Tunnin tekstit: voi poikia

Ladataan...
Missä olet Laura?

 

 

 

Nämä vuodet joista pitäisi nauttia. Varttua ihmisenä, tarttua mahdollisuuksiin; töihin, öihin, viinipullojen pohjiin. Perustaa perhe, olla perustamatta, pohtia sopivatko verbit perustaa ja tehdä johonkin niin pyhään.

Työntää vaunuja ja nauttia, jättää menemättä naimisiin ja nauttia. Ostaa talo ja nauttia omasta, vuokrata toiselta ja nauttia vapaudesta. Perustella helppoudella; vapaudella lähteä. Olla kuitenkin lähtemättä.

Kävellä maisterina ulos lämpimään tyhjyyteen ja uskoa siihen että jotain tulee aina. Jättää paperit sisään ja uskoa siihen että jotain tulee aina.

Sopia pätkistä, luottaa tulevaan. Luottamusleikki! Silmät kiinni keskellä piiriä, vartalo suorana, valmiina kaatumaan, valmiina tulemaan kiinniotetuksi. Joku ottaa aina kiinni. Joku ottaa aina kiinni.

Tehdä varasuunnitelmista portfolio, miettiä yrittäjyyttä. Kirjoittaa ilmaan satoja hakemuksia, keskittyä täysillä käsillä olevaan elon pätkään. Siihen mitä jo on. Kaikesta voi poikia kaikkea, kun vain tarpeeksi yrittää.

Valehdella että määräaikaisuus on ihan ok, kaikkien pöydän ympärillä hiljaa nyökytellen sitä kuinka harvinaista mikään jatkuva enää on. Poistattaa kohtunsa, laminoida ja liittää se osaksi cv:tä, mutta vasta kun luku on täynnä - kun ei koskaan sitten kuitenkaan voi tietää.

Korostaa piirteitä, häivyttää turhia. Päästä toiseen ja kolmanteen vaiheeseen, tulla palkatuksi sivurooleihin. Mutta hei, mistä sitä tietää: sekin voi poikia vaikka mitä.

Rakentaa elämä joka kaikessa pirstaleisuudessaan on niin tulenarka, ettei palojen välillä kaikuva tyhjyys kestä yhtäkään syöpää, eroa tai äkkikuolemaa murskaantumatta vielä pienemmäksi muruksi - niin pieneksi ettei sitä voi enää edes pureskella.

Selata asuntoja joiden vuokriin rahat eivät riitä jos uudenvuodenaattona päättyvä työsuhde ei jatkukaan. Selata asuntoja joihin rahat eivät riitä mikäli vappuna viisi vuotta sitten alkanut parisuhde ei enää jatkukaan.

Carpe diem kun muutakaan ei ole.

 

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Teksti on osa tunnin teksti -harjoitusta. Mikäli homma kuulostaa vieraalta, idean ja aikaisempia tekstejä löydät mm. täältä, täältä, täältä ja täältä.

 

 

Laura

 

 

Share

Kommentit

Pax
Liikehdintää

Rakentaa elämä joka kaikessa pirstaleisuudessaan on niin tulenarka, ettei palojen välillä kaikuva tyhjyys kestä yhtäkään syöpää, eroa tai äkkikuolemaa murskaantumatta vielä pienemmäksi muruksi - niin pieneksi ettei sitä voi enää edes pureskella.

Ei ihme, että kaipaan jotain pysyvämpää.

Laura T.
Missä olet Laura?

Tuntuu että itsellä ja kaikilla ympärillä on alati meneillään yksi saatanallinen leikkaa-liimaa-projekti joka ei tule milloinkaan valmiiksi. Niin katkonaista että tyhjyydessä ei voi toimia. Ihme hommaa.

Helmi K
sivulauseita

aijai miten hyvän voit poikia, ja poijit. poikit? poi'it? 

Laura T.
Missä olet Laura?

Boijing.

Sanna Inkeri
Inkerin vikaa

Olipa ahdistava teksti. Mutta tähän varmaan kukin kutoo omat merkityksensä, niin kuin kirjoituksiin aina.

Laura T.
Missä olet Laura?

Joo, tänään tuli näköjään tällainen. Leikkaa ja liimaa -maailmasta tulee leikkaa ja liimaa -tarinoita.

Ouska (Ei varmistettu) http://ajatustenarkisto.blogspot.fi

Kävit vissiin pyörähtämässä miun ajatuksissa. Vai kävinkö mie siun?

Laura T.
Missä olet Laura?

Pikaisesti kävin morjestamassa!

MinnaM
Itse Minna Mänttäri

Raadollisen kaunis kuvaus tästä ajasta.

Laura T.
Missä olet Laura?

Näin. Kiitos Minna.

katiK
Punainen tupa

Nimenomaan.

katarii (Ei varmistettu)

Apua. Puit sanoiksi tämänhetkisen tilanteeni. Juuri noin kirjoittaisin päiväkirjaani - jos se ei olisi liian tuskallista! Hyvä teksti.

