Tyttö sinä olet koekaniini

Missä olet Laura?

Vuosi 2008, ikä 19. Makaan nuorisoneuvolan gynekologin vastaanotolla vuositarkastuksessa. Kevätaurinko siivilöityy vanhan arvokiinteistön seinille ja alhaalta kuuluu aamupäivän liikenteen raukeita ääniä. Lääkäri tutkii rutiininomaisesti, kirjaa tiedot ylös ja leikkaa välillämme kelluvan hiljaisuuden kertomalla missä asennossa tulen parhaiten raskaaksi. Nousee, kehottaa pukemaan vaatteet päälle ja allekirjoittaa paperisen reseptin.

Vuosi 2015, ikä 26. Istun gynekologin vastaanotolla vuositarkastuksessa ja kuuntelen hyväntahtoista mutta varsin yksipuoliseksi jäävää dialogia siitä, kuinka varmasti itsekin hyvin tiedostan että kun sulla tota ikää alkaa olla siinä määrin niin kannattais pikku hiljaa harkita sitä lastenhankintaa ihan tosissaan.

Vuosi 2016, ikä 27. Lääkärin soittoaika. Istun sohvan käsinojalla ja kuuntelen, kuinka gynekologin mielestä kannattaisi harkita hormonikierukkaa. Kun kerron, että olen hormonini syönyt, enkä halua enää koskaan palata siihen, lääkäri kysyy miksi. Yritän kertoa kroonisista virtsaputkentulehduksista, kuivista limakalvoista, seitsemän vuoden vetämättömyydestä. Kahdestatoista antibioottikuurista, hormonivoiteista ja kaksivuotisesta tulehduksenestolääkityksestä - kaikesta siitä mikä loppui kun lopetin pillerit. Hän keskeyttää ja kertoo että joo mutta tää on kuule ihan eri hormoni. Sanon että olen kokeillut sitäkin, ja kuinka lääkäri on todennut ettei kehoni yksinkertaisesti kestä hormoneita. En mainitse, että itseasiassa hän itse lausui minulle nämä sanat viisi vuotta sitten.

Lopetamme puhelun siihen, että lääkäri kirjoittaa reseptin toimivaksi todettuun kuparikierukkaan, mutta sanoo lopuksi antavansa minulle kuitenkin esitteen hormonikierukasta. ''Ettei sitten lähde väärä tieto leviämään.''

Minä huokaisen helpotuksesta, suljen puhelun ja mietin miksi minun kokemukseni ei riitä tiedoksi.

Aloitin viisitoistavuotiaana e-pillerit pahaan akneen - sen ikäisenä tärkeintä oli sileä iho ja niukat vuodot (tai mikä parasta: ei kuukautisia lainkaan!). Ehdin syödä hormoneita yhteensä seitsemän vuotta, kunnes pitkien sairasteluputkien jälkeen lääkäri totesi että kaikki oireeni viittasivat siihen, ettei kehoni siedä hormoneita. Lopetin pillerit, ja ensimmäistä kertaa aikuisiällä aloin voida paremmin. Salakavalasti osaksi arkielämää kasvaneet tulehduskierteet loppuivat kuin seinään, jaksoin paremmin ja tuntui kuin keho olisi herännyt monen vuoden horroksesta. Akne palasi, mutta se oli pieni hinta muuten mainiosta olosta.

Silti edelleen joudun kerta toisensa jälkeen perustelemaan miksen halua syödä hormoneita. Enkä ole ainoa. Järjestäen jokainen gynekologien kanssa käyty keskustelu on päättynyt samaan, yksipuoliseen tulokseen: hormonaalinen ehkäisy on vaihtoehdoista paras. Kaikille. Aina. Riippumatta siitä, että pissatessa sattuu ja menossa on kevään kolmas antibioottikuuri. Jos ei e-pilleri niin sitten yhdistelmäpilleri, jos ei hormonipilleri niin hormonikierukka.

Istun puhelimessa ja kysyn miksi juuri hormonit. Miksi viiden vuoden hormonittomuuden jälkeen? Vastaus on, että pääsisin eroon ongelmista joita minulla ei edes ole.

