Siinä sivussa

Missä olet Laura?

 

Maanantai, kaiken järjestyksen alku ja lähtöpiste. Vapaapäivä. Tai niin vapaa kuin se friikun elämässä voi olla - toisin sanoen yli juoksevia asioita, fontteja, puheluita, tapaamisten sovittelua, imurointia, kahvia, passin etsintää ja vessan pesua. Kaikkea sellaista minkä kuvittelee hoitavansa vasemmalla kädellä kaiken keskellä, mutta joka lopulta nielaisee kolmanneksen koko valveillaoloajasta.

Tunnit täyttyvät huomaamatta asioista joita ei ehtisi muuten tehdä. Lounaaseen mennessä olen niin kyllästynyt tähän saatanalliseen vapaaherran arkitetrikseen, että löydän itseni syömästä pastaa suoraan kattilasta, vaikka tämän päivän piti olla juuri se kun on vihdoin aikaa tehdä hyvää ruokaa.

Puolet silkkivaatteista on pesty, puolet villaisista pesemättä. Yksi neule on hautunut pesukopassa pian vuoden. Ulkona sataa kymmenettä päivää, lakanat pitäis vaihtaa.

Sitten kirjoitan tämän. Istun kymmeneksi minuutiksi alas ja kirjoitan ku ahistaa niin paljon tämä kaikki tekeminen ja hoitaminen. Tuijotan riveiltä tihkuvaa yltäkylläisyyttä ja mietin kehtaisinko lähettää kirjelmäni Bangladeshin naisille - heille joiden tekemissä pikkuhousuissa tämänkin vapaapäiväni istun.

 

 

Laura

 

 

Share

Kommentit

Mia K.
Voi taivas

Niinpä. Asioilla on ihan omat suhteellisuuskuplansa! Monasti tässä yltäkylläisyyden massassa tekee hyvää päästää mielensä vaeltamaan myös sille toiselle puolelle... 

Tää kolahti. Kiitos.

Laura T.
Missä olet Laura?

Nimenomaan. Kiitos Mia.

Kommentoi