Tarpeen vaatiessa töihin kutsuttava

Ladataan...
Missä olet Laura?

 

 

 

Herään aamulla. Tuijotan valkoista kattoa ja tunnen tarpeen heräävän kanssani. Siellä se kasvaa, minuutti minuutilta rintalastan alla. Pää pakottaa nousemaan, istumaan koneen ääreen ja kirjoittamaan. Monina aamuina nousen ilman yhtäkään valmista lausetta tai ajatusta.

Minun on pakko kirjoittaa. Tarvetta voi verrata vessassa käymiseen. Jos en pääse koneen ääreen, muutun levottomaksi ja ärsyttäväksi. Pidättelyä seuraa hiljainen nainen, joka ei halua puhua kenellekään.

Kirjoittajan osa ei ole helppo. Olen alati muualla sanoineni ja juttuaihioineni; katson silmiin mutta luonnostelen lauseita. Herään sanat mielessäni, nukahdan niihin. Ympärillä elävien tehtäväksi jää vain hyväksyä se, ottaa minut tällaisena vastaan; naisena, joka saapuu myöhässä ja lähtee ajoissa samasta syystä. Suikkaa pusun poskelle ja nousee lakanoista istumaan yksin.

Kirjoitan kunnes sanat loppuvat - niin olen naiivisti päättänyt. Kun samanaikaisesti pelkään ja odotan sitä päivää, olen myös hiljalleen alkanut uskoa, ettei sitä ehkä koskaan tule; aikaa jonka jälkeen kaikki on sanottu ääneen. Mutta jollain tasolla ajatus valmiiksi tulemisesta helpottaa.

Olin vuosia kirjoittamatta. Olin saanut kolumnipaikan ensimmäisellä yrittämällä paikallislehdestä, hölmistyneenä kirjoitin viisi tekstiä ja sitten lopetin. Jokin pelko sai minut käyttäytymään irrationaalisesti: sen sijaan että olisin tarttunut avautuviin mahdollisuuksiin, tungin taitoni kaapin perälle ja lopetin siihen paikkaan. Kai jokin tunne takaraivossa povasi, että tässä se nyt olisi, se kauan kaivattu palo. Minä en ollut valmis. Tyrehdytin luovuuden ja päätin palata asiaan mikäli joskus vielä siltä tuntuisi. En uskonut hetkeäkään että tuntuisi. Opiskelin tulevaisuuden kannalta fiksuja asioita ja kävin sählyvuoroilla, yritin opetella kokkaamaan ja värikoodasin vaatekaapit - tilkitsin elämääni oheistoiminnalla, joka ei todellisuudessa pystynyt täyttämään edes puoliksi sitä tyhjiötä jonka syntymättömät sanat olivat synnyttäneet.

Nyt olen valmiimpi. Siitä kiittäminen on elettyjä vuosia, rohkaisevia sanoja ja hyviä tyyppejä. Teitäkin.

Mikäli kaikki menee suunnitellusti, aloitan kuukauden päästä kirjoitusopinnot. Opiskelen vuoden pari sitä, miten tätä hommaa tehdään ja miten sitä voisi tehdä.

Helppoa se ei tule olemaan, mutta senhän minä jo tiedän. Jokainen kirjailuun taipuvainen tietää, ettei ole helppoa elää monissa todellisuuksissa samanaikaisesti, imeytymättä liian kauaksi toisistaan. Olevissa, tulevissa ja menneissä tasoissa tasapainoilu on samaan aikaan lopen uuvuttavaa ja autuaaksi tekevää. Mutta sisäänrakennetulle tarpeelle ei voi sanoa ei. Se on tarpeen sanelema vuorotyö.

 

 

 

Laura

 

 

Share

Kommentit

Pax
Liikehdintää

"Mutta sisäänrakennetulle tarpeelle ei voi sanoa ei." Minäkin yritin aikani. Minä myös "- tilkitsin elämääni oheistoiminnalla, joka ei todellisuudessa pystynyt täyttämään edes puoliksi sitä tyhjiötä jonka syntymättömät sanat olivat synnyttäneet." Ei se helppoa ole, mutta pakollista, sen olen ymmärtänyt. Ja sitten sitä voi antautua.

