Seitsemän minuutin maailmat

Missä olet Laura?

 

 

Kello on soittanut joka päivä puoli kahdeksalta, lomallakin. Toisina aamuina yksi torkku riittää, toisina torkutan itselleni puolitoista tuntia lisää. Noina aamuina kuljen sängyn ja herätyskellon väliä valveen ja unen välitilassa seitsemän minuutin sykleissä, ja vannon jokaisen olevan aamun viimeinen. Kohta nousen, ihan pian. Vielä tämä kylki, vielä tämä hetki ja uni.

Yllättävää kyllä, kyse ei niinkään ole siitä ettenkö jaksaisi nousta. Haluan vain nähdä mitä aivoni seuraavan seitsenminuuttisen aikana ehtivät kehittää; paluun menneesen, nurkkaan ilmestyvän papukaijan, välähdyksen kasvoista joiden kantajan nimeä ei enää herätessään saa mieleensä. Mistä hän oli? Lukioajoilta?

Tänään painoin torkkua kymmenen kertaa. Näin jokaisella kerralla eri unta. Saan unissa aikaan enemmän kuin yhden elinvuoden aikana yhteensä; teen sovintoja, vaihdan katseita utuisessa paikassa, nauran seurassa jossa en ole vuosiin nauranut. Hyppään, loikin ja leijun, eikä kukaan tule tivaamaan ratkaisujeni tarkoitusperiä tai kysele että mitä sää ny. Heittelen ylävitosia entisten heilojen kanssa viidakossa, soutelen järvellä kuolleiden kanssa ja juttelen niitä näitä.

(Unet ovat kirjoittajalle pohjaton inspiraation lähde. Teen tätä siis puhtaasti myös ammatillisista syistä.)

Ja kun porukka lopulta liukenee kauemmas ja pois, eikä kenelläkään ole enää mitään asiaa, painan kellon pois päältä ja nousen keittämään kahvit.

 

 

Laura

 

 

Share

Kommentit

Mia K.
Voi taivas

Hahaa :D huippuu! Juuri noin! 

Eilen nimittäin mietin eräässä hetkessä, että mistä ajatukset ylipäätään tulevat? Saati unet sitten?! 

Laura T.
Missä olet Laura?

Aivojen nousu- ja laskuvesi se huuhtoo mieltä öisin!

Radamsa

Kyllähän kirjoittajana voi laskea nukkumisenkin työnteoksi (ideoiden työstöä). Niin että tavallaanhan oot vaan ollu tosi tehokas - sorvin ääressä jo ennen kuin silmiä saa auki!

Laura T.
Missä olet Laura?

AI-VAN. Tämä on täysin ammatillista, ellei välttämätöntä.

Pau
P.S C'est moi!

Mulla on vaan tapana unohtaa unet (jos niitä muistan vielä herättyäni) aika pian heräämisen jälkeen. Jotkut unet jäävät tehokkaammin mieleen, mutta monet lipuvat tavoittamattomiin aika pian silmien avaamisen jälkeen. Pitäisi varmaan kirjoittaa parhaimmat palat joskus ylös, vielä kun ne muistaa. Kirjoitatko sä? :)

Laura T.
Missä olet Laura?

Kirjoitan varsin harvoin unia muistiin. Johtuu ehkä juuri siitä etten saa enää niistä kunnolla kiinni, ja teksti muotoutuu tahtomattaankin aika köntiksi.

Viime viikolla tosin näin niin oudon unen, että se olisi ollut yhden musiikkivideon arvoinen.

Pau
P.S C'est moi!

Mäkään en ole varmaan ikinä kirjoittanut muistiin. Tai voi olla, että joskus pienenä jonkun toistuvan painajaisen kun jossain kirjassa sanottiin, että se auttaisi. Eikun, taisinkin piirtää sen. Mutta ei auttanut. Yölamppu tosin auttoi hiukan ja äidin ja isän sänky.

Mutta pitäis varmaan joskus kirjotella, varsinkin nuo tuollaiset musavideomatskuiset.

Laura T.
Missä olet Laura?

Todellakin voisi ja pitäisi. Saattaisi syntyä kirja!

Kommentoi