Reitin uudelleenlaskenta

Missä olet Laura?

 

 

Jo kerrottua: päätöksiä on tehty.

Viime viikkoina olen nukkunut vähän, pohtinut paljon ja päättänyt sopivasti.

Joku viisas joskus sanoi, että aika ajoin on kyseenalaistettava kaikki. Kroonisen arkijossittelun sijaan kuulusteltava itsensä läpi kohta kohdalta - ja vastattava rehellisesti.

Kun antaa asioiden hautua, ne kypsyvät hiljalleen itsekseen ja lopulta päätös tipahtaa syliin jonain satunnaisena hetkenä kuin kypsä luumu. Kun latoo pöydälle takaraivossa hiertävät asiat ja purkaa ne osiin, huomaa että asioiden korjaaminen ei vaadi usein muuta kuin kynän, paperin ja rehellisyyttä. (Kolmas niistä on vaikein.) Kiven saa kengästä pysähtymällä ja kääntämällä kaiken hetkeksi ylösalaisin.

Tässä salaisuus piileekin: kaikkea ei tarvitse muuttaa, mutta kun katsoo koko palettia hetken eri vinkkelistä, näkee kirkkaammin ne osaset jotka eivät enää sovi kuvaan. Oman elämän läpivalaisu - kutsutaan sitä siksi.

Olen alkanut nähdä taas unia. Pitkästä aikaa yöni täyttyvät vierailla ihmisillä ja maisemilla. Viime yönä kävelin kuivuneen järven mutaisella pohjalla. Mutaan oli jäänyt jälkiä jostain siellä liikkuneesta, ja jälkien päästä löytyi puoliksi mutaan vajonnut, pahasti kuivunut sammakko. Matkaseuralaiseni sanoivat että kuollut se on, mutta päätin kuitenkin kaataa testiksi sen päälle vettä juomapullostani. Ja kaikkien ihmetykseksi kokoon käpristynyt olio virkosi; nousi ylös ja ilakoi pienessä lätäkössä. Kaadoin loputkin vedet.

Kaikki tämä ei vaatinut mullistavia upareita tai näyttäviä käsijarrukäännöksiä - se vaati kysymyksen joka oli muotoiltu suunnilleen näin: jos tämä ei ole sitä mitä haluat, mitäs sais olla?

Ja kas. Asioita alkoi tapahtua. Uskomatonta kyllä, kliseinen ovi-vertaus alkoi toteuttaa itseään kuin ennakoiva tekstinsyöttö. Yhtäkkiä vuorokausissa on enemmän aikaa, törmään inspiroiviin ihmisiin ja minulle tarjotaan unelmien työkeikkaa. Ok.

Eilen istuin kahvilan terassilla aamupäivän aurinkoläikässä, kuulokkeissa Tom Odell. Minulla oli kaikki aika kirjoittaa, soittaa puheluita ja hoitaa juoksevia asioita, mutta sen sijaan istuin naama aurinkoon päin ja kelluin onnessani. Puolituttu käveli sisään kahvilaan, tervehti muodollisesti. Muutaman minuutin päästä palasi takaisin pöytäni luo ja tokaisi ensisanoikseen: sää näytät niin autuaan onnelliselta.

Mää olen.

 

 

Laura

 

 

Share

Kommentit

Ihanaa, että sää olet! Määkin aion olla. Mahtava teksti, erityisesti kolahti tää: "Kiven saa kengästä pysähtymällä ja kääntämällä kaiken hetkeksi ylösalaisin." Just näin yksinkertasta se on, kun unohtaa mutkut, sitkut ja entäskut ja toteaa rehellisesti, että ei tätä kiitos.

Laura T.
Missä olet Laura?

Toivon sinulle onnea ja harmoniaa. Se tuntuu hyvältä, pitkän tauon jälkeen. Kuin lipuisi tyynellä järvellä ilman aikomuksia rantautua.

Rehellisyyttä se vaatii. Ja senhän me tiedämme, että se ei ole aina helppoa.

Onnea kohti!

Mia K.
Voi taivas

Autenttisuus on avain ihan kaikkeen. 

Viisautta on käyttää älyä sen löytämiseen ja vastauksiin ☆

Laura T.
Missä olet Laura?

Näin on. Etsiminen ei ole aina iisiä, mutta hittolainen vaivan arvoista.

vks (Ei varmistettu)

"Kiven saa kengästä pysähtymällä ja kääntämällä kaiken hetkeksi ylösalaisin." Just näin vaikka tosiaan, rohkeutta se vaatii! Ja aikaa. Ja itsetutkiskelua. Mutta sitten kun sävelet on selvät ja päätös on valmis (tuo "tipahtaa kuin kypsä luumu" oli ihana ja osuva vertaus) niin usein asioita vaan alkaa tapahtua ja ne menee kuin omalla painollaan. Ehkä solmuun ensin mutta kyllä nekin aukeaa.

Täällä siis kommentoi eräs joka tässä taannoin heitti ylösalaisin lähes kaikki minkä voi heittää: työn, kodin, parisuhteen, mitä näitä nyt on. Kun kaikki myllerrykset oli myllerretty oli helppo hengittää. Ihan kuin olisi pyörremyrskyn jälkeen katsonut ympärilleen ja tutustunut myrskyn jälkeiseen muuttuneeseen ympäristöön. Eihän siinä auta muu kuin todeta, että okei, tältä tää nyt sitten näyttää, mun elämä. Ja jatkaa siitä eteenpäin. Hengittäen. Ja hymyillen :)

Laura T.
Missä olet Laura?

''Ihan kuin olisi pyörremyrskyn jälkeen katsonut ympärilleen ja tutustunut myrskyn jälkeiseen muuttuneeseen ympäristöön.''

Just näin. Muistan tuon tunteen muutaman vuoden takaa. Itselleen on aika ajoin niin pirun vaikeaa olla rehellinen, mutta sitten yhtenä päivänä sitä tosiaan tajuaa tehneensä aivotyötä jo pitkän matkaa.

Hengitetään. Etiäpäin!

Vierailija (Ei varmistettu) http://islakahdenkesken.blogspot.fi/2016/03/you-are-perfect.html

Oi vitsi, se rento aurinkoisuus välittyi tästä tekstistäkin!

Laura T.
Missä olet Laura?

Kiitos Isla, kiva kuulla!

Baby (Ei varmistettu)

Moi! Mä aloin kanssa näkemään unia, kun aloin parantua masennuksesta. Se on aivan ihanaa. Unien näkeminen JA parantuminen siis ! Olin jo ihan unohtanut millanen workshop yksikin yö voi olla..syvällä lilluessani yöt oli kun koomia.

Laura T.
Missä olet Laura?

Niin on, ihan parasta! Ja jännittävää, kun ei koskaan tiedä mitä saa.

Marjorie of LOVE

Olipa hyvä kirjoitus! Itsekin tullut hauduteltua asioita nyt pari vuotta ja vois pikku hiljaa alkaa tapahtua. 

Laura T.
Missä olet Laura?

Kiitos ihana! Kyllä se sieltä tulee, sa mun sanoneen.

Kommentoi