Laura T.
Missä olet Laura?

Kiitos katarii. Kirjoita ja revi, siinä vinkkini.

Tjaa (Ei varmistettu)

Aikamme kuvaus, terävä ja todellinen.

Murphyn laki peittoaa Newtonin, kaaosteoria jatkuvuuden.

Muistan ajan, jolloin carpe diem oli elähtänyt klisee, teennäinen kaipaus hetkellisyyteen. Ympäri tullaan, yhteen mennään.

Laura T.
Missä olet Laura?

No näinpä juuri Tjaa. Carpe diem brändätään ihan uudelleen. Kiitos kommentistasi.

noooora (Ei varmistettu)

Kolahti, osui ja upposi. Raastavaa, mutta samalla virkistävää tän kaiken uutisvellonnan keskellä. Pakko oli laittaa facebookissakin jakoon..

Laura T.
Missä olet Laura?

Suuri kiitos noooora.

jennikaro

Huhhuh, nyt meni luihin ja ytimiin. 

Kiitos.

Laura T.
Missä olet Laura?

Kiitos jennikaro.

normaali katastrofi

Taisin kävellä tuon kuvan miehen ja taulujen ohi viimeksi pari viikkoa sitten. Hymyilyttää aina. (Tekstisikin, mutta tänään jäin tuijottamaan kuvaa. Oh!)

Laura T.
Missä olet Laura?

Hoh! Vaikutti mukavalta tyypiltä.

Karuselli

Tosi puhuttelevasti nähty, ajateltu ja kirjoitettu, Laura. Minä havahdun säännöllisesti hämmästelemään kaiken pysyvyyttä ja stabiiliutta elämässäni. (Tiedostaen tietenkin kaikenlaisten yhtäkkisten katastrofien mahdollisuuden, jopa todennäköisyyden.) Tuntuu lähinnä absurdilta, että minun kaltaiseni ihminen on juuri tässä ajassa päätynyt tällaiseen tilanteeseen: tutkinto, vakituinen työsuhde ja selkeä urakehitys. Puolisolla sama. Että ylipäänsä on se puoliso. Avioliitto, lapset, talo ja puutarha. Farmariauto, hyvänen aika.

Mua yksinkertaisesti vaivaa alituinen EPÄILYKSEN tunne. Mihin tämä kosahtaa? Mikä romahduttaa korttitalon? Mitä muuttujaa en nyt ole huomioinut? Ei siksi, että olisin epävarma valinnoistani tai suhtautuisin elämään jotenkin pelokkaasti. Tuntuu vaan niin turkasen...epätodennäköiseltä.

Laura T.
Missä olet Laura?

Tämä kommentti on pyörinyt päässäni nyt kokonaisen päivän. Ymmärrän sinua, tapaasi ajatella.

Ehkä teidän muodostelmanne on näinä päivinä niin epätodennäköinen, että kaikki epäilys kiteytyy siihen, en tiedä.

Karuselli

Niin varmastikin. Näinä päivinä epätodennäköinen. Ja epätodennäköinen minulle. Tässä on ehkä myös vielä vähän samaa ilmiötä kuin siinä, että naurahtaa mielessään (vähintäänkin) aina epäuskoisesti, kun tulee nimittäneeksi itseään aikuiseksi.

En tiedä. Luulen, että minäkuvani on peräisin jostain grungen kulta-aikakaudelta. Ehkä siksi mulla on niin outo olo tässä elämässä.

Undiscovered colors

Hei Laura, 

olet ihana ja inspiraatio. Heräsin tänä aamuna puoli kuudelta. Ajattelin sinua, keitin teetä ja kirjoitin ensimmäisen tunnin tekstini.

Konsepti on kiva. Kokonaisen tunnin saa elää oman epätäydellisyytensä kanssa, mitä luksusta! Rakastan kirjoitteluasi. Oma elämä on yhtä murua kans.

Valoa päiviisi <3

hilla

Laura T.
Missä olet Laura?

Hilla.

Kiitos. Mahtavaa! Siitä se lähtee, anna mennä vaan. Kun oppii sinuiksi oman epätäydelliyytensä kanssa, sen voi valjastaa omaan käyttöön. Epätasainen pinta antaa paljon enemmän kirjoittamisen aihetta kuin sileäksi pingotettu.

Valoa! Kiitos kun kommentoit!

hannavee- (Ei varmistettu)

"laminoi kohtunsa.." - voi kuinka kirjoitettu.

Viita-akatemiassako aloit? :)

Laura T.
Missä olet Laura?

Kiitos kommentista hannavee!

Viita-akatemia on vielä saavuttamaton haave. Toistaiseksi opiskelen yliopiston puolella, mutta ehkä vielä jonain päivänä uskaltaudun hakemaan Viitaankin.

Kommentoi

Ladataan...