, myönnän. Mutta valvotuissa oloissa (=lasipurkeissa) luulen, että handlaan tämän. Jos minusta ei kuulu viikkoon, tiedät mitä on tapahtunut.

MinnaM
Itse Minna Mänttäri

OLLAAN SUIHKEPULLOKAKSOSET. (hästäg klaasuulsson)

Minä idätän piirakkavuoassa herneenversoja. Ne saavat luvan toimia myös pääsiäisruohona.

Laura T.
Missä olet Laura?

Hetkine! No ei yllätä, olemmehan oman elämämme Inno-Markoja ja siksi trendien aallonharjalla. Kyseinen suihkepullo bongattu myös Dekosta! #inessä

MinnaM
Itse Minna Mänttäri

#inesskenes

Vierailija (Ei varmistettu)

Ihan mahtava otsikko! Toivottavasti lopputulos voittaa vaivannäön - minigolfia lasipurkissa.

-Isla

http://islakahdenkesken.blogspot.fi/2016/03/you-are-perfect.html

Laura T.
Missä olet Laura?

Hahah, kiitos Isla!

maikku67
Vihreitä unelmia

Heh, ruohot olisi tietty hätätapauksessa voinut kylvää ihan vain kostean talouspaperin päälle ja lisäksi niitä siemeniä ei kannata juurikaan peitellä, niin kasvu näkyy nopeammin ylä- kuin alapuolella :)

Laura T.
Missä olet Laura?

Talouspaperikikkaa olenkin joskus muinoin kokeillut, mutta jotenkin mullan kanssa leikkimisestä tulee vakavastiotettavampi fiilis. Ja sehän on todella tärkeää näissä....ruohohommissa.

Jotenkin aina luulin että ne nimenomaan pitää peittää - kah, taas sitä oppii uutta! Kiitos maikku!

Kommentoi