Tunnin tekstit

Ladataan...
Missä olet Laura?

 

 

 

 

Haaveilen käveleväni Korsikan kallioista rantaa.

Istuvani pöytään paikassa josta kukaan ei ole kuullut kun siitä kerron.

Kuvittelen astuvani kädenlämpöiseen kahvilaan, poistuvani sieltä kädessäni höyryävä muki. Raskasrakenteisen lasikaupungin kaduilla on valo, jonka vain siellä todeksi tunnustan. Ja sitten ovat nämä päivät joina minun tehtäväni on kävellä kortteleiden läpi puistoihin ja katsoa vierestä tänne jäävien elämää. Kysyä ilmiselviä kysymyksiä. Lyhyitä, kevyitä, pinnalle jääviä. Ei kenenkään muistettaviksi tehtyjä.

Näen itseni kävelemässä mosaiikein koristelluilla käytävillä maan alla. Satojen kiireisten askelten joukossa leijuu sekoitus makeaa ja suolaista. Edessä kävelee mies, jonka musteensinisen puvun lahkeen alta pilkistää hevossukat. Hetken, vain minuutteja kestävän leikin ajan tuntuu, kuin me kaikki tietäisimme toistemme askelten rytmin, suunnat joita kohti tänään taas kuljemme. Nousemme metroon, olemme hiljaa, kuin yhteisestä sopimuksesta. Mornington Crescent, Euston, Warren Street, Goodge Street.

Lähestymme mannerta pitkän tumman meren jälkeen. Iltamyöhään liidämme kaupungin rajojen sisälle valot sammutettuina. Valomeri leviää keskustasta valtatiehelminauhojen mukana ylös vuorille. Siellä ei näy kuin harvakseltaan asuttu valojen koti.

 

---------------------------------------------------

Teksti on osa tunnin teksti -harjoitusta. Silloin tällöin istun heti aamusta koneen ääreen ja kirjoitan ilman otsikkoa, aihetta tai liian kovaa itsekritiikkiä. Tunnin ajan. Noista hetkistä syntyy tunnin tekstejä. Joskus lause tai kolme, joskus pari timanttista liuskaa. Aika usein jotain siltä väliltä.

Tullakseen paremmaksi, on suollettava näytölle ja papereille aika paljon rypistettäväksi tarkoitettua kuraa. Lauseita joilla ei ole mitään käyttöarvoa. Jäsentelemättömiä tekstinpätkiä joiden ympärille ei koskaan rakennu kehyksiä.

Se on  h e l p o t t a v a a.

Kirjoittaa lauseita joiden lukemisen jälkeen tekisi mieli korjailla, vaihtaa ja testata toisin. Paatunut itsekriitikko minussa tunnistaa, kuinka tuokin virke soisi kauniimmin. Ja silti, kaikesta epätäydellisyydestä huolimatta jättää koskematta. Sillä tunti on kulunut.

 

 

Laura

 

 

Share

Kommentit

laurasee (Ei varmistettu)

Ja sitten minä pääsen hetkeksi Korsikaan miettimättä hetkeäkään, että tekstistä pitäisi muuttaa jotain...

Laura T.
Missä olet Laura?

Sydän!

tiia_

Voi kunpa voisin samaistua! :) Minulle vaikeinta kirjoittamisessa on kirjoittaminen, kaikenlainen kirjoittaminen. Helpotuksen tunteen sijaan kärsin aina kirjoittaessani liiallisista riittämättömyyden tunteista. Miten sitä osaisi olla olematta niin kriittinen omia tuotoksiaan kohtaan - antaisi itselleen luvan raapustaa ihan vain koska se on hyvä idea ja hyvää harjoitusta, sen kummempia miettimättä? (Luulen, että bloggaan osittain sen takia, että pysyisin edes jotenkin kirjoittamisen syrjässä kiinni. Kun painaa 'julkaise'-nappia, sen pienen hengentuotteen saa pois päiväjärjestyksestä, ja sitten on ihan se ja sama, minkämoista kuraa sitä sai aikaan.) 

Laura T.
Missä olet Laura?

Hei kuule! Tunnistan saman ajatuskuvion vuosien takaa. Mutta teet ihan oikein: uskon, että kirjoittaminen helpottuu kirjoittamalla lisää. Roskaa, kuraa ja puhdasta kultaa.

Jatka samaan malliin, sillä sinä osaat. (Minä tiedän.)

MM
Maijan matkassa

Nyt minä ymmärrän, kuinka kauniit tekstisi syntyvät! Teksteistäsi huokuu usein se, että niihin on käytetty aikaa. Tai ei välttämättä varsinaisen tekstin kirjoittamiseen, mutta asioiden ajattelemiseen. Niistä huokuu se, että olet pysähtynyt. 

