Seitsemän vuoden risteily

Missä olet Laura?

 

Olen pannut merkille, että suhtautumiseni yliopistoon on vaivihkaa muuttunut vuoden kuluessa. Välinpitämättömyyden ja hetkittäisen (okei, kausittaisen) tuskan tilalle on hiljalleen muuttanut haikeus.

Mitä vähemmäksi vuodet ja kuukaudet näillä käytävillä käyvät, sitä enemmän huomaan kaipaavani kaiken alkua. Syksyjä joiden suuntaviivoilla ei ollut kokonaiskuvan kannalta mitään merkitystä, ja jokainen tärkeältä tuntuva virhevalinta oli pyyhittävissä pois yhdellä ranneliikkeellä.

Vähän haikeana, kateellisenakin kuuntelen, kuinka vasta-aloittaneet ryhmät muistelevat viime kevään ylioppilaskirjoituksiaan. Mitä pisteitä kukakin sai ja mihin kellonaikaan salista lähti. ''Mun ranskan ope tuli vaan kysyyn että miten sain niin hyvän. Mä sanoin sille etten ees lukenu.''

On asioita joita en tule kaipaamaan (ranteet verillä kirjoitetut esseet väkisin väännetyistä näkökulmista, tietotekniikan peruskurssi, neljän kirjan tentit ja akatemian hiljaiset tiedesäännöt), mutta on myös asioita joista on vaikeaa luopua. Näistä esimerkkeinä halpa ruoka ja kodiksi muuttunut kirjasto. Unohtamatta kuntosalia jonka vuosimaksu on saman suuruinen kuin keskustan kuntosalien kuukausijäsenyys.

Viime talvena huomasin katselevani tätä kaikkea sillä silmällä. Siis sillä haikeutta sykkivällä silmällä joka sivelee seiniä ennen kuin avaimet luovutetaan seuraaville tulijoille.

Mitä enemmän katselin, huomasin ihmetyksekseni että kaikki ympärilläni muistuttaa...risteilijää.

 

 

''Bling! Taxfree-myymälä aukeaa viidentoista minuutin kuluttua kannella viisi.''

 

 

Kerroin huomiostani ystävilleni (''Kattokaa ny! Siis eiks tää oo ihan niinku joku Baltic Princess?!''), jotka eivät kuudesta yhteisestä opiskeluvuodesta huolimatta nähneet minkäänlaista yhdennäköisyyttä, vaan tyytyivät lähinnä nyökyttelemään myötätuntoisesti.

Siitä lähtien olenkin seilannut yksin risteily-vertaukseni kanssa. Viikot alkavat paljon helpommin, kun rappusia kavutessaan kuvittelee risteilyemännän kaiuttimista kaikuvan äänen: ''Bling! Karaoke alkaa puolen tunnin kuluttua laivan tanssiravintola Moonlightissa, kannella kuusi.''

 

Viime viikolla saavuin yhteen opiskelutiloista...

 

 

 

''Bling! Pallomeri on nyt avattu kerroksessa kaksi.''

 

 

Laura

 

 

 

Share

Kommentit

OlliSV
Saattaen vaihdettava

Wou! Haahuiluni yliopistolla ovat täten ikuisesti muuttuneet. Pinni on muuten puolestaan kuin lentoasema. Voin vielä kuvitella, että molemmissa on suunnitteluvaiheessa todella pyritty johonkin matkametaforiin...

Laura T.
Missä olet Laura?

Totta! Pinni on kuin lentoasema. Sattumaako? (Ei.)

SJ (Ei varmistettu)

Kiitos sanoistasi, antoivat perspektiiviä. Itse vasta aloitin ensimmäisen vuoteni ja huomaan kovasti haluavani olla jo siellä missä sinä olet. Välivuosina kaipasin rytmiä ja yhteisöä, ulkopuolelta tulevia sääntöjä ja tehtäviä. Nyt sain sen kaiken (myös sen pakollisen tietotekniikan kurssin), mutta huomaan kaipaavani taas haahuilua ja yksinoloa. Välttelen muotteja ja lokeroita ja ryhmäytymistä, vaikka eivät ne lopulta muuta ihmistä itseään. Eli: kiitos. Ymmärsin, että usein sitä kaipaa toisaalle, mutta se ei tee tästä hetkestä yhtään sen arvottomampaa:)

Laura T.
Missä olet Laura?

