Tove Jansson- Syyslaulu

Ladataan...
Missä olet Laura?

 

 

 

Tämä syksy saapuu Kainuuseen erilaisena kuin aikaisemmat. Vadelmapuskat roikkuvat raskaina, ja hämärä saapuu aina vain aiemmin. Sade ropisee peltikattoon ja nurmikosta nousee tunnistamattomia tatteja. Linnut ovat lähdössä. On kuin maisema olisi hienoisen harson peittämä. Kivet kiiltävät märkinä ja ruoho kasvaa uhmakkaasti, kuin varmistaakseen kaiken paikkansapitävyyden. Ollakseen olemassa edelleen, kaikesta huolimatta.

Tämä on ensimmäinen syksy ilman pihapiirin isäntää. Ensimmäinen syyskuu ilman kahden kattausta. Ikkunoista kajastaa kuitenkin valoa pimeälle hiekkatielle. Talossa soi laulu. Mummoni laulaa.

 

Kotimatka pitkä niin, ei vastaantulijaa.
Illat sammuvat kylmään hämäryyteen.
Jo tule lohduttamaan, synkkä mieli pujahtaa
syksyiltani yksinäisyyteen.

Kas, pimeähän saa sitä ajattelemaan,
mitä muuten ei muistaisi kai lainkaan.
Nyt muistan miten paljon mä tehdä tahdoinkaan,
miten vähän siitä aikaan mä sainkaan.

Kiirehdi rakkain jos rakkaus kutsuu,
päivän ei hetket niin pitkiä lie.
Suo valon syttyä, yö kohta saapuu,
pois kesän kukkaset syksy vie.

Etsin jotain mitä meiltä unohtunut on,
minkä avullasi löytää mä voisin.
On kesä lyhyt niinkuin haave saavuttamaton
siitä mikä oisi voinut olla toisin.

Kai tulet pian ennenkuin pimeään mä jään
- eihän kaikki kai ole mennyt hukkaan.
Jos löytäisimme toisemme, silloin ehkä nään
keinon jolla kaiken vielä saamme kukkaan.

Kiirehdi rakkain jos rakkaus kutsuu,
päivän ei hetket niin pitkiä lie.
Suo valon syttyä, yö kohta saapuu,
pois kesän kukkaset syksy vie.

Syksyn tuuli mukanaan vie kesän muistotkin,
nyt jo turhaan sä kysyt minne viekään.
Nyt rakastan kai vähemmän kuin ennen rakastin,
mutta enemmän kuin koskaan saat tietää.

Nyt majakat me näämme kun myrskyt raivoaa,
tuuli vaahtopäinen äänen tänne kantaa
- ja tärkeintä on sydämemme ääntä noudattaa
ja kaikkemme toisillemme antaa.

Kiirehdi rakkain jos rakkaus kutsuu,
päivän ei hetket niin pitkiä lie.
Suo valon syttyä, yö kohta saapuu,
pois kesän kukkaset syksy vie.

 

 

Laulu soi korkealta kauniisti, säkeistöstä seuraavaan. Nousee kevyesti, saattelee sanoja toistensa perään. Kunnes tarina on valmis ja talo hiljenee.

Ja minä istun ja kuuntelen, kuinka kuudenkymmenen vuoden rakkaus taipuu kaipauksen alla.

 

 

Syyslaulu

San. Tove Jansson
Säv. Erna Tauro
Suom. Esko Elstelä
Sov. Mika Pohjola

 

Laura

 

 

Share

Kommentit

Oranssinen

Tämä laulu saa hymyileville kasvoille kyyneleet. On aina saanut.

Saapukka
Toivomuspuu

Kyynel hiipi täälläkin silmäkulmaan..

Kommentoi

Ladataan...