Olen vuosien saatossa kuunnellut monia epätoivoisia puheenvuoroja gynekologikäynneistä. Siitä, kuinka lisääntymisiässä olevan naisen on kerta toisensa jälkeen perusteltava valintansa olla vielä vuoden hankkimatta lapsia. Tuntuu uskomattomalta, että meitä puhutellaan kuin olisimme tietämättömiä omista kehoistamme. Uskokaa pois, me tiedämme että kello käy. Nämä asiat eivät tule yllätyksenä yhdellekään Suomessa peruskoulunsa käyneelle naiselle.

 

Ikävuosina 10-18 meille opetetaan, että on täysin luonnollista, että nainen vuotaa kerran kuussa verta.

Ikävuosina 18-40 meille opetetaan, että on täysin luonnollista, suotavaa ja mahdollista olla vuotamatta lainkaan.

Ikävuosina 10-18 meille opetetaan, että tärkeintä on muistaa ehkäisy.

Ikävuosina 19-30 meille opetetaan, että tärkeintä on jättää ehkäisy.

Ikävuosina 20-30 meille sanotaan, että on luonnollista tulla raskaaksi.

Ikävuosina 25-35 meille sanotaan, että on luonnotonta olla tulematta raskaaksi.

Ikävuosina 36-45 meille sanotaan, että on luonnotonta tulla raskaaksi.

 

Yksitoistavuotiaana me istuimme terveystiedon tunneilla kuuntelemassa hiljaisina sitä, kuinka kehomme kasvaa ja karvoittuu. Piirtoheitin heijasti kankaalle munasarjat ja opettaja alleviivasi että kaikki tämä on hyvin luonnollista. Rakastuminen, kokeilunhalu ja kuukautisvuoto. Kuvassa nahkatakkinen poika piti kättään nauravan tytön lanteilla. Katsoin tytön pyöreitä takataskuja autuaan tietämättömänä siitä kädenväännöstä, jota naiseus mukanaan toisi.

 

 

Laura

 

 

 

Share

Kommentit

Ilana

Äh. Siis eihän tähän muuta voi sanoa.

Ystäväni kertoi juuri eilen, että hänen pomonsa oli kahvitauolla katsonut tarpeelliseksi kysyä ystäväni ikää (33) ja sen kuultuaan mainita, ettei kannattaisi enää lykätä lasten hankkimista. Jatkoi siitä vielä, että toki kaikki eivät halua tai voi saada lapsia, mutta että kyllä nyt pitää yrittää, kun muuten on sitten jo liian vanha valtion kustantamiin lapsettomuushoitoihin.

Ajattelin, että onpa mukavaa olla yrittäjä.

Muistan, kun 25-vuotiaana viimeisellä YTHS:n gynetarkastuksella lääkäri tiukkasi minulta lapsisuunnitelmia ja sanoin epämääräisesti, että ehkä 5 vuoden kuluttua. Sain pienen sätkyn, kun käynnistä saamassani paperissa luin, että suunnittelen lisääntyväni 5 vuoden sisällä.

Ajattelen, että onpa mukavaa asua ulkomailla, jossa käyn parin vuoden välein papa-kokeessa eri lääkäreillä, jotka kysyvät vain asiaankuuluvat kysymykset.

(Olen muuten itse käyttänyt jo pari vuotta ihan huuhaalta kuulostavaa, mutta toimivaa "hedelmällisyystietokonetta" (mikä sana!) Pearlya. Oikein käytettynä sen ehkäisyteho on yhtä hyvä kuin hormonaalisen ehkäisyn.)

Laura T.
Missä olet Laura?

Usein näissä keskusteluissa unohdetaan tyystin se, millainen elämäntilanne asiakkaalla on. Jollain tavalla lastenhankintaan suhtaudutaan kaikkien naisten perimmäisenä pyrkimyksenä - asiana, johon kaikilla on oikeus sanoa sanottavansa. Rohkenen olla eri mieltä.

Tutustuin Pearlyyn ja wau. Jännä etten ole ikinä kuullut siitä...

