Salaisuus silkkipaidoista

Ladataan...
Missä olet Laura?

 

 

 

Aina talven taittuessa kevääseen kaikki alkavat yhtäkkiä puhua silkistä. En ihmettele. Vaikka vuodesta toiseen toistuva otsikointi vaatekaapin kulmakivistä toistaa itseään, sille on syynsä.

Allekirjoitan ydinväitteen: kaikilla olisi hyvä olla yksi laadukas silkkipaita.

Muotiteollisuuden kasvuaallon mukana ketjuliikkeisiin on rantautunut harmillinen lieveilmiö: susisilkki. Jos vaate menettää mallinsa heti kättelyssä, ei sitä pelasta yksikään niskalapussa koreileva soie tai exclusive. Ei, vaikka kuinka olisi rekeiltä revittävää erikoismallistoa.

Suosittelenkin kääntämään katseet taas kerran vintage-puolelle: hyvänä pidetty silkki kestää aikaa.

Paljastan nyt oman silkkipaita-apajani. Tajusin sen muutama vuosi sitten, kun liihotin UFF:ille heti tasarahapäivien jälkeen. Sillä silloin niitä saa: eri kokoisia, -värisiä ja -kuosisia silkkipaitoja. Vitivalkoista tai viidakkokuosista, toppauksilla tai pelkistettynä. Hinnatkaan eivät ole ihan mahdottomia: usein pusero irtoaa kympillä viiva viidellätoista.

Jos kasari kauhistuttaa, paidan pystyy päivittämään tälle vuosituhannelle naurettavan helposti - sen kun napsaisee olkatoppaukset veks ja laittaa kultanapit vaihtoon. (Olen vuosien saatossa purkanut pois niin monet toppaukset, että siitä vanumäärästä olisi voinut askarrella petarin ja kuusitoista istuintyynyä.)

 

 

 

Käyn silloin tällöin vielä euron päivillä pyörähtämässä, lähinnä näön vuoksi. Nimittäin eniten odotan viikkoa alennusten jälkeen - silloin putiikki on pullollaan toinen toistaan kauniimpia vintage-löytöjä. Vaikka shoppailua kaihdankin, noina päivinä vietän kyllä pidemmän tovin rekkien ja sovituskopin väliä sahaten. Ja aika usein lähden mukanani aarre jos toinenkin.

Minulta kysytään usein mikä on nappilöytöjeni salaisuus. Konkareilla on keinonsa - tämä on minun.

Siispä, mikäli vintage ja silkkiasiat kiinnostavat, suosittelen UFF:in sähköpostilistalle liittymistä. Tiedät milloin tasarahapäivät alkavat - ja ennen kaikkea milloin ne ovat ohi.

Ympyrä sulkeutuu taas kerran: ajoitus kun on tässäkin asiassa se, mikä merkkaa. Hieno sääntö kaiken kaikkiaan, täytyy myöntää. En ole toistaiseksi törmännyt toiseen yhtä yleispätevään ohjeeseen, joka toimisi niin rakkaudessa, espresson keitossa kuin silkinkudonnassakin.

 

 

Laura

 

 

Share

Kommentit

kaimaani (Ei varmistettu)

noudatan samaa linjaa kanssasi: onni oli, kun nyt euron päivien jälkeen uffin rekistä löytyi pitkään kaipaamani musta(!) lyhythihainen silkki t-paita. sateenkaarenvärinen silkkipaitakokoelma on nyt siis melkein valmis, vielä kun sen valkoisen ja siron kauluspaidan saisi!

Laura T.
Missä olet Laura?

Menneellä viikolla putiikki oli kyllä täynnä silkkiä. Hyvä että löysit etsimäsi - nyt vaan varrotaan vielä sitä valkoista!

tiia_

Jep, samaa mieltä. Kirpparisilkki on paljon parempaa kuin susisilkki (joka on mahtava termi - otan ehkä sen hetijuurinyt käyttöön). Vähän harmittaa just noi vaatekaapin kulmakivet-jutut, jotka nojaavat ehkä vähän liian usein juuri pelkkiin materiaalivalintoihin. Ihan yhtä lailla kuin on susisilkkiä, on myös susinahkaa, susivillaa, susikasmiria... (no nyt mua alkoi säälittää sudet, koska ne on hienoja eläimiä.) 

Summa summarum: jes kirpparisilkille, ylipäätään laadukkaille luonnonmateriaaleille, tasarahapäiville ja susille! :)

Laura T.
Missä olet Laura?

Hahah! Joo, materiaalipalvonta johtaa helposti sokeuteen. Olen törmännyt usein kirpparillakin ketjuliikkeiden nahka- ja silkkivaatteisiin joiden malli on mennyt ja sivut ratkeilee. Materiaali ei pelasta jos se on susihuonoa. Susius susille!

Vierailija (Ei varmistettu)

Siis multa meni maku UFFista kohujen perusteella. Suosin muita kierrätyspaikkoja! Viittaan tähän keskusteluun: http://www.vihrealanka.fi/uutiset/uff-palasi-otsikoihin

Laura T.
Missä olet Laura?

Ohhoh! Kiitos kun vinkkasit, pitääpä ottaa enemmän selvää. Onneksi (ainakin tuon artikkelin perusteella) Suomessa homma on reilummalla pohjalla. Hmm.

Kommentoi

Ladataan...