Yliopistossa voi onneksi valita vähän molempien väliltä. Kutsuvat sitä akateemiseksi vapaudeksi. Se on yksi parhaista asioista; jutut voi tehdä omaan tahtiin, yhdessä tai yksin. Mutta sanon tämän: nauti ensimmäisien vuosien symbioottisesta yliopistoelämästä. Jo toisena vuonna ihmiset alkavat suuntautua enemmän omille opinpoluilleen.

Kiitos sulle SJ!

 

Bisous, Roosa (Ei varmistettu) http://forgivemeautumn.blogspot.fi/

SIIS MISSÄ TÄMÄ PALLOMERI SIJAITSEE? (oasiksessa??) nyt meni sekin, että "yliopistolla keskittyy niin paljon paremmin opiskeluun, kotona ei saa mitään aikaiseksi", koska siis pallomeri, vou!!

nauratti kyllä tää risteily-vertaus, en enää ikinä näe linna-rakennusta samalla tavalla :'--D mut just hyvä, onpahan mille hihitellä kun tentit ja esseet vyöryy päälle.

Laura T.
Missä olet Laura?

Oasiksessa! Olen aina saapunut paikalle yksin, enkä ole uskaltanut pulahtaa muiden palaverien keskelle, mutta joku aamu aion käydä aamu-uinnilla.

Vierailija (Ei varmistettu)

Hahaa, mahtavaa! Linna ei enää koskaan ole entisensä tämän luettuani. :D

Laura T.
Missä olet Laura?

Muahaa! Ti di di di di, di di di di di.

Voih, minäkin kaipaan usein takaisin yliopistoon <3 Opintojen loputtua haaveilin jopa tohtoriksi lukemisesta, jotta pääsisin vain takaisin siihen keskustelevaan ilmapiiriin, jossa saa luvan kanssa tutkia ja pohdiskella perusteellisesti esim. taidetta ja iloita hyvästä opintomenestyksestä. Aika pian kuitenkin ymmärsin väikkärihaaveiden olevan omalla alallani lähes itsetuhoisia (ainakin mitä rahoitukseen tulee...), ja ettei sitä ensimmäisten vuosien huolettomuutta saisi kuitenkaan enää takaisin. Mutta silti <3

Laura T.
Missä olet Laura?

Niin. Se huolettomuus kietoutuu aikaan ennen gradua. Sen jälkeen kaikesta tulee jollain häiritsevällä tasolla aikuismaisempaa.

Sydän tähän.

julia karolina (Ei varmistettu) http://jjuliakarolina.blogspot.com

löysin sattumalta ton pallomeren yksi päivä ja tulin iloiseksi että akateemisessa ympäristössä on myös vähän vähemmän vakava tila. näin myös kun opiskelija hyppäsi värikkäiden pallojen sekaan lukemaan tenttiin, oli ihan huippua. maailma tarvitsee enemmän pallomeriä.

Laura T.
Missä olet Laura?

Maailma todellakin tarvitsee enemmän pallomeriä. Ihan parasta.

tiia_

Komppaan nuppusta tuossa yllä - mäkin kaipaan yliopistoon todella usein. Kaipaan sitä, että oli aikaa ajatella, ja että ympärillä oli jatkuvasti ihmisiä joita haastaa (ja jotka haastoivat minua) ajattelemaan. Ah, ehkä vielä joskus palaan koulun penkille, kun kerran pallomereenkin voisi päästä. :)

Laura T.
Missä olet Laura?

Suosittelen lämpimästi paluuta - pelkästään jo pallomeren, eli palliksen takia.

Kahvittelija
Kahvia, kiitos!