Laura T.
Missä olet Laura?

Pakollista. Sen outoutta olen tässä pyöritellyt. Miten voikin olla olemassa pakko joka on oikea vain itselle? Kaikkea sitä.

Räyhälä
Räyhälä

Minä en ollut valmis. Tyrehdytin luovuuden ja päätin palata asiaan mikäli joskus vielä siltä tuntuisi. En uskonut hetkeäkään että tuntuisi. Opiskelin tulevaisuuden kannalta fiksuja asioita ja kävin sählyvuoroilla, yritin opetella kokkaamaan ja värikoodasin vaatekaapit - tilkitsin elämääni oheistoiminnalla, joka ei todellisuudessa pystynyt täyttämään edes puoliksi sitä tyhjiötä jonka syntymättömät sanat olivat synnyttäneet.

Kuulostaa niin tutulta stoorilta, mutta osasit tietysti kirjoittaa asiasta kokonaisuudessaan kauniimmin kuin mitä olisin itse osannut sanoa. Anna siis kynän kulkea jatkossakin!

Laura T.
Missä olet Laura?

Pus, kiitos ihana.

Helmi K
sivulauseita

Älä pelkää vaikka se päivä tulisikin, koska,

I've forgotten the words with which to tell you. I knew them once, but I've forgotten them, and now I'm talking to you without them.

Duras tietää.

Laura T.
Missä olet Laura?

Koitan olla pelkäämättä. Kiitos muru. Tampereella on loppukuusta joku Duras-spektaakkeli, pitääpä ottaa selvää.

KatjaV (Ei varmistettu)

Tiedän myös tuon olon, kun on lähes fyysinen tarve tehdä jotain asiaa, ja ainoa tapa pasta olosta eteenpäin on vain aloittaa ja kunnioittaa tätä sisäistä pakkoa. Itselläni tunne tulee ja menee, mutta päälle iskiessään ajaa melkein kaiken muun yli ja johtaa pitkiin puuhaputkiin :) Minulla moista tunnetta aiheuttaa nimittäin käsityöt.
Isoäitini, jonka kautta tama tarve käsitöiden tekemiseen lienee periytynytkin, joskus sanoi, etteivät käsityöt ole harrastus, ja olen siitä liikuttavan samaa mieltä. Se on samanlainen perustarve kuin syöminen, juominen ja nukkuminen. Kun kausi iskee, ilman sitä ei elämä etene. Niinpä täytyy kaivaa puikot/koukku esille ja tehdä ulos itsestään se käsityö, joka sieltä on tulossa, ja jatkaa sitten eteenpäin.

Laura T.
Missä olet Laura?

Kyllä. Tarve muuttuu päänsisäisestä fyysiseksi pakotukseksi mikäli ei pääse kirjoittamaan. Hullua.

Just näin! Tätä olen yrittänyt selittää: se on perustarve. Juuri sitä se minulle on.

Kolmen tähden Maija (Ei varmistettu) http://kolmentahdenarkea.blogspot.fi

Täytyy tunnustaa, että hieman ehkä kadehdin ihmisiä, jotka ovat löytäneet jonkun intohimon elämäänsä. Itse en suhtaudu mihinkään asiaan sellaisella intensiteetillä, että kokisin pakottavaa tarvetta itseni toteuttamiseen sillä saralla. On kyllä monia asioita, joiden tekemisestä pidän, jopa nautin, mutta en suhtaudu niihin intohimolla. Onneksi sä olet löytänyt oman juttusi, sulla on selvästikin kirjoittamisen lahja. Hienoja tekstejä, hienoja kuvia, hienoja oivalluksia - tänne tulin ja tänne jäin.

Laura T.
Missä olet Laura?

Maija, ihanaa että tulit! Ehkä osasyy kaiken tämän taka-alalle sysäämiselle oli juurikin se, etten ollut valmis antamaan itsestäni niin suurta osaa minkä se vie. Tämä homma kietoo ajatukset, ja siitä on lähes mahdotonta irrottautua. Ihanaa ja kamalaa siis.

Kommentoi

Ladataan...