Vaöancy (Ei varmistettu)

Mitenköhän paljon kuparikierukka asennuksineen mahtaa maksaa ja missä oot käynyt sen asennuttamassa? En itsekään halua syödä hormoneja ja oon tuskaillut ehkäisyn kanssa itseni ihan kipeäksi. Haluisin ehdottomasti kierukan, mutta se tuntuu olevan vaikea "saada" jos on synnyttämätön nuori nainen.

A.H.
Helsinki-Antwerpen

Jos asut Helsingissä, niin ei-synnyttäneet saa kierukan keskitetystä ehkäisyneuvonnasta: http://www.hel.fi/www/helsinki/fi/sosiaali-ja-terveyspalvelut/terveyspalvelut/muita-terveyspalveluja/ehkaisyneuvonta/keskitetty . Pari vuotta sitten ainakin ensimmäisen hormonikierukan sai ilmaiseksi, saiskohan kuparisenkin.
 

Laura T.
Missä olet Laura?

Apua en muista paljonko maksaa, riippuu varmasti paljon missä käy. Itse kävin alunperin opiskelijaterveydenhoidon puolella laittamassa ja maksoi alle satasen, kai.

Juuri tämä: synnyttämättömän nuoren naisen on lähes mahdotonta saada resepti kuparikierukkaan (vaikka on olemassa synnyttämättömille naisille suunniteltuja kierukoita). Näitä tapauksia on pelkästään lähipiirissä monia. Eikä yksikään lääkäri ole koskaan pystynyt perustelemaan kovin vahvasti että miksi ei.

Vierailija (Ei varmistettu)

Minä laitatutin sen yksityisellä lääkäriasemalla (Oulussa), laitto ja kierukka maksoi yhteensä vähän alle 200. Siellä lääkäri suositteli minulle kuparikierukkaa josta edelliset lääkärit eivät olleet edes maininneet hormonien kanssa tuskaillessani. Flexi-t niminen kierukka on pieni ja helppo asentaa synnyttämättömille. Itse en enää osaa ottaa kantaa suosittelenko vai en - hormonien tuomat muutokset mielialaan ja elämäniloon ja kymmenkunta antibiooteilla hoidettua pissatulehdusta olivat KAUHEA kokemus, mutta kierukan myötä runsaat ja to-del-la kivuliaat menkat syövät myös naista. Toki nämäkin ovat yksilöllisiä juttuja, mutta kyllä tämä ehkäisy sitten tuskastuttaa. Kierukka kuitenkin kokonaisuudessaan tuntuu tällä hetkellä pienemmältä pahalta kuin hormonien syömine .

Helmi K
sivulauseita

Amen. Toivottavasti tämä luetaan yhdessä jos toisessakin vastaanottohuoneessa.

Laura T.
Missä olet Laura?

Toivottavasti.

Mia K.
Voi taivas

Kyllä. Niin totta! 

Amen. 

Mä masennuin pillerikokeilun aikana tyyliin heti.. ja, samaten mun serkuille kävi samoin! Olo oli kaamea. Kuparikierukka oli ainoa vaihtoehto, ja sitten pojan jälkeen laitoin naps ;) Pillereissä ja resepteissä nyt sattuu tuo markkinatalous puhumaan! Siinä liikkuu miljardeja. Ei silloin ajatella yksittäistä ihmistä. Koneisto on niin valtava. Mitä enemmän on lukenut näistä rattaista ja lääketehtaista, alkaa huimaamaan ja lopulta oksettaa! 

Tampereella on mm huippu gynekologi nimeltään Peter Zimmerman. Hän käyttää myös vaihtoehtohoitoja! :)

Laura T.
Missä olet Laura?

Vaikka en ole mikään suurin salaliittoteoreetikko, jokin minussa sanoo että tässä on kyse juuri niistä rahoista jotka lääkebisneksessä liikkuvat. En sitten tiedä onko näin - argumentit ovat vain jääneet sen verran varjoisiksi että terveydellisiin syihin se ei voi ainoastaan perustua. Ja onhan näitä lääke-lahjus -kohuja tullutkin ilmi maailmalla.

