Tiedossa selkeämpi vuosi: 365 tavaraa

Ladataan...
Missä olet Laura?

 

 

 

Kuten aiemmin mainitsin, on kirppistelyn lisäksi tekeillä ollut vähän isompikin tavaroihin liittyvä projekti.

Lukeudun impulsiivisten yösiivoajien rotuun, joka on tunnettu äkillisistä parin tunnin raivausprojekteistaan. Päätän aina yhdeltä istumalta uudistaa elämäni kerta heitolla; astelen vaatehuoneeseen ja sullon kaiken turhan rojun surullisen sinisiin jättikasseihin. Sitten raijaan kamat kierrätykseen, enkä muista puoliakaan kassien sisällöstä kun Pelastusarmeijan ovi sulkeutuu perässäni. (Tällainen maailman mullistava kausiajattelu on ominaista kaikilla elämäni osa-alueilla. Kun haluan voida paremmin, aloitan syvävenyttelyn, oil pullingin ja kuivaharjauksen samalta istumalta. Kärsivällisyys ei suoranaisesti kuulu hyveisiini.)

Olen taas samassa jamassa. Hyllyillä on tuikkua, täkkiä ja askartelutarviketta yhden leirikoulun tarpeiksi. Ei niin paljon kuin vielä pari kolme vuotta sitten, mutta liikaa yhden ihmisen omistettavaksi. Sanomattakin lienee selvää, että vuotuinen kertarykäisyni ei toimi. Pois silmistä, pois mielestä -taktiikka on osoittautunut liian helpoksi ollakseen toimiva. Tavaramäärä siirtyy sisään ja ulos intervallina, hitaasti kertyen, nopeasti häviten. Ja niin sitä ihminen huijaa itseään.

Tästä johtuen tarrasinkin syöttiin välittömästi, kun ystäväni mainitsi ohimennen Tavara päivässä -projektista. Homman pointtina on luopua yhdestä tavarasta vuoden jokaisena päivänä. Vähemmän tavaraa, pikku hiljaa, päivä kerrallaan.

 

 

 

 

 

Usein parhaat asiat vaativat astetta enemmän aikaa ja aivoja. Siihen haluan uskoa tässäkin asiassa: on paljon helpompaa kaapia kassit pullolleen parissa tunnissa kuin nitkutella tuijottaen kuukausikaupalla omia tyhmyyksiään tavarakekojen muodossa. Ja juuri siksi tarvitsen tätä - projekti laittaa punnitsemaan omaa, usein puhtaasti tahtoon perustuvaa ostokäyttäytymistä. Kuten sitä, minkä takia yhdellä ihmisellä on kymmeniä kynsilakkoja. Tai minkä takia yhden henkilön taloudessa on kuviteltu tarve kuudelletoista kahvikupille.

Asuntoni lattialle on parkkeerattu läpikuultava muovilaatikko. Sisustuselementtinä ruma, ja juuri siksi tehtäväänsä täydellisen sopiva. Sen uumeniin sujautan seuraavan vuoden ajan tavaran toisensa jälkeen, yhden jokaista päivää kohden. Kuukauden vaihtuessa laatikko tyhjennetään, ja homma alkaa alusta. Tavarat myydään, lahjoitetaan tai vaihdetaan tarpeelliseen.

 

 

 

 

Tarkoitukseni oli alunperin kirjoittaa projektista ennen sen alkua, mutta kiireiden takia kirjoitan siitä nyt, kuukausi sen alkamisesta (kuvassa toukokuun tavarat). Toistaiseksi ylimääräisen tavaran löytäminen on ollut turkasen helppoa ja laatikko täyttynyt varsin vaivatta. Kuukausien kuluessa tavara vähenee, ja luopuminen ei ehkä käykään enää käden käänteessä.

Huomaan kuitenkin jo nyt hienoista muutosta ajattelutavassani: kauniit turhat tavarat ovat tosiaan vain ja ainoastaan kauniita, turhia tavaroita. Eivät sen enempää.

