Puhu kuin kirjoittaisit

Missä olet Laura?

 

 

 

Ystäväni kiitti viimeisestä. Totesi että parasta on se, että jo ensimmäinen puheenaihe on asiaa. Kyllähän me tiedämme mitä toisillemme kuuluu.

Olen kirjoittanut paljon suorasukaisuudesta. Maininnut, että jos jotain tässä maailmassa inhoan, on se epäsuora puhe. Lämmittely, vihjailu, testailu tai varasuunnitelmat eivät kuulu tapaani käydä keskusteluja.

Jos naurattaa, nauran, jos itkettää, itken. Ja jos haluan selvittää, kysyn. En odottele suotuisaa säätä tai pöytään tuotua laskua.

Onkiminen, käänteispsykologia ja peilattaviksi tarkoitetut lauseet ovat raivostuttavia. Ystäväni tietävät sen; tuhlailen aikaa kaikessa muussa paitsi keskustelussa. Ei minulla ole aikaa tai energiaa päivitellä samoja asioita tai kysyä samoja kysymyksiä. Meillä on paljon tärkeämpiä asioita puhuttavana. Miten yksikään asia tai ajatus voi muuttua, jos keskustelu käydään kerta toisensa jälkeen samoilla sanoilla? Ajoituksen ja retoriikan ruutuhyppelyä, sanon.

Kiusallinen kuilu pakollisten kevytlauseiden ja asiaan siirtymisen välillä on kilometrien mittainen. Siksi rakastankin sitä kun joku aloittaa palaverin tai puhelun iloisesti tervehtimällä, jatkaen sitten lempilauseeseni: ''Mennäänpä suoraan asiaan.''

 

 

 

 

Tuntemattomien kanssa saatan päivitellä säätiloja tai maailman makuuasentoa, mutta mieluiten puhun niistä asioista jotka oikeasti koskettavat tai ovat siinä hetkessä oleellisia. Tuntemattomienkin kanssa voi puhua rakkaudesta tai menetetyistä mahdollisuuksista muutaman pysäkinvälin verran.

Taannoin istuin neuvotteluhuoneessa, ja minuutti ennen palaverin alkamista puolitutut kasvot pöydän toisella puolella murtuivat itkuun. Nousin paikaltani ja kysyin mikä on hätänä. Lohdutin ja kolme minuuttia myöhemmin jatkoimme hommia ilman kiusaantuneisuuden häivääkään. Myöhemmin kyseinen henkilö lähetti kiitoksensa tuesta - vaikka tuskin tunnemme. Ei sillä ole mitään merkitystä.

Olen kuullut sadasti samat selityksen sanat. Mitä jos se loukkaantuu. Sen sijaan en ole vielä koskaan tavannut ihmistä joka loukkaantuisi siitä että jotakuta kiinnostaa sadekuurojen sijaan itse ihminen.

Mitä yhteistä on harmaalla säällä, pitkillä kassajonoilla ja venyvällä avioeroprosessilla? Ne ovat asioita. Ja kun asioihin ei lataa turhaa jännitettä, voi ilman sanatonta koodistoa vaihtaa keskustelun hedelmäpussien huonosta laadusta masennuslääkitykseen.

Asian voi konkretisoida kuvittelemalla kirjoittavansa kirjeeseen kaikki kahvipöydässä lausutut lauseet. Ei kukaan jaksa lukea kymmeniä sivuja jaaritteluja tai kaikumattomaksi rakennettuja kysymyksiä. Jokaista tyhjää kohtaa ei tarvitse täyttää, eikä hiljaisuuden tarvitse olla painostavaa; joskus se on nopein oikotie asiaan.

 

 

Laura

 

Share

Kommentit

Workingonit
McINFJ

AH niin samaa mieltä! Ihmiset tuntuu jakautuvan tässä kohtaa täysin kahteen lootaan, niitä jotka pitävät suoraa puhetta röyhkeänä ja niitä jotka haluaa puhua asioista asioina. Itse olen niin surkea puhuja että lähes poikkeuksetta ulostan suustani asian josta muut haluaisi puhua kierrellen ja kaarrellen. Saakeli, ei onnistu! :D ja hyväähän mä aina tarkoitan..

Laura T.
Missä olet Laura?

Omalla kohdallani olen ollut vuosia vierestä puhuja. Kovan koulun jälkeen opin, että suoralla puheella välttää niin monta sudenkuoppaa ja väärinkäsitystä.

Suora puhe voi olla röyhkeää - tilannetajua ei pidä unohtaa!

