Salaa leikkineet

Ladataan...
Missä olet Laura?

 

 

Vuosituhannen vaihde, joulukuu 1999

Itken äidille keittiössä. Kun muut tulevat koteihinsa myöhään ja myöhemmin, yrittävät peitellä tupakanhajua vaatteisiin pyöritetyllä Rexonalla ja ihastumistaan alkeellisella välinpitämättömyydellä, minä yritän parhaani mukaan hahmottaa tätä uutta pelikenttää ja pysytellä sen reunamilla. Näkymättömissä.

Leikin salaa barbeilla. Olen leikkinyt salaa viimeisen vuoden, sillä kukaan muu ei enää leiki.

Ensi vuonna olen yläasteella, ja viimeistään silloin leikin on loputtava. Pakkohan sen on. Olen päättänyt niin. Jollei se tyrehdy itsekseen, on opeteltava ulos siitä. Kukaan ei leiki yläasteella.

Ennen kuin yhtäkään roomalaista kynttilää on sytytetty tai yhtäkään kotiintuloaikaa rikottu, minä suren hiljaa valmiiksi kaiken taitetta. Pian en enää ole lapsi lapsen yleisimmässä määritelmässä. Pian olen lapsi vain äidille ja isälleni.

Äiti kuuntelee. Minä kerron kuinka pelkään ettei leikki koskaan kohdaltani lopu. Pelkään että minussa on jokin valuvika, aivoihin painunut aikaviive joka pakottaa minut leikkimään vaikka kaikki muut ovat kaikonneet kotibileisiin ja kerhohuoneille. Kuinka haluaisin niin kovasti olla kiinnostunut kaikesta siitä; huulikiilloista, tekstiviesteistä, laavalampuista ja pullonpyörityksestä, mutta todellisuudessa haluan vain rakennella pieniä vaihtoehtoisia todellisuuksia huoneeni nurkkaan.

''Leikit niin kauan kuin huvittaa.'' äiti sanoo. ''Leikit vaikka salaa, jos nolottaa.''

Ja niin minä leikin. Uudenvuoden aattona järjestin kaikille barbeilleni vuosituhannen juhlat. Kampauksia, kakkua, kuohuvaa! Ilmapallojen seassa katonrajassa leijaili ohut haikeus, jota en siinä hetkessä tunnistanut tai halunnut tunnustaa. Mutta siinähän se oli, ovella odottamassa tyhjän matkalaukkunsa kanssa. Oli tainnut olla jo jonkin aikaa - odotti vain sopivaa hetkeä tulla sisään. Ei tohtinut tulla kesken juhlien.

Seuraavana keväänä sitten astui lopulta sisään, asetti laukun keskelle huonetta. Kysyi saisiko kerätä nämä lelut lattioilta, kun ei niillä hetkeen ole leikitty.

Ota vaan, minä huusin ja ajoin pyörällä kotibileisiin.

 

 

 

Laura

 

 

Share

Kommentit

MM
Maijan matkassa

Teit sen taas! Ihanan tekstin!

Laura T.
Missä olet Laura?

Voi apua, kiitos jälleen kerran kauniista sanoistasi MM. Ilahduttavat aina niin kovasti. Kivaa alkavaa viikkoa!

Kiti
Katso tarkemmin

Upea teksti. <3

Mäkin leikin lapsena salaa, juurikin vähän ennen yläastetta, kun muut jo puhui diskoista, meikeistä ja siitä, kuka on "alkanu olee" kenenkin kanssa. Nykyään lapset lopettavat leikkimisen varmaan vieläkin aikaisemmin. Se on surullista.

Laura T.
Missä olet Laura?

Kiitos Kiti.

Sitä minäkin usein mietin, että milloin se nykyään loppuu, leikki. Yhä aiemmin, niin minäkin luulen.

MinnaM
Itse Minna Mänttäri

Täälläkin yksi salaleikkijä, jolle yläaste tuli eteen vähän liian nopeasti. 

Laura T.
Missä olet Laura?

Meitähän taitaa olla enemmänkin...

Kunpa olisin tiennyt silloin.

tiia_

Salaleikkijä ilmoittautuu täälläkin.

Kissojen kanssa palvelussuhteessa olemisen hyviä puolia on mm. se, että saa leikkiä ihan täysurpona vieläkin, eikä tartte yksin. Myös sukulaislapset käy tähän tarkoitukseen.

Laura T.
Missä olet Laura?

Miksi tämä ei yllätä minua.