Vaikka muuttaisinkin ensi kuussa siihen puutaloon jonka villiintyneessä puutarhassa pidettäviin juhliin olen hankkinut kaappikaupalla kauniita posliiniastioita, ei niitä ole mitään järkeä säilyttää pienen yksiön kaapistoissa. Tavara ei tästä maailmasta lopu - tarpeen vaatiessa löydän kyllä astiat vaikka koko korttelin kattaviin juhliin.

Joskus hankalinta on luopua haavekuvista. Mutta mitä enemmän uskaltaa päästää irti, sitä enemmän tilaa vapautuu. Parhaita ovat ne hetket joina huomaa tajunneensa jotain oleellista koko hommasta. Kuppi josta en vielä alkukuusta halunnut luopua, siirtyi loppukuusta laatikkoon yhdellä käden heilautuksella. Eikä tuntunut missään.

Mielenkiinnolla odotan, mitä laatikko sisäänsä kerää tulevien kuukausien kuluessa. Instagramiin päivittyy projektin välikatsauksia, ja mikäli teitä kiinnostaa, voin kirjoittaa hommista myös blogiin.

 

Ruotsinopettajani sanoi joskus, että ihminen oppii vieraskielisen sanan toistamalla sen tuhannesti. Toivon, että kolmesataakuusikymmentäviisi toistoa riittää opettamaan minulle jotain oleellista tavaran ja tarpeen suhteesta toisiinsa. Saas nähdä.

 

 

Laura

 

 

Share

Kommentit

Ilana

Yksi ystäväni kertoi juuri raivanneensa ison asuntonsa (jota on myymässä) luettuaan kirjan, jossa kehotettiin käymään koko omaisuus läpi ja kysymään joka ikisen asian kohdalla: "Does this make me happy?" Jos vastaus on ei, tavara saa lähteä. Luulen, että käyn oman vaatevarastoni vielä kerran läpi tällä menetelmällä, koska siellä on ehkä muutama vaate tylsistä järkisyistä (mikä tarkoittaa, etten sitten kuitenkaan käytä niitä, koska niissä ei ikinä ole kiva olo).

Laura T.
Missä olet Laura?

Ihan törkeän hyvä kysymyksenasettelu, kiitos tästä Ilana. Uskonpa että omastakin vaatekaapista saattaa pari rajatapausta tippua tämän kysymyksen myötä pois.

Helmi K
sivulauseita

Aivan super idea. Hyvä muru! Mä lähden kans.

Ihmisroskanen (Ei varmistettu) http://ihmisroskanen.blogspot.fi/

Runoilija Risto Ahti oli kerran kysynyt lapseltaan, että luovutaanko kaikista tavaroista. Lapsi oli vastannut iloisesti joo, eikä Ahti voinut enää perääntyä. Vaikeinta oli ollut antaa pois hänelle omistetut taideteokset. Mutta lopulta koko irtaimistosta luopuminen antoi niin paljon energiaa, että sillä hän kirjoitti viisi kirjaa. Voin hyvin uskoa.

Mulla luopumiskaudet ovat myös tosi impulsiivisia. Sitten kun se tietty kausi elämässä vaihtuu, tavaraa alkaa taas kertymään. Siinä ei ole mitään järkeä. Myös se, että pystyy heittämään materiaa tuosta noin vain pois kertoo, ettei sitä pidä missään arvossa oikeasti. Silloin edestakaista venkslausta voi jatkaa vaikka ikuisesti. Mutta pitkäjänteisyys tässäkin voi tuottaa tulosta. Hyvä idea.

Laura T.
Missä olet Laura?

No just näin! Ei mitään järkeä. Jojoilu ei lopu jos mitään ei joudu miettimään yhtä yötä pidempään.

Ah, olipa jotenkin inspiroiva juttu tuo runoilijan tempaus. Ja ihan totta: uskon tyhjyyden tuomaan vapaudentunteeseen satasella. Katsotaan mihin tämä vuoden tie johtaa.