Mä meinasin jo kirjoittaa, että mä kaipaan takaisin yliopistoon, mutta sitten tajusin, että en edes kaipaa. En oikeasti, en sillä lailla, että haluaisin palata opiskelemaan jotain pidemmäksi aikaa. Mutta mulla on ikävä kirjastoja, lounasruokaloita, opiskelijaliikuntaa, Juslenian (Turun yliopiston yksi humanistisen tiedekunnan rakennuksista) homeista ankeutta ja sitä fiilistä, kun istui luennoilla ja pienryhmissä kuuntelemassa runoudesta ja kirjallisuudesta (vaikka petyin kovasti opintojen alussa, kun tajusin, etten mä osaakaan analysoida mitään tekstejä), kahvia takeaway-kupeissa ja parituntisten päivien mahtavuutta ja hämyisiä pubeja ja outoja tyyppejä ja Ylioppilaskylää ja mun edesmennyttä koiraa ja sitä hetkeä, kun sai tenttikysymykset eteensä ja sai ruveta suunnittelemaan vastauksiaan. 

Vaikka mun opinnot venyivät ja välillä oli välivuosia ja taukoja henkilökohtaisista syistä ja motivaatio-ongelmia ja välillä miettii, että miksi miksi miksi mä tuhlasin ne vuodet kielitieteen opiskeluun niin en mä toisaalta osaa olla pettynytkään. En mä haluaisi olla lääkäri tai juristi vain rahan takia. Jos mun intohimona oli opiskella kielitiedettä niin sitten oli. 

 

Laura T.
Missä olet Laura?

Kiitos tästä Kahvittelija. Olipa lohdullisesti kirjoitettu.

Näihin vuosiin ehtii kiinnittyä niin paljon asioita, ihmisiä ja tapahtumia. Tämä on sellainen elämänvaihe jonka aikana aika monen elämä muuttuu varsin paljon. Ehkä siinäkin on syy, miksi juuri tähän hetkeen haluaisi juurtua.

Vau mikä vauva!

TTPK, tuo helmi! Omaksi onnekseni kävin sen opiskelupörinöissäni jo kesäkurssina ennen ekan lukukauden alkua, muuten se oletettavasti roikkuis tiukasti sen jäljelläolevan gradupuolikkaan kaulassa...

Laura T.
Missä olet Laura?

TTPK, tuo paholaisen kurssi. Mäkin kävin sen ennen kuin aloitin opinnot (omalla kohdallani en tosin puhuisi opiskelupörinöistä vaan jonkinlaisesta mielenhäiriöstä) - ja se on toistaiseksi ainoa kurssi jota en päässyt läpi.

Nyt seitsemäntenä vuonna istun kuudensadan muun kanssa ja teen kaiken alusta.

kati aviron (Ei varmistettu) http://piilomajassa.wordpress.com

Valmistuin -96, opinnot oli pääasiassa Pyynikillä. Eipä muistuttanut risteilijää se. (Vieläkö siellä on jotain?)

Laura T.
Missä olet Laura?

Ei taida (?) Pyynikillä olla mitään. Katsotaan onko koko pulju pystyssä vielä silloin kun minä valmistun, eli vuonna 2043.

Vierailija (Ei varmistettu)

Juu, ei ole enää Pyynikillä opetusta, Nätykin on siirtynyt keskuskampukselle :)

Ihan lyhyesti

Linna todellakin muistuttaa ruotsinlaivaa. Laivaa jolle itse tyrkkäsin itseni salamatkustajana, koska eihän mun pitänyt ikinä opiskella ensinnäkään yliopistossa, ja sitten päädyinkin sellaiseen Jyväskylässä, mutta nyt muuttosyistä Linnasta onkin tullut paikka jossa tämä luku elämästäni tulee viimeisteltyä. En tunne yhtään ihmistä joka opiskelee Tampereen yliopistolla, mutta tiedän miltä niistä tuntuu jotka huokailee selkäni takana ja joiden katseen kohtaan vessan peilin kautta. Ja nyt meillä on myös pallomeri jaettavana! PS. Missä se tarkalleen on? 

Vierailija (Ei varmistettu)

Pallomeri on Oasiksessa! Löytyy siis PinniB-rakennuksesta: pääovista sisään, nouset suoraan portaat ylös (siihen Amica Minervan kerrokseen) ja käännyt vasemmalle. Oasis löytyy heti hissien takaa (eli menet vaan hissien vierestä kummalta tahansa puolelta sisään) ja heittäydyt nautiskelemaan ihan erilaisesta opiskelutilasta.

