Sunnuntaiset

Missä olet Laura?

 

 

Viikko on ollut sellainen kuin on. Vähän haikea, vähän vaikea mutta melankoliassaankin etenevä. Pyörät pyörivät tasaisesti, asiat löytävät aikansa ja paikkansa. Kaikki se tekee levottoman sieluni onnelliseksi - enhän tiedä mitään kamalampaa kuin päivät joina katsoessaan taakseen tai tähyillessään horisonttiin, kaikki näyttää tasaisen toivottomalta.

Hommat siis etenevät, rintamalla sun toisella. Piirtelen isoja linjoja, hahmottelen papereille ja päähän listoja ja ideoita jotka joko hukkuvat tai toteutuvat. 

Olen tehnyt siirtoja jotta tuleva syksy olisi armeliaampi kuin edeltäjänsä. Viime syksyn Berliinin reissusta muistan lähinnä kaikkialle seuranneen pohjattoman väsymyksen, ystävien huolestuneet kysymykset ja lähimarketin euron aamukahvin.

Tämä syksy on eri syksy. Mä sanon sen.

Tajusin vihdoin konmarinoida kalenterini. En ehkä koskaan päässyt hommassa kalsarinrullaus-asteelle, mutta olen soveltanut karsimiskikkaa iltamenoihini ja ruvennut esittämään jokaisen kutsun kohdalla itselleni yksinkertaisen kysymyksen: tekeekö tämä minut  t o d e l l a  onnelliseksi? (Ennaltaehkäisevää mielenterveystyötä ihmiselle joka tarvitsee yksinoloa kuin lapsi unta, mutta tuppaa silti sanomaan kaikkeen joo.)

Vieressä palanut tuoksukynttilä veti juuri viimeiset henkosensa. Ostin sen muuttopäivänä helmikuussa, ja se on ehtinyt tupruttaa tuoksuaan jo kahteen asuntoon. Tänä syksynä ajattelin valaa omat kynttiläni - materiaalitkin saapuivat tällä viikolla.

 

Toivottavasti teillä on kaikki hyvin.

 

 

 

Laura

 

 

 

Share

Kommentit

Ilana

Kuulostaa lohdulliselta, rauhoittavalta.

Täällä on hyvin. Selvittiin ehjinä ja hengissä keskiviikon patikastakin, eikä eksyttykään kuin noin tunnin ajaksi.

(Tosin: mies on aivastellut ja rykinyt jo yli viikon, ja kävi ilmi, ettei se olekaan allergiaa vaan flunssaa. Tunnollisena ja myötäelävänä puolisona meinasin tietty ottaa siitä nyt sitten kopin. Voi perkule.) 

Laura T.
Missä olet Laura?

Jes, kiva kuulla että selvisitte hengissä - illalla mietinkin että mitenköhän kävi patikkaparille. Ja noooo, tunti sinne tai tänne. Eksyminen saa aivoissa aikaan aivan uudenlaisia ajatuksia, ehkä huomasit?

Nyt inkivääriä, kuumaa vettä, hunajaa ja rauhaa. (Vaikka toisaalta uskon, että vaikka kuinka joisi kuumia juomia, flunssa tulee jos on tullakseen.) Sytytin juuri hiljentyneeseen kämppään pari kynttilää, ja ajattelin ottaa tästä viikosta lempeän niskalenkin.

Ilana

Joo, kuten: "Kukaan ei muuten tiedä, mihin tarkalleen ottaen lähdettiin. Nyt jos jompikumpi tipahtaa tätä helevetin jyrkkää rinnettä alas ja satuttaa itsensä, ei tiedetä missä lähin ihminen on ja kännykässä ei ole kuuluvuutta." :D No joo, kyllä me siis alle kilometrin säteellä tiedettiin olinpaikkamme, mutta läheskään kaikkia polkuja ei kartastamme löytynyt ja metsä oli tuossa kohti niin tiheä, ettei sinne edes juuri päässyt valoa. (Tämä varmaan kuullostaa niin luottamusta herättävältä, että haluat joskus ehdottomasti lähteä kanssamme vähän vuorille köpöttelemään, eikö niin?) Välillä oli kyllä aika kutkuttavaakin miettiä, mistä lopulta putkahdetaan ulos. Ja ennen kaikkea: ruokaa ja vettä oli kylliksi mukana, niin ei päässyt syntymään mitään pahempia kohtauksia.

Ja niinhän se flunssa tulee - tai siis tuli. Vime yö kului erilaisissa tilanteissa toistuvaa samaa unta katsoessa: yritin juoda onnistumatta. Tajusin, että nukun, mutta en pystynyt heräämään, vaikka yritin unessa nipistellä itseäni. Useamman kerran luulin heränneeni ja juovani, kunnes huomasin, että nukun vieläkin...

Kynttilät ja lempeä niskalenkki kuullostaa mainiolta. Ihanaa viikon alkua sinne!

Laura T.
Missä olet Laura?

Aahahahh. Kuule ei hetkauta meikäläistä; todellakin mennään vuorille köpöttelemään! Pus!

Ilana

Jes. Se on sovittu ny!

Jennnssskuu (Ei varmistettu)

Samoissa fiiliksissä. Kalenteria tyhjentäen, uupumuksen rajamailla. Kiitos tekstistä ja ihanasta blogista <3

Laura T.
Missä olet Laura?

Viiva yli vaan, niin paljon kuin hyvältä ja tarpeelliselta tuntuu. Rauhaa syksyysi, ja kiitos ihanista sanoista Jennnnsskuu.

Mia K.
Voi taivas

:) jospa vaan tietäisit miten ja miksi nämä taitekohdat ovat muuttumassa ja jo osin muuttuneet! En tiedä, koska saisin niistä kertoa?! Kutkuttavaa tietoa ♡

Mutta, kyllä. Ajat ovat muuttuneet, ja parempaan suuntaanM 

Laura T.
Missä olet Laura?

Siinäpä vasta kysymys! Vastauksia tippuu päivittäin - nyt kun on taas lääniä jolle tippua.

Suurin kysymyksiin löytyy usein vastaus pienistä asioista, sen olen huomannut. Vaikka se kalskahtaakin kaikessa armeliaisuudessaan hieman Paulo Coelholta.

Pus!

Sinikka R.

Minä olen tehnyt samaa nyt kalenterilleni - raskaan väsymyksen jo saavutettua hartioideni kantokyvyn. Mutta silti enemmän ajoissa, kun joskus ennen. <3 Kiitos tästä(kin) tekstistä & lempeyttä, kaikkea hyvää iltoihisi. Terveisin lukija-joka-ei-koskaan-kommentoi (tai paremminkin: joka juuri rikkoi kommentoimattomuuden).

Laura T.
Missä olet Laura?

Hei sinä joka-juuri-kommentoit: kiitos että teit niin.

Luulen - tai ainakin toivon - että opimme kokemusten kautta viheltämään pilliin pikkuisen aiemmin. Kerta kerran jälkeen. Eihän sitä kerrasta opi, mutta vähitellen.

Lempää syksyä ja kiitos aivan ihanasta kommentista. Pus!

Kommentoi