IlonaSV
Saattaen vaihdettava

Olen kuullut tosta tavara päivässä -projektissa, mutta mulla ei riittäisi kärsivällisyys siihen... Olen enemmän sellainen kertarykäisyllä asioita tekevä ihminen myös. Aloitin juuri eilen yhden kesäprojektini, eli kaappien siivouksen, ja keittiöstä on tähän mennessä löytynyt 27 turhaa tavaraa, mm. useampia kauhoja. Mieluiten luovun niistä kaikista kerralla. Ajattelisin, että sitten, kun tällä hetkellä turhista tavaroista on luovuttu, yritän jokaisen sisään pyrkivän esineen (ja miksei ihmisenkin ;D) kohdalla miettiä, haluanko ja tarvitsenko sitä todella. Harmittaa ja turhauttaa vaan todella, kun aika usein ne turhaksi käyvät esineet ovat lahjoja, jotka heti tai myöhemminkin eteenpäin lähettämällä saattaa loukata lahjan antajaa. Tai niin ainakin pelkään. Ihmiset, älkää antako toisille roinaa!

Laura T.
Missä olet Laura?

Mäkin olen ajatellut jokaisen rykäisyn jälkeen että ei ikinä enää. Mutta silti löydän itseni yhä uudestaan täysien Ikea-kassien keskeltä. En opi helpolla, joten opettelen ajan kanssa.

Lahjoista kirjoitan joskus vielä erillisen postauksen - niihin liittyy niin paljon problematiikkaa!

anni panni
Elämää Hesassa

Olen pikku hiljaa päässyt eroon lahjaprobleemasta kertomalla läheisilleni tarpeeksi monta kertaa, etten halua enää tavaraa pikkuyksiööni. Itsekin vien lahjaksi yleensä viiniä, herkkuja tai kukkia - jotain, mikä ei jää pyörimään nurkkiin. Lahjakortitkin toimivat. Tai jos on esiintymishaluja, voi lahjan antamisen sijaan esittää laulun, pitää puheen tai vaikka lukea runoja. Esityksestä jäävät muistot kantavat vielä silloinkin kun tavarat ovat jo kirppiksellä.

Suvi55

Kuulun itsekin siihen heimoon, joka kertarysäyksellä poistaa kaapeistaan (ainakin melkein) kaiken turhan - täysin yllättäen ja ennennäkemättömällä vimmalla.

Tällainen hidas toimintatapa toimisi varmasti tässäkin osoitteessa paljon paremmin. Hieman tosin pelottaa, että jos saisin enemmän ajatteluaikaa joidenkin turhienkin asioiden pois heittämisestä, niin saattaisin löytää mieleni sopukoista jonkin turhantärkeän, mukamas oleellisen tunnesiteen ja tavaran eteenpäin toimittamisesta tulisi vaikeaa. Mukamas.

Laura T.
Missä olet Laura?

Hear hear Suvi55! Minäkin ajattelin, että jos päätän kuukauden ekana päivänä luopua vuosia säilytetystä valokuvakehuksestä, ja katselen sitä koko loppukuun laatikossa, haluankin sen takaisin. Mutta se tässä hommassa onkin jujuna: sitä laittaa silmiensä eteen ''tärkeitä'' tavaroita joita ei pidä edes esillä, joten miksi pitäisi tulevaisuudessakaan.

(Myös se, että laatikko tyhjennetään aina kuukauden lopuksi, tuottaa ainakin minulle voittajafiiliksen. Koska kyllä tämä aivotyötä vaatii.)