Laura T.
Missä olet Laura?

Kiitos, kauniisti sanottu MM. Jäin miettimään tätä kommenttia pitkäksi aikaa; jotenkin tiivistät tosi hyvin sen minkä toivon tekemisistäni ylipäätään jäävän käteen. Kiitos, suuri kiitos.

kao kao
Kao Kao

Oi Korsika. Sinne pitää saapua veneellä, kun aurinko vihdoin ulottaa ensimmäiset sääteensä hyväilläkseen saarta. Hypätä maihin aamun koittaessa ja tutustua saareen yhtä aikaa päivän kanssa.

Laura T.
Missä olet Laura?

Oh! Just näin.

Juudit
Ihmisen kokoinen

Huh, tunti tuntuu pitkältä. Toisinaan pääni tarvitsee 15 minuuttia näppäimistön naputtamista ja siihen ajatusta itsekritiikin ja kontrollin nollaamisesta. Oliko tässä siis ajatuksena että kirjoitettua voi muokata sen tunnin aikana, mutta ei sen jälkeen? Vai että ei myöskään tunnin aikana?

Itsekritiikkiä on jaettu kyllä jotenkin kummallisesti tässä maailmassa. Liian usein tuntuu että aivan väärin päin - paljon niille, jotka sitä eivät tarvitsisi, joiden pitäisi kirjottaa ja puhua enemmän. Vähän niille, joiden toivoisi pysähtyvän ennen suun aukaisemista tai kommentin lähettämistä. Itsensä kyllä löytää säännöllisesti molemmilta puolilta.

Kiitos sunnuntaiaamupäivän matkasta. Jostain syystä luin monta kertaa virheellisesti, että joku pitää jotakuta kädestä ja sellainen tunne minulle sitten jäi.

Laura T.
Missä olet Laura?

Tunnin ajan saa tehdä ihan mitä huvittaa: kirjoittaa, muokata ja jatkaa matkaa. Mutta pyrin siihen etten tartu lauseisiin turhan kovaa kiinni, vaan annan tulla niin kuin ovat tulossa. Silloin tällöin ehdin lukea ja korjailla, mutta tunnin tullessa täyteen lauseet jäävät siihen tilaan missä ovat.

(Hitsin hyvää harjoitusta ihmiselle, joka viilaa yhtä lausetta 45 minuuttia.)

Olipa hyvin sanottu. Olen täysin samaa mieltä siitä, että itsekritiikin kortit eivät ole menneet tässä maailmassa tasan. Onneksi, onneksi tätäkin voi treenata.

Kiitos Juudit ihanasta kommentista.

Nella
Nellancholia

Hei ihku, mietin josko sua huvittaisi tällainen haaste.

Laura T.
Missä olet Laura?

Huvittipa hyvinkin, kiitos murunen. Otin kopin ja kirjoitin!

Blue Peony (Ei varmistettu)

Voi näitä ihania tekstejäsi. Luin äsken monta putkeen, näistä tulee aina niin ihana olo. Hävettää, että olen ollut laiska kommentoimaan viime aikoina, koska haluaisin sanoa niin paljon. Kiitos, että kirjoitat tätä blogia!

Laura T.
Missä olet Laura?

Ihanaa että luet Blue Peony! Älä häpeile: en minäkään jaksa kommentoida muiden tekstejä niin usein kuin haluaisin. Se on ihan ok. Kiitos sanoistasi, kivaa viikkoa!

Ihmisroskanen (Ei varmistettu) http://ihmisroskanen.blogspot.fi/

Moi. Onko sulla näitä tunnin tekstejä enemmänkin julkaistuna? En löytänyt ainakaan pikaisella haravoinnilla.
Perustin juuri uuden blogin ja mietin, että tämän tyyppinen kirjoitusharjoitukseen perustuva postaus, ehkä jopa postaussarja olisi kiva tehdä. Muutenkin pohdiskelen tässä, miten sujuvasti yhdistäisi luovan kirjoittamisen ja bloggaamisen. :-)

Laura T.
Missä olet Laura?

Moikka! Tunnin tekstejä en ole julkaissut kuin tämän yhden. Ajattelin jossain vaiheessa palata asiaan, juttusarjana se olisi mainio. Luova kirjoittaminen ja bloggaaminen ovat varsin hyvä yhdistelmä; älä turhaan pohdi, kirjoita vaan. Tsemppiä blogin pariin Ihmisroskanen!

Kommentoi

Ladataan...