 

Mia K.
Voi taivas

Niitä juuri. Ei ihmiset enää ole sinisilmäisiä! Vaistohan sen meille kertoo..

keijuliini (Ei varmistettu)

Aloitin itse pillerit 20-vuotiaana ja ehkä puoli vuotta sen jälkeen alkoivat masennusoireet, joita on kestänyt on-off kohta 10 vuotta. Samaan aikaan alkoi omituinen luennoille nukahtelu, joka ei riippunut yöunen määrästä tai luennon kiinnostavuudesta millään lailla. En missään vaiheessa yhdistänyt kumpaakaan oireista e-pillereihin ennen kuin aloin muutama kuukausi miettiä, miten kaikki kummallisuudet iski juuri samoihin aikoihin e-pillereiden aloittamisen kanssa. Jätin pillerit nyt pois ja odotan mielenkiinnolla, mitä seuraa. Vähän saatan olla katkera lääketeollisuudelle ja lääkäreille, jos useamman masennuskauden ja -lääkitysten ja useamman kuukauden sairasloman jälkeen syylliseksi osoittautuu e-pillerit..

ReettaM
Harharetkiä

Tähän ei voi muuta sanoa kuin KYLLÄ!!

On myös raivostuttavaa, miten vastuu ehkäisystä implisiittisesti usein jätetään naisten vastuulle, vaikka eiköhän se ole molempien huolenaihe. Huolehdi siitä, että on kondomi, huolehdi siitä että syöt pillerit, huolehdi siitä ettet päädy petipuuhiin kenen tahansa kanssa, huolehdi siitä että kumppanisi on tyytyväinen. E-pillereistä puhuttiin pitkään tasa-arvon vallakumouksena, vaikka toisaaltahan se vain vahvistaa niitä vanhoja ajatusmalleja. Miehille kehitetyt hormonaaliset ehkäisymuodot eivät vieläkään ota tulta alleen, koska eihän nyt sitä pitä joka kuukausi kehoaan jollain (vähintään henkisesti) kastroivilla lääkkeillä pidä itseään myrkyttää. Eh...

Laura T.
Missä olet Laura?

Juuri näin.

Onhan se mielenkiintoista, että miesten e-pillereitä ei ihan samoissa määrin markkinoida. Jännä.

 

Lukija (Ei varmistettu)

Mielestäni gynekologin tehtävä on muistuttaa naisen hedelmällisyyteen liittyvistä ikärajoitteista. Ymmärrän, että se voi ärsyttää, jos lisääntyminen ei ole suunnitelmissa lähitulevaisuudessa. Itse olen käynyt läpi monen vuoden lapsettomuuden ja hoidot, ja se oli sen verran perseestä, etten toivoisi kenenkään joutuvan sitä kokemaan sen takia, että huomaa ajatella asiaa liian myöhään. Vaikka moni nainen on tietoinen iän vaikutuksesta hedelmällisyyteen, ei se voi olla lääkärille syy olla ottamatta asiaa puheeksi. Mutta tämä koskee vain lääkäreitä, ei kaiken maailman besserwissereitä. Olisin varmasti kuristanut, jos lapsettomuusaikanani joku olisi käskenyt hankkimaan lapsia.

Tuo hormonien tuputtaminen on kyllä käsittämätöntä :(

Laura T.
Missä olet Laura?

Ymmärrän pointtisi hyvin.

Ehkä tapa jolla asia otetaan esiin, on se joka tässä eniten häiritsee. Se on jotain syyllistämisen ja huolen välimaastosta, eikä siinä ole varsinaisesti mitään uutta tietoa. Sama keskustelu käydään aina uudestaan, samoilla lauseilla 25-vuotiaasta aina siihen asti, kun ensimmäinen lapsi on saatettu maailmaan. Tuntuu kuin meitä muistutettaisiin kerta toisensa jälkeen siitä, millaista aikapommia kannamme sisällämme.

