Sano suoraan ja ylläty

Missä olet Laura?

 

 

 

 

 

 

 

Sen siitä saa kun viettää sateisia juhannuspäiviä lähinnä kotona mylvien. Valokuvia.

Meistä on hitsautunut varsin toimiva kuvaustiimi. Puhumme suoraan jos jokin ei toimi tai näytä hyvältä, ja yritämme ottaa oppia toisiltamme. Minä toimin lähinnä sommittelijana ja toinen puoli hoitaa loput.

Koko homma on itse asiassa helkkarin opettavaista. On opittava sanomaan mitä haluaa.

 

 

Eksyin kerran parisuhdeluennolle. Kaljupäinen luennoitsija teki turhan monta yleistystä, mutta hänellä oli pointtinsa.

Miesten ja naisten välisten suhteiden yleisin kuolinsyy: kommunikaatiovaikeudet. Sama vanha homma: nainen olettaa, mies ei niinkään. Teema jota pyöritämme vuodesta toiseen lehtien sivuilla, ja mihin aina, aina palaamme.

Mies ja nainen. Ying ja yang. Tunne ja järki. Joo joo.

Totta se on: naiset eivät tarvitse sanoja ymmärtääkseen toisiaan. Luemme sen katseista, eleistä ja äänenpainoista. Meillä tuntuu olevan sisäänrakennettu taito luoda ja vastaanottaa näitä viestejä.

 

Ja sitten yritämme kaikin tavoin soveltaa samaa parisuhteisiimme.

 

Monen vuoden jälkeen sitä jotenkin ajattelee, että nyt se toinen ymmärtää jo sanomattakin. Niinpä niin.

Olen tehnyt vuosien varrella niin törkeitä virhearvioita sen sijaan, että olisin kysynyt suoraan. Se, että toinen nainen ymmärtää pelkästä katseesta, ei tarkoita, että oma puoliso ymmärtäisi edes siitä puolikkaasta sanasta tai pitkästä hiljaisuudesta. Ymmärrän hyvin niitä miehiä, jotka jäävät monttu auki seisomaan, kun puoliso mököttää hiljaisena monta päivää syntymäpäivänsä jälkeen. ''Ei mulle mitään tarvitse ostaa.''

On muutama vaihtoehto. Syyttää lukijaa tai kurkistaa peiliin ihan vaan siltä varalta, että kerronta ontuu.

 

Siispä sen sijaan, että nojaisin viehätysvoimani hienojakoiseen vihjailuun, sanomatta jättämisiin ja muihin nonverbaalisiin keinoihin, tukeudun suoraan puheeseen. Toimivaksi todettu.

 

Laura

Share

Kommentoi