Tyhjältä tililtä

Ladataan...
Missä olet Laura?

 

 

 

Viimeisimmän elinvuoteni aikana minulle on kristallisoitunut ajan myrskyisä luonne; yhtenä päivänä sitä kylpee kevään ensisäteissä, seuraavassa kohtauksessa hytisee nilkat paljaana syyskohmeisella bussipysäkillä ja rikkoo kengänkärjellä lätäkön jäätynyttä pintaa.

Aika kuluu, halusipa tai ei.

Tyhjensin yksi aamu Instagram-tilini kaikista kuvista. Teolle ei ollut mitään fundamentaalista syytä - kunhan vain. Join kahvia ja naputtelin monta sataa kuvaa kadoksiin yksi kerrallaan. Poistellessani törmäsin hetkiin, sattumuksiin ja maisemiin jotka olin jo itse ehtinyt unohtaa.

Somessa sitä seuraa helposti kaikkea vähänkään kiinnostavalta tuntuvaa; brittilehdistöä, maailman pelastamiseen keskittyvää hollantilaisporukkaa, japanilaista lemmikkisiiliä, lempiartistia sekä sitä yhtä ihanaa tyyppiä jota ei koskaan kehdannut pyytää treffeille. Huomaamattaan sitä löytääkin itsensä päivän ensimmäisenä ja viimeisenä hetkenä puhelin kädessä sängystä katselemassa videoita hassuttelevista koirista. Ei näin.

Poistin siis kaikessa hiljaisuudessa kuvat helpottuneen tietoisena siitä, ettei kukaan huomaisi. Vaan kappas, neljän päivän päästä tilini  perään kyseli ihminen, jolla ei edes ole omaa instagramia. (Huom. kyseessä ei tällä kertaa ole äitini.) Ei turhaa tietotulvaa, ei väsyttäviä meemejä. Vain muutamien ihmisten kuvien selailu silloin kun itsestä siltä tuntuu, kahvikupin ääressä tietokoneella - ei bussissa, kuntosalin pukuhuoneessa, leffateatterin jonossa tai nukkumaan mennessä.

Tätä minunkin mieleni kaipaa juuri nyt - vähemmän sälää. Se, mitä se kaipaa huomenna tai ensi viikolla on jo sitten ihan toinen juttu.

Siellä se nyt möllöttää, toistaiseksi tyhjä tili. Ehkä täytän sen jollain, ehkä en - en ole miettinyt vielä niin pitkälle. Eikä tässä alun alkujaankaan ollut kyse periaatteista, vaan ennen kaikkea yleisestä fiiliksestä. Tällä hetkellä tuntuu, että snäpit ja äpit saavat elää omaa elämäänsä, minä elän omaani. Huomenna fiilis voi olla ihan eri. Kattellaan sitä sitten.

 

 

Laura

 

 

Share

Kommentit

Pax
Liikehdintää

Mahti turbaanipää!

Laura T.
Missä olet Laura?

Näetkö turbaanin? Mä näen stetsonin!

Pax
Liikehdintää

Mä menin enempi tonne 1000 ja yksi yötä -maailmoihin, vaikka ymmärrän kyllä, että stetsonikin on mahdollinen. Viikset voisivat viitata siihen suuntaan voimakkaammin. :)

Laura T.
Missä olet Laura?

No mutta nyt kun sanoit niin onhan tuossa myös selvää sulttaanimaisuutta...

viva la anteeksi

Mä aattelin et se on sellai mexicokallo henkinen!

Laura T.
Missä olet Laura?

Ja onhan se!

Eiksjoo
(pikkuseikkoja)

Radikaali some-passivoituminen! Ja hienoa latte artia!

Laura T.
Missä olet Laura?

Hahah, todella!

Tove Janssonin tytär

Poistin ennen joulua Facebook-tilini. En ole ikävöinyt hetkeäkään. Olo on itse asiassa huojentunut.

Laura T.
Missä olet Laura?

Se on kumma tunne. Miten jokin niin abstrakti asia voikin viedä ihmiseltä aivan liikaa aikaa ja energiaa? Hyvä päätös muru.

Nuumi (Ei varmistettu)

Minä poistuin facesta vuosia sitten, enkä ole katunut. On vain sellainen fengshuimainen fiilis vaan. :)

Laura T.
Missä olet Laura?

Joo, tunnistan!

MinnaM
Itse Minna Mänttäri

Ooh. Olin hetken huolissani, että mitä tapahtuu legendaarisille ysärijyystösheikkausvideoille mutta onneksi olin regrammannut ne. Huh! 

Rispektii. Somepaastoa on pohdittu täälläkin, facebook ahdistaa mutta toisaalta sen kautta saa niin kätevästi tietoa kaikista tapahtumista, joihin ei sitten kumminkaan mene. Kätsyy, todellakin. 

Laura T.
Missä olet Laura?

Ysärijyystöhetket kuuluvat niihin hetkiin joita en unohda ikinä.

Kannattaa kokeilla naamakirjattomuutta - elettiin sitä ennenkin ilman. Pusuja!

Mia K.

Ähkyä on ja ollutkin liikkeellä. Olen ollut kauan pois kaikista ns somejutuista, kun halusin elämäni ajan itselleni takaisin ;-) 

Sitten opin, että olen siellä silloin, kun ei oikeasti olisi muutakaan tekemistä! Aikoinaan ns koukutuin, ja se ei tuntunut hyvältä. 

Onneksi kahvi auttaa kaikkeen <3

Laura T.
Missä olet Laura?

Todella järkiratkaisu Mia! Ajankäyttö on jokaisen omissa käsissä - sitä yritän itsellenikin kiireen keskellä tolkuttaa. Onneksi kahvi auttaa!

Nommoro (Ei varmistettu)

Terse, olikos sulla joku 365 tavaraa vähemmän-projekti käynnissä? Mitäs sille kuuluu?

Laura T.
Missä olet Laura?

No moi!

Hauskaa että kysyt - juuri tänään kuvasin, lajittelin ja vein kiertoon viime kuukausien tavarat. Mietinkin mahtaako porukkaa vielä kiinnostaa, joten mahtavaa että kysäisit. Tarkoituksenani on tehdä keväämmällä loppuraportti hommasta.

Projektin puolivälistä kirjoitinkin jo täällä.

 

Kommentoi

Ladataan...