Pinnassa (viimein)

Missä olet Laura?

 

 

Viime viikolla karkasin päiväksi Turkuun. Sain nimittäin kutsun kaunistautumaan. Vihje tai ei, otin kutsun riemuiten vastaan ja keskellä pahinta muuttoruuhkaa pystyin perustelemaan itselleni että mää niin ansaitsen tän. (Eipä tiennyt tyttö millainen muuttohelvrumba todellisuudessa olisikaan edessä - ja ehkä ihan hyvä niin.)

Parikymppisenä hankittujen kynsi-, hius-, ja ripsiöverien jälkeen olen kiertänyt kauneusputiikit kauempaa. Kai se oli jonkinlainen vastareaktio sille Lauralle, joka vielä kahdeksan vuotta sitten käytti kuukausipalkastaan leijonanosan erinäisiin ihmiskehoon liimattaviin lisäkkeisiin. 20-vuotiaana minulla oli neonoranssit glitterkynnet ja kaikki maailman tieto. Ruskettunut iho ja tyhjä tili vuodenajasta riippumatta.

Niinpä kun kutsu kävi, päätin haudata joko tai -ajattelun - sekin kun on vähän turhan parikymppistä. Ehkä nyt olisi sopiva aika kokeilla jotain..krhm...nykyiseen tyyliin hieman sopivampaa. Jotain, mikä ei tuo mieleen valkovenäläisiä, halterneck-toppeja ja Boten Annaa.

 

 

 

Nousin tien päälle ja matkasin Suomen Turkuun, missä Eerikinkadun Tunteella-tytöt loihtivat hiuksiini sävyä ja kaivattua särmää, ja For You:ssa kynnet saivat pintaansa kestolakkauksen. On muuten muutonkestäviä, molemmat.

Vajaata kahta viikkoa, tarkemmin sanottuna kahta loppusiivousta, kahta alkusiivousta, kahtakymmentä banaanilaatikkoa, kahtatoista käsitiskillistä, sänkyjä, tuoleja, pöytiä, jätesäkkejä, kolmea nyrkkipyykkiä, kolmea kahvakuulatuntia ja viittä saunakertaa myöhemmin kynnet ovat edelleen varsin hyvässä kunnossa, mitä nyt vähän päistä kuluneet. Tukka sojottaa aamuisin tuttuun tapaansa, talttuu vedellä, ja kevät(!)auringon(!!) osuessa lainehtii toffeen sävyssä.

En sitten tiedä onko se päivitetty ruokavalio, uudensävyinen kuontalo vai mikä, mutta viikon sisään olen saanut kuulla kehuja enemmän kuin pitkään aikaan. Ja myönnän: se tuntuu hiton hyvältä. Kun sahaa kahden asunnon väliä, pesee pyykkinsä pesuvadissa ja etsii päivittäin vaatteensa mustista jätesäkeistä, sielua hivelee kun viimein pääsee (myöhässä) paikan päälle ja treffitoveri toteaa ensimmäiseksi: ''Näytätpä sää hyvältä!''

Ehkä juuri nyt oli oikea aika katsoa vähän tarkemmin peiliin ja myöntää, että vaikeat vuodet ovat jättäneet jälkensä ihoon, silmiin ja vyötärölle. Parin vuoden kanniskelun jälkeen voi vaan todeta, että opittu on, elämästä ja elämättömyydestä. Nyt on aika lopettaa vellominen, antaa anteeksi, tarttua puhelimeen ja varata se kasvohoito.

 

 

Laura

 

 

Share

Kommentit

Raato
Whine ei lopu

Luin otsikon puolella silmällä "Prinsessa". Kyllähän sie sitäkin voit olla. <3

ps. herätit mussa hirvittävän halun nähdä parikymppisen sinusi kuvia, hahaa.

Laura T.
Missä olet Laura?

Ollapa prinsessa. Kiitos kaunokki.

Hahhah! En tiedä onko vanhoja kuvia missään. Voi apua.

Kommentoi