Oasiksessa on kaikkea muutakin jännää kuin pallomeri! Tsekkaa https://www.facebook.com/oasisutafi tai Twitterissä/Instassa #oasisutafi :) Suosittelen lämmöllä! Kannattaa myös tsekata Oasiksen portaiden "alta" löytyvä opiskeluputki, jonne pääsee sen varsinaisen tilan ulkopuolelta käytävästä.

Laura T.
Missä olet Laura?

Kiitos kun selvensit Vierailija! Pus!

Ekh (Ei varmistettu)

Voi että, oon miettinyt tätä kaikkea kanssa koko syksyn. Oon tullut suoraan lukiosta yliopistoon ja aloitan nyt gradun teon, vaikka oonkin vielä (ainakin akateemisissa piireissä) kovin nuori. En kadu mitään, en missattuja välivuosia tai muutakaan, on ollut ihan parasta.
Osuin pääainebingossakin jollain ihan älyttömällä tuurilla just oikeaan. Ilmeisesti 18-vuotiaana voi tehdä hyviäkin päätöksiä.

Mutta silti, kun kattelee fukseja jotka on vasta ihan alussa, tulee kamalan haikea olo. Aika moni on vieläkin saman ikäisiä tai vain vuoden pari nuorempia. En mä välttämättä enää toista neljää vuotta täällä haluais olla enkä myöskään mitään näistä vuosista muuttaisi, mutta silti sitä välillä miettii että josko aloittaskin kokonaan alusta. Että ehkä vielä olis aikaa.

Laura T.
Missä olet Laura?

''Ilmeisesti 18-vuotiaana voi tehdä hyviäkin päätöksiä.'' Olipa ihanasti sanottu.

Onnea siis oikealta tuntuvasta alavalinnasta - se ei ole todellakaan mikään itsestäänselvyys nykyään. Ja aikaa on, se loppuu vasta kun kuolema koittaa. Siihen asti eletään, kokeillaan ja opitaan.

Liinea75 (Ei varmistettu)

Hah, mitä ovat hiljaiset tiedesäännöt?!

Laura T.
Missä olet Laura?

Sellaisia sanomattomia sääntöjä miten asioita tehdään ja miten ei. Noin esimerkiksi. Vierastin ja vierastan edelleen esimerkiksi tapaa, jolla yliopistossa puhutaan. Käytetään tavallisten sanojen vaikeammalta kuulostavia synonyymeja ja luodaan korkeuden harso. Luulin että olen ainoa jota tämä häiritsee, kunnes luin jollain pakollisella kurssilla artikkelin, jossa asiaa selitettiin. Tiedepiireissä puhutaan tietyllä tavalla, jotta erotuttaisiin muista.

Luettuani artikkelin olin raivoissani. Mutta jos joskus vielä löydän sen niin kirjoitan siitä.

 

Vierailija (Ei varmistettu)

Tiede on sosiaalinen kontruktio siinä missä moni muukin yhteisö. Tieteilijäksi tai asiantuntijaksi sosiaalistutaan monella tavalla, joista yhteisen kielen oppiminen ja siihen mukautuminen on yksi sosiaalistumisen muoto. Tämä sekä erottaa muista että yhdistää samaan yhteisöön kuuluvat. Ks. mm. Mika Kiikeri &amp; Petri Ylikoski: Tiede tutkimuskohteena (Gaudeamus 2013) ja vähän vanhempaa Peter L. Berger &amp; Thomas Luckmann: Todellisuuden sosiaalinen rakentuminen: Tiedonsosiologinen tutkielma (Gaudeamus 1994; alkuteos 1966).

hannavee- (Ei varmistettu)

Pallomeren paikalla oli ennen hiekkalaatikollinen puisia noppia. Väistyi yksikön henkilökunnan kahvihuoneeseen paljun tieltä. Ehkäpä tuo on parempi tenttiinlukupaikka kuin laatikko :)

Laura T.
Missä olet Laura?

Niin oli! Pallomeri on kyllä ehdottomasti parempi sanon ma.

Kommentoi