Osaatko vastata että mihin tavarat voi viedä? Minulla olisi kuppia ja haarukkaa ja muuta sellaista pientä käyttötavaraa jolle ei ole käyttöä, mutta minusta kaatopaikka ei ole ratkaisu. Vaatteet voi viedä kirppikselle tai uffille tms. ja hyvät levyt, kirjat, cd:t nekin myy ihan kivasti. Kuppeja, purkkeja ym. roinaa on kuitenkin lähes mahdotonta saada myydyksi tai ainakin ostajan löytäminen on vaikeaa. Minne nämä siis viedään? Itse kun olen ajatellut niin, että se että vien ne kaatopaikalle/heitän pois ei ratkaise mitään. Itse näen vähemmän roinaa silmieni edessä, mutta se roina on yhä roinaa. Pahimmillaan roinan tilalle ilmaantuu lisää roinaa. Olen siis ajatellut että jos jonkun niin minun pitää sietää omaa roinaani. Se muistuttaa minua siitä, miten ei todellakaan kannata ostaa mitään vain hetken mielijohteesta. Mutta jos olisi joku oikeasti eettisesti kestävä lahjoituspaikka mukeille ym. tavaroille niin olisin kyllä huojentunut kun saisin kaappeihini aidosti tilaa. 

Å-mappi

Kupit, purkit ja muut voi viedä esim. pelastusarmeijan tai Fidan kirpparille! Jotain voi tietenkin yrittää kaupitella myös osto- ja myyntiliikkeeseen.

 

Kiitos inspiroivasta postauksesta, mulla on koko ajan pieni roinanpoisto meneillään, mutta se etenee _hitaasti_.

Maijha (Ei varmistettu) http://himlahimla.blogspot.se/

Mulle tuli mieleen äkkiseltään, että voisikohan tuollaisia pikkutavaroita lahjoittaa vaikka kouluihin, päiväkoteihin, vastaanottokeskuksiin jne., missä tavaroita voisi hyödyntää vaikka lasten leikeissä tai askartelussa? Ja esim. lusikoistahan saa tehtyä vaikka koruja tai sisustusjuttuja: ehkä jotakuta (koru)artesaania voisi kiinnostaa moiset?

En tiedä miten käytännössä toimivia ideoita nämä olisivat, mutta tulipa vain tosiaan mieleen :)

Laura T.
Missä olet Laura?

Joo, juuri näin. Eli Pelastusarmeija, Fida, UFF ja SPR ottavat lahjoituksia vastaan, ja kaikkialle muualle paitsi UFF:ille otetaan vastaan astioita. Kääntöpuolena koko hommassahan on se, että kynnys ostamiseen laskee kun lahjoittamisesta tulee niin helppoa. Mutta omalla kohdallani toivon, että tämä vuosi opettaa sen että yksi ihminen ei tarvitse tavaraa kolmen edestä.

Ja Maijha, hyvä idis! Ainakin kannattaa kysyä myös näistä paikoista, ei tullut mieleenkään!

sivukujien satu (Ei varmistettu) http://sivukujilta.fi

Hei! Tämä on nyt niin mun juttu, kiitos! Laiskana siivoojana ja epätoivoisena tuskailijana tämä sopii mun tempperamentille täydellisesti. Muovilaatikkoineen. KIITOS.

Laura T.
Missä olet Laura?

Jes, mahtavaa! Ole hyvä sivukujien satu!

Maijha (Ei varmistettu) http://himlahimla.blogspot.se/

Täällä kans yksi impulsiivinen yösiivoaja! Viimeisen vuoden sisään olen muuttanutkin muutamaankin kertaan, ja jokaisen muuton yhteydessä on tullut viskattua jotain pois. Enkä näin jälkikäteen edes muista, mitä olen viskannut: aika hyvä merkki siitä, että kaikki viskattu on oikeasti ollut pelkkää turhaa roinaa, tarpeetonta kaappien täytettä. (Ja siis viskaus = mieluumin tuotteiden eteenpäin antaminen niistä kiinnostuneille kuin kaatopaikalle kippaus.)

Mutta ihan ilman muuttamistakin iskee aina välillä sellainen öinen tyhjennysvimma, jonka seurauksena mulla on tavarapuolella jäljellä jo aika vähän tavaraa. Mutta koska edelleen voisi karsia, voisin yrittää itsekin päästä eroon tavarasta päivässä: jos vaan pitkäjänteisyys riittää...

