Tuurivyö on näkymätön

Missä olet Laura?

 

 

Tapahtuipa eräänä päivänä eräässä kaukoliikenteen bussissa:

 

Bussin moottori jyrähtää käyntiin. Suuri auto lähtee lipumaan ulos pimeästä terminaalista. Kiinnitän turvavyön ja yritän etsiä hyvää asentoa.

Kuski kuuluttaa hyvät illat, mistä minne mennään ja missä mihinkin aikaan ollaan. Lopuksi - niin kuin aina - kehottaa kiinnittämään turvavyöt. Tämä on lempikohtani bussimatkoissa; se hetki kun yhden ihmisen ääni saa toisilleen tuntemattomat toimimaan identtisellä tavalla.

Nyt kuitenkaan ei. Vain muutama satunnainen turvavyön napsahdus sieltä täältä.

On jo myöhä ilta. Puolessa välissä matkaa maaseutumaisema on äkisti värjäytynyt kullan ja graniitin sävyiseksi. Taivas on painava. Niin painava että se voisi hetkenä minä hyvänsä repeytyä reunoistaan irti ja tippua päälle.

Alkaa sataa, rankasti.

En ole koskaan nähnyt sellaista taivasta. Sementinvärisistä pilvistä sataa kaatamalla vettä, aurinko laskee uhmakkaasti hehkuvana pallona horisontin taa. Muutkin ihmettelevät näkyä ääneen - on kuin bussimme ajaisi kohti viimeistä jäljellä olevaa kaupunkia kintereillään kirivä maailmanloppu.

Yhtäkkiä auto tekee äkkijarrutuksen. Päät notkahtavat eteen. Bussi heittelee hetken aikaa siksakkia moottoritiellä ja matkustamon täyttää pelästynyt kavahdus. Kaikki ovat hiljaa, odottavat törmäämmekö. Emme törmää. Pian ajorata suoristuu, auto ajaa hetken hiljempaa mutta kiihdyttää sitten takaisin keskivauhtiinsa. Kaikki yrittävät pelästykseltään kuikuilla mistä oli kyse - kukaan ei näe mitään.

Sanaakaan sanomatta, kuin yhteisestä sopimuksesta matkustamon yli pyyhkii nyt se kilkatuksen meri, joka lähtiessä jäi kuulematta. Kaikki kiinnittävät hiljaa turvavyönsä.

Kuolemattomat, ajattelen.

 

 

 

Laura

 

 

 

Share

Kommentit

MinnaM
Itse Minna Mänttäri

Huh. Kuulin taannoin hyvän määritelmän turvavyölle: terveysside. 

Laura T.
Missä olet Laura?

On muuten todella hyvä määritelmä. Propsit keksijälle.

Naislaif
Naislaif

Havahdun aika ajoin itse ajattelemaan omaa kepeää suhtaumuistani kuolemattomuuteen. Ajan autolla luonnollisesti vyötettynä, mutta ajatukset lentävät jossain kaukana. Tuttu tie ja olenhan hyvä kuski. 

Väläyksenomaisesti ajatus. Vastaan tulee auto ja ymmärrys, että vain yksi silmänräpäys ja saattaisimme kohdata kohtalokkain seurauksin. Kuva ei ole kaunis.

Keskityn taas ajamiseen ja tajuan olevani onnekas.

Laura T.
Missä olet Laura?

Se on pienestä kiinni. Juuri sellaisesta välähdyksenomaisesta hetkestä.

Jos jotain olisi käynyt, ja bussi todella ajatunut siinä vauhdissa päin siltaa, jälki olisi ollut tosi pahaa. Ei auta turvavyö jälkikäteen ei.

Ennakoidaan. Turvavyön kiinnittäminen ei vie yhtään sen enempää aikaa matkan alussa kuin sen keskellä.

Nāiádes
Naiádes

Mä oon just SE kuski ja maltalainen, joka ei liiku autolla metriäkään, ennenkun kaikilla on turvavyöt kiinni.
Kyllä mä omiin ja ystävieni ajotaitoihin luotan, mutta en niiden muiden siellä liikenteessä.

En yhtään ymmärrä sitä periaatetta vastustaa turvavöitä.
Mulla oli taannoin työkaveri, joka ei käyttänyt turvavyötä koskaan. Kun kysyin, että miksei, niin vastaus oli: "Musta tuntuu, että se rajoittaa mun elämää jotenkin." Vastasit vaan, että: "Niinno jollain tapaa se kuolemankin vähän rajoittaa elämää."

Laura T.
Missä olet Laura?

''Jollain tapaa se kuolemankin vähän rajoittaa elämää.''

Just näin. Juuri nimenomaan näin.

Kiitos!

Itse aina katson sisäisesti pahalla silmällä kaikkia ihmisiä jotka ei busseissa matkustaessa laita vöitä kiinni. Ei ole kovin kivaa että ne ihmiset jotka ei laita niitä vöitään kiinni saattaa hyvin helposti paiskautua muiden päälle äkkijarrutuksen tai onnettomuuden sattuessa ja siten vaarantaa myös niiden terveyden ja pahimmillaan hengen joilla vyö on kiinni. 

Kommentoi