Ehkä se on luovien tyyppien salattu juttu, myöhäisleikit. Johonkin se kaikki päänsisäinen on tyhjennettävä - lapsena leikkiin, aikuisena paperille.

Helmi K
sivulauseita

Tuli vähän itku. Semmonen hyvä. Juhlien ja flown jälkeinen herkkyys saattaa liittyyä tilanteeseen mutta ennen kaikkea sun sanat. Oot kultaa.

Laura T.
Missä olet Laura?

Kiitos ihana. Olipa kauniisti sanottu.

Tiiaanna
cake & copper

Huh, liikutuin tästä!

Muistan, kuinka kavereidemme kanssa leikimme keppihevosilla vielä seiskaluokalla. Tietysti joku koulun kovista mimmeistä sai tietää, josta tietenkin alkoi kiusaaminen, huutelu ja nimittely. Leikit loppui silloin siihen, mutta onneksi niitä voi ihan hyvin jatkaa vielä aikuisiälläkin.

Laura T.
Missä olet Laura?

Tuntuu hurjalta ajatella sitä kuinka lapsi kiusaa toista leikkimisestä. Se voi olla toisinaan todella kylmää kyytiä. Muistan itsekin sen häpeänsekaisen pelon kiinnijäämisestä.

Vierailija (Ei varmistettu)

Liikutuin tästä tosi paljon. Tulee suru nykypäivän lapsille, ainakin oman pikkuveljen kohdalla tuntuu, että leikkiminen sai jäädä jo paljon aikaisemmin, jotta pysyi "piireissä" mukana :(

Laura T.
Missä olet Laura?

Samaa olen ollut huomaavinani katsoessani koululaisia. Tosin enhän tiedä mitä kotona suljettujen ovien takana tapahtuu. Toivottavasti (edes) salaleikkejä.

kaista (Ei varmistettu)

Tapahtuu tapahtuu, eikä aina edes suljettujen! Ihan samalla lailla on pitkään leikkijöitä ja leikin loppua surevia ja lohduttavia vanhempia myöhemmässäkin sukupolvessa.

Pikkusisarukset myös pitävät vähän väkisinkin leikin mukana isompiensa elämässä.

SC (Ei varmistettu)

Täälläkin salaleikkijä. Nyt, 15 vuotta myöhemmin, voin myöntää, että salaleikin vielä ihan pikkusen yläkoulussakin. Rakastan leluja ja pelejä ja kadehdin lapsia, jotka voivat pyytää joululahjaksi legoja. Onneksi on sukulaislapsia ja kohta ehkä omiakin, että pääsee taas leikin makuun :)

Laura T.
Missä olet Laura?

Taisin minäkin kokeilla jotain leikkejä vielä yläasteellakin, jos oikein muistan. Muistan kuinka se yhtäkkiä tuntuikin vähän tyhjältä, vieraalta. Se oli jännä tunne. Ja jäi siihen.

Aikuisena se on helpompaa. Että terveisiä vaan Lauralle sinne vuosituhannen alkuun: AIKUISENA JOKIN ASIA VOI OLLA HELPOMPAA.

Karuselli

Koskettava kirjoitus aloittelevan teinin äidille. <3

Laura T.
Missä olet Laura?

Kiitos!

Saa-ra
I like u!

- Ihastuttava kertakaikkiaan!

Laura T.
Missä olet Laura?

Suuret kiitokset Saa-ra!

Taru Mari
Stuff About

Ihana teksti<3 Tästä muistui mieleen omatkin leikit, kun harva kaveri enää jaksoi. Onneksi yhden kaverini kanssa meillä oli vielä oikein kunnon barbien ja bratzien Salatut elämät käynnissä kun muut olivat jo lopettaneet leikkimisen. :D

Laura T.
Missä olet Laura?

Mullakin oli luottoleikkikaveri, onneksi! Kasvettiin lopulta ulos samoihin aikoihin. Se oli jotenkin helpottavaa.

Maaritt (Ei varmistettu)

Olipa kaunis teksti :) Itsekin herkistyin tätä lukiessani, kunpa lapset saisivat olla lapsia ja leikkiä mahdollisimman kauan! ♥

Laura T.
Missä olet Laura?

Kiitos Maarit, veit sanat suustani! Pus!

Monas (Ei varmistettu)

Ihana teksti!
Onneks mulla on se 5 vuotta nuorempi sisko, jonka kanssa oli "pakko leikkiä" vielä yläasteikäisenäkin (=parasta, mutta en myöntänyt kenellekään).

Laura T.
Missä olet Laura?

Kiitos Mona! Leikki, mikä ihana tekosyy.

Kommentoi

Ladataan...