Workingonit
McINFJ

Jep, ja minä olen yrittänyt opetella hienotunteisuutta. :D

laurasee (Ei varmistettu)

Ristiriitainen asia, periaatteessa tykkään puhua suoraan, mutta esimerkiksi pomolle en haluaisi kertoa mitään yksityiselämästäni vaikka hän kuulumisia utelee ja kertoo omista perhekuvioistaan. Tällaisissa tilanteissa päädyn jaarittelemaan turhanpäiväisiä, ei kiinnosta mitä toinen kertoo, ei kiinnosta kertoa hänelle mitään, mutta kohteliaisuudesta on pakko puhua! Miten voisin kiertää pomon utelut?? Mennään suoraan TYÖasiaan, sitä arvostaisin työelämässä.

Laura T.
Missä olet Laura?

Riippuu varmaan tosi paljon ihmiskemioista, mutta ehkä asian voisi sanoa ihan suoraan? Ei mitenkään töksäyttämällä, vaan toteamalla että pysyttelee mieluiten työasioissa. Tällaisissa asioissa myös vastapuolella on vastuu ymmärtää toisen katsantokantaa - varsinkin kun kyseessä on esimies.

sanna____ (Ei varmistettu)

Tiedän niiiiiin mistä puhut! Meillä riittää, kun papupata-pomon papatukseen ääntelee jotain tyyliin nii-in, sanos muuta, kylläkyllä, juu, eli sujuvasti "mukakuuntelee". Ei ole oikeasti kiinnostunut muiden kuulumisista, kunhan lämpimikseen kyselee ja pääasia, että pääsee itse taas ääneen :) Yksi moneen tilanteeseen sopiva mukavastaus on myös "jotain sellaista" - erityisesti, jos kysyjä on jo johdatellut vastauksen, "oliko paha kokous", "menikö viikonloppu hyvin" tms.

Lauralle kiitos ihanasta, antoisasta ja nautittavasta blogistasi! On ilo seurata sujuvaa ja soljuvaa kirjoitustyyliäsi :)

Laura T.
Missä olet Laura?

Kiitos, kiva kun olet mukana!

Idieh
Pa Lazia

Kiitos, että jaat viisauttasi! 

Laura T.
Missä olet Laura?

Huh, suuria sanoja. Kiitos Idieh!

Idieh
Pa Lazia

Ole hyvä, se oli sitä suorasukaisuutta ja rehellisyyttä.

ikkiam
LUOMA

Juuri mietin varasuunnitelmia kun viimeisimmässä Trendissä oli juttu niistä hyvistä ja huonoista neuvoista. Luin jutun lippuun vaikka jo otsikot kertoivat tärkeimmän.

Kun on tehnyt suunnitelman B, on jo osittain suunnitelmassa A sillä asenteella, ett pieleen menee.

Ei voisi olla asia enemmän totta, oli kyseessä sitten työjuttu tai keskustelu bussipysäkillä. Varsinkin, kun keskustelussa suunnitelma B taitaa usein olla se kuuluisa tuppisuuna seisoskelu.

Ei ihme, että vaivaannuttaa.

Puhutaan. Suoraa ja asiaa. <3

Laura T.
Missä olet Laura?

Juurikin näin! Ei varasuunnitelmia, täysillä ja tuurilla eteenpäin sanon ma!

Mia K.
Voi taivas

... tuo: keskustelu samoilla sanoilla. Sitä mä oon tarkoittanut täälläkin monet kerrat :) harva ymmärtää.

Ja, toisaalta, sitten mietin että miks mun tarvii siitä sitten enää ees välittää? Ei se ole mun huoleni. Sain taas rauhani takaisin. Mikä ihana tunne :)  Tässä on muutenkin käsillä isoja muutoksia, joten ennemmin kiinnitää huomionsa niihin omiin, kuin muiden. Kiitos taas ns varmuuden tuomisesta ja perspektiivisyydestä huomionarvoisiin yksityiskohtiin. 

Ilonin Anna (Ei varmistettu) http://ilonikoti.blogspot.fi

Hyvä teksti! Siinä on myös uskallusta ja rehellistä välittämistä ihmisestä kun haluaa aitoa kanssakäymistä pikaisen pakollisen sijaan!! Ehdottomasti komppaan sua, mutta ymmärrän myös että monella ei riitä rohkeus suoruuteen, tosin tälläselle hölösuulle se on pakollista kun ei ehdi epäsuoria kommentteja miettimään ennen kun suusta on tullut jo moni asia ulos :D
Kyllä kuitenkin jokasesta keskustelusta pitäis jotain käteen jäädä ja jonkun verran lähemmäs päästä toisen sielunsyvyyksiä jos multa kysytään! &lt;3

Kommentoi