Salamateksti

Missä olet Laura?

 

Helmi kirjoitti salamatekstin, niinpä minäkin halusin kokeilla. Joskus tällainen kylmiltään dippaaminen on parasta mitä kirjoittaja voi tehdä. Parikymmentä minuuttia yhteen putkeen, sen enempiä korjailematta tai kriiseilemättä.

 

Alku klo. 19.24.

 

Työnnän lastenvaunut hissiin ja sieltä ulos. Lapsi kääntyy kyljelleen ja nukahtaa, vedän varjoa sen suojaksi ja tuuletan äänettömästi. Vaunut viettävät vasemmalle, renkaat halkovat tuoreelle asfaltille loivaa siksakia.

Mietin äitejä ja sitä kaikkea mitä sellainen mukanaan tuo. Ympärillä olevia äitejä jotka nukuttavat, lohduttavat, herättävät, syöttävät, kääntävät, vaihtavat, puhaltavat, nostelevat, pesevät ja toistavat kaiken. Ja sen kaiken lisäksi kantavat rinkassaan syyllisyyttä siitä etteivät riitä - pelkäävät pilaavansa lapsensa omalla olemassaolollaan.

Minä työnnän vaunuja ja lapsi nukkuu. Huokaisen helpotuksesta ja suuntaan tien varjoisammalle puolelle. Jano. Olemme kulkeneet jo pienen ikuisuuden, lapsi on nukkunut varmaan jo vaikka kuinka kauan. Tarkistan kellon varovasti. Yksitoista minuuttia. Lapsi on nukkunut yksitoista minuuttia. Sitä se hiljaisuudessa eläminen teettää.

Työnnän vaunut kahvilaan, tilaan jäälaten ja heijaan vaunuja koko toimituksen ajan kuin merkiksi etten voi nyt puhua. On tämä lapsi tässä. Se nukkuu. Juuri kun ojennan kortin, verhon takaa alkaa kitinä. Maksan ja jokellan puoliksi myyjälle, puoliksi vauvalle. Poistumme paikalta - työnnän toisella kädellä vaunuja, yrittäen toisella ryystää huolettomasti kahvijuomaani.

Juttelen lapselle. Kerron helposti ymmärrettävin lausein että olemme nyt pihalla ja äiti nukkuu sisällä. Lapsi mölisee takaisin. Hymyilee. Tiesin että se ymmärtäisi.

Se nukahtaa taas. Kävelen puoli kilometriä suoraa tietä autokauppojen välissä, sitten käännyn ja rullaan toiseen suuntaan. Rekka toisensa perään ajaa ohitsemme, ja lapsi vaan retkottaa. Tarkistan hengittääkö se. Hengittää.

On kulunut kaksi tuntia. Lapsen housuissa on pissaa. Vaihdan vaipan.

Sitten taas palautan lapsen äidilleen ja juomme kahvia. Minä nousen bussiin, äiti jatkaa hommiaan.

Saavun kotiin. Riisun vaatteet, puen päälle löysän mekon. Makaan sängyllä selälläni ja mietin uimista.

 

Loppu klo 19.45.

 

 

Laura

 

 

 

Share

Kommentit

Helmi K
sivulauseita

Ahahahaaaa, eiks ollut vapauttavaa!? 

(Tiesin että se ymmärtäisi <3)

saarah
visual diary

Aaaaa, teen saman! Jee!

Helmi K
sivulauseita

Jeee!!! Olis muuten pitänyt tehdä tästä semmoinen haaste. Haastaa kaikki samaan. Olis aikas kiinnostavaa.

Laura T.
Missä olet Laura?

Jee jee! Tämä oli niiiiin vapauttavaa. Juuri tällaista kaipasin.

Haasteena tällainen olisi hyvä! Kannatetaan!

Kiti
Katso tarkemmin

Oli pakko matkia, oli niin kiinnostava idea Helmillä. :)

Laura T.
Missä olet Laura?

Jes, hyvä! Tämä oli kyllä ihan mahtavaa.

Tove Janssonin tytär

Sä oot niin. Me ollaan niin. Tämä on niin. Tiedän että ymmärrät. Niin. (♡).

Laura T.
Missä olet Laura?

Niin sääki. Teki. Kaikki. Pus.

jennajohannasi
Pirtti

Hehe, mulle salamakirjoittaminen on aina ollut kovin luontevaa. Siksi tykkään feispuukista ja instasta, "äkkiä nää tänne näin", paljaana ja muokkaamattomana. Rykäisen kerralla paperille (näytölle) kaiken, mitä irtoaa, ja sitten se on siinä. Oli sitten blogi, ylioppilaskirjoitukset, lääkelaskujen koe tai lyriikkavihko. 

Toisinaan toki pidempäänkin hioskeltuja juttuja, mutta yleensä olen liian malttamaton. Onneksi nykyään on muokkaa-napit.

Laura T.
Missä olet Laura?

Tässä sen huomaa: kirjoitajia on monenlaisia. Kun antaa vaan mennä, niin kritiikki ei koskaan ehdi kasvaa liian suureksi. Se on hyvä.

 

jennajohannasi
Pirtti

Niinpä! Pitipä kokeilla vielä oikein tällä salamakirjoitustyylillä (ihihi kirjoitin ensin salami) itsekin, kamalaa! :D Vaikka teksti syntyy yleensä näppäimistölläni nopeasti, sillä on kuitenkin olemassa ennalta mietitty aihe ja kehys. Huh. No, siellä se on, minun kahdeksan minuuttiani.

paulahelena
ALUAP

Sama! Jokaisen äidinkielen aineen, koevastauksen ja blogitekstin oon kirjottanut sen enempää miettimättä suoraan tajunnanvirrasta paperille/ruudulle. Joskus on tullu jotain lauseita pään sisällä muotoiltua jo aikoja sitten ja sit ne ehkä päätyy blogiin tai sitten ei. Mutta tekstiä tuottaessa tuotan vaan hetisuoraankaikkiulos.

jennajohannasi
Pirtti

Mulla on yleensä blogitekstien kanssa valmis juttu mietittynä, tokikin, kun esittelee esimerkiksi jotain sisustushommaa tai ruokareseptiä. Sitten se toteutus valmiin idean pohjalta tulee juuri tuollain nopeasti kerrasta valmiiksi, jälkeenpäin vähän muokkaa kirjotusvirhettä ja kappalejakoa. Mutta nyt tein tuon kahdeksan minuutin tajunnanvirran, ilman ennakkoaihetta vain siitä mitä päässä pyöri, huh! :D Aikamoista.

Laura T.
Missä olet Laura?

Mahtavaa kuulla että meitä on niin erilaisia kirjoittajia!

Kommentoi