Vaatteiden kanssa oon tosin päätynyt menettelemään niin, että mahdollisimman monena päivänä (tai ainakin kerran viikossa!) yritän pukea päälleni jotain kaapissa aikansa seisonutta. Jos vaate ei päivän aikana ala tuntua omalta, saa se lähteä mun kaapistani jollekin, joka voi tarjota sille paremman kodin. Yleensä jätän vaatteita suoraan vaatekeräykseen: jos yrittäisin jaksaa lähteä hinnoittelemaan ja kirpparilla myymään niin kaapistani ei koskaan lähtisi mitään mihinkään, nimim. laiskuuden huippu..

Mutta tosiaan melkein vieläkin tärkeämpää kuin vanhasta tavarasta eroon pääseminen olisi se, että aina uutta tavaraa ostaessa miettisi, onko se tavara jotain oikeasti tarpeellista, käyttöön tulevaa, just mulle tai mun kotiin sopivaa jne.

Laura T.
Missä olet Laura?

Hei tuo vaatejuttu on ihan hitsin hyvä idea (sulla näitä näyttää riittävän Maijha!), otan sen heti käyttöön.

Ostamiseen pitäisi aina liittää jokin sellainen pakollinen mietintähetki tai kaavio joka pitäisi täyttää ennen ostopäätöksen tekemistä. Uskon että se vaikuttaisi paljon!

Mia K.

Tuo on hyvä idea! Mulla on jo muutamia vuosia mennyt niin, etten oikeesti osta, jollei sitä oikeasti myös tarvita! 

Ja, maaseudun talon jälkeen tää 15m yksiö ei anna anteeksi ns roinaa ;)

Mutta, rakastan sitä shoppailun ihanaa euforista tunnetta, kaikkivoipaisen juopuneena kun saa siirtää silmänsä toisesta toiseen uutukaisiin aarteisiin. No, siihen pitkään pohdittuani ja mietin miten tuon kuitenkin saisin tyydytettyä, mutta en siltikään tuhlaisi, kokeilin aina "aistimuisti kokemusta"! Ja ihan konkreettisesti annan itselleni luvan muistaa, miltä tuntuu ostaa jokin tuote/tavara, ja kuinka maksan sen ja vien kotiin. Hekumoin sen tuotteen energiassa oikeen kunnolla, ja näen sen sitten kotonani tai päälläni etc. Tähän siis ei mulla mee muutamaa minuuttia kauempaa, vaikka se tässä takuulla kuulostaa hassulta ;) Olen itse sellainen, että kyllästyn nopeasti ns kausituotteisiin, ja siksi tämä on mun kohdalla järkevä sijaistoiminto. 

Ja, aina ton jälkeen, mun ei enää tee mieli ostaa yhtään mitään. Se on niin helpottavaa :)

 

Laura T.
Missä olet Laura?

Joo, mielikuvaharjoitus ostohaluja hillitsemään - kannatetaan! Hyvä vinkki Mia K., kiitos siitä!

 

Räyhälä
Räyhälä

Kiitos hyvästä ideasta! Mun pitäisi yrittää samaa. Mulla tosin on tapana toimia rykäisyittäin, eli ehkä joku kesä-elokuun kattava projekti kerralla (n. 90 tavaraa, apua!) voisi onnistua. Nyt kyllä kun ajattelen, niin onkohan mulla edes 90 kpl turhia tavaroita? Jää nähtäväksi, saatan yllättyäkin. Eikun siis kaappeja penkomaan!

Laura T.
Missä olet Laura?

Multa on moni kysynyt että miten mulla voi olla 365 tavaraa. Mutta ollakseni rehellinen, uskon että kun päivästä toiseen selailee kaappiensa täytettä, yhä useampi tavara alkaa näyttäytyä eri valossa. Nekin joista ei olisi uskonut luopuvansa.

Kommentoi

Ladataan...