Tunti kanssani

Ladataan...
Missä olet Laura?

 

 

 

Olen luvannut palauttaa ystäväni matkalaukun iltapäivästä. Päätän parin viikon liikuntatauon jälkeen ottaa homman urheilun kannalta - onhan päälläni jo valmiiksi lenkkarit ja kotihousut. Vaihdan nopeasti vielä yläosan: urheilukerrasto ja neon oranssi tuulitakki. Laitan kuulokkeet korville, otan laukun ja lähden ulos.

Kotikadulla vastaan kävelee nainen kahden vinttikoiran kanssa. Koirat on puettu santorininsinisiin fleecetakkeihin. Kävelen selkä suorassa hymyillen, miettien pitäisikö yrittää näyttää urheilulliselta vai alistuneelta. Miten matkalaukun kanssa lenkkeillään? Vastaantulijoiden hennon huvittuneisiin hymyihin vastaillessani alan tajuta kuinka oudolta matkalaukku-lenkkivaate-yhdistelmäni näyttää. Päätän olla välittämättä.

Matkalla löydän maasta kahden euron kolikon. Poimin sen ja katson ympärilleni. Ei ristin sielua. Puristan kolikon nyrkkiini ja kävelen kymmenen metriä miettien mihin sen käyttäisin. Suojatien toisella puolella on kauppa. Kävelen matkalaukkuineni kauppaan ja ostan kaksi riviä normaalia lottoa. Astuessani ulos kaupasta kuvittelen mielessäni kuinka lystikästä olisi voittaa 1,3 miljoonaa kadulta löydetyllä kolikolla. Taittelen lapun taskuun ja jatkan matkaa.

Puolivälissä matkaa puhelin ilmoittaa: 20 prosenttia akkua jäljellä - sen jälkeen pimenee täysin. Kiroilen ja yritän saada puhelinta auki, mutta näyttö herjaa. Tunkiessani simahtanutta puhelinta taskuun tajuan, etten muista ystävieni ovikoodia. Eikä talossa ole ovisummeria. Ja asunto sijaitsee toisessa kerroksessa.

Lompsin lenkkivaatteissani oikean rapun eteen, lasken matkalaukun maahan ja alan miettiä huudanko, viskelenkö kiviä kaikkiin mahdollisiin ikkunoihin, rynkytänkö rappukäytävän ovea vai odotanko onneani. Päätän odottaa. Minuutin päästä rapun ohi kulkee kiharatukkainen lehdenjakaja, ja nopeutetulla vauhdilla kerron puhelimesta, koodista ja kaikesta. Osoittelen vuorotellen laukkua ja puhelinta. Tyyppi ottaa hymyillen avainnauhastaan oikean avaimen, avaa oven eikä näytä ymmärtävän sanaakaan selostuksestani. Olen niin helpottunut että nappaan laukun, ja sanon kovaan ääneen ''AAMEN JA KIITOS!''. Painun sisään ja häpeän.

Pääsen perille. Eteisessä kuuntelen kuinka ystäväni on keksinyt tavan rikastua. Annan aplodit ja alan tehdä lähtöä, kun isäntä tarjoaa gluteenittomia lakuja. Syön kolme. Hän kysyy pakkaako namusia mukaan pieneen pussiin. Kieltäydyn. Pian hän palaa keittiöstä pakastepussin kanssa. Poistun asunnosta lakupussin kanssa.

Ulos päästyäni päätän juosta ainakin puolet kotimatkasta. Juoksen lakupussi kädessä ja tajuan kuinka oudolta se näyttää. Päätän olla välittämättä. Tunnen kuinka löysät kotihousut valuvat pahaenteisesti maata kohti - niitä ei ole luotu juoksuhommiin. Mitäs olin niin laiska lähtiessäni. Riuhdon housuja ylös vapaalla kädellä ja lopetan juoksemisen neljännen nostokerran jälkeen.

Päätän oikaista kotiin lenkkipolun kautta; raikasta happea ja metsän rauhaa. En myöskään halua törmätä ihmisiin, jotka vain hetkeä aiemmin ovat nähneet minun kanniskelevan epäilyttävän näköistä matkalaukkua epäilyttävän näköisissä vaatteissa. Mitä hekin ajattelisivat, jos näkisivät saman neon-tuulitakissa lenkkeilleen naisen vaihtaneen matkalaukun vartissa lakupussiin. Ei kovin hyvä diili.

Polulla lähestyy koiranulkoiluttaja. Nainen ja sinifleece-vinttikoirat. Tietysti.

 

 

Laura

 

 

Share

Kommentit

Tove Janssonin tytär

Tällä tarinalla sää oisit voinu olla mää miinus pari vuotta. ♡

Laura T.
Missä olet Laura?

Täysin totta. 

Pax
Liikehdintää

Toi lenkkeily lakupussi kädessä on kyllä hilpeää. Vähän niin kuin olisi etukäteen valinnut millä polttamansa kalorit korvaa. Samalla tekniikalla toimii (jo unhoon jääneiden) hiihtolenkkien pulla- ja kaakaotauot. Oi ahkeruutta.

Laura T.
Missä olet Laura?

Olen myös kerran todistanut ihmisen lenkkeilevän megasipsipussi kädessä. Se oli hieno hetki elämässä.

Hih (Ei varmistettu)

Nauroin. Kiitos illan piristyksestä. <3

Laura T.
Missä olet Laura?

Ole hyvä! Pus!

Rinkeli2 (Ei varmistettu)

Niin hyvä! Päivän naurut (tosin hiljaiset, ettei vauva herää)!
Varmaan eka kerta kun kommentoin, vaikka luen usein. Blogisi on yksi parhaista, kiitos kun kirjoitat!

Laura T.
Missä olet Laura?

Ihanaa että luet, kiitos kun kommentoit!

Karuselli

Voi Laura. Mulla on ollut vähän totinen alkuviikko, joten nauroin tätä lukiessani ekaa kertaa sitten sunnuntaiaamun. Kiitos.

Laura T.
Missä olet Laura?

Voi Päähenkilö. Ihana kuulla että auttoi, edes hetkeksi. Iloa loppuviikkoon!

Kommentoi

Ladataan...