Kiitos kun kerroit oman tarinasi, arvostan sitä suuresti. Lapsettomuuskeskustelu on mielestäni tuonut todella arvokasta tietoa suurille massoille, ja se on myös omiaan muistuttamaan meitä omasta ajastamme. Ehkä juuri senkin takia monotoninen naaman hierominen realiteeteilla tuntuu joka kerta vastaanottopenkissä inhottavalta. Kuin emme tietäisi.

Kiitos ja halaus.

ikkiam
LUOMA

Word! Hieman jännityksellä ja mielenkiinnolla odotan tämän viikon gyne-tarkastusta.

Toivottavasti älyttömiksi muuttuneet kuukautiskivut saavat muuta apua kuin vaihtoehdot:
a) lisääntyminen
b) hormonit

Tästä aiheesta voisi puhua aina, joka päivä ja koko ajan! Kuunnellaan itsiämme ja pidetään päämme <3

Eräskätilöihminen (Ei varmistettu)

Hei!
Yleisin kivuliaiden kuukautisten aiheuttaja on endometrioosi. Krooninen gynekologinen vaiva, jota sairastaa arviolta 10-15% naisista. Endometrioosia hoidetaan ensisijaisesti hormoneilla, jotka rajoittavat taudin leviämistä, helpottavat oireita ja parantavat täten elämänlaatua sekä hedelmällisyyttä (toki oletus ei ole että haluat lisääntyä). Leikkausta harkitaan vakavammissa tapauksissa, mutta tällöinkin mukana on myös hormonivalmiste.
Ymmärrän haluttomuuden syödä ylimääräisiä hormoneja turhan takia, mutta kuvaamasi oireet voivat hyvin viitata endometrioosiin (etenkin jos suvussa on tautia). Jos gynekologilla syntyy epäily endometrioosista, ovat hormonit kuitenkin ensisijainen hoito. Endometrioosi ei aina näy ultraäänitutkimuksessa ja leikkaukseen liittyvien riskien ja hinnan takia ei vatsaontelon tähystystä tehdä kovin kepein perustein. Lääkityksellä siis usein aloitetaan. Jos auttavat niin hyvä, jos eivät niin uuteen pohdintaan.
Tsemppiä gynelle ja erityisesti kuukautiskipuihin. Toivottavasti lääkärin kanssa löytyy yhteinen sävel ja koet että sinua kuullaan ja näkemyksesi otetaan huomioon.
Lisääntymistä nyt ei toivottavasti ainakaan suosittele!! :)

ikkiam
LUOMA

Hui! Ja kiitos!

Eräskätilöihminen (Ei varmistettu)

Tarkoitus ei ollut missään nimessä pelotella! Ennemminkin selittää vähän syitä, miksi gyne saattaa herkästi tarjota hormonivalmistetta. Ehkä nyt voit mennä vastaanotolle niin että sullakin on vähän hajua mistä puhutaan ja miksi. Helpompi osallistua siihen keskusteluun :)

ikkiam
LUOMA

Joo, siksi se kiitos :) Nyt tiedän taas enemmän! <3

Laura T.
Missä olet Laura?

Tsemppiä!

katiK
Punainen tupa

Itse kävin kerran hakemassa sairaslomaa flunssaan ja kun olin jo vetämässä takkia päälle, lääkäri päätti kysyä, että ovatko ehkäisyasiat kunnossa. Sanoin, että kyllä on, kiitos vain ja että hormoneihin en enää koske pitkällä tikullakaan. "Minä kuitenkin varulta kirjoitan sinulle tämän e-pillerireseptin, jos haluat vielä joskus kokeilla!" Otin siinä sitten tyrmistyneenä reseptin vastaan ja heitin sen roskiin heti kotiin päästyäni.

Juu, ei kiitos sille päivittäiselle itkemiselle ja raivokohtauksille, joiden aikana rikotaan mm. perintöastioita sekä täydelliselle haluttomuudelle, joka tekee koko pillerit tarpeettomiksi. Elämä on paljon parempaa omilla hormoneilla.

Laura T.
Missä olet Laura?

Olen sanaton.

Kiti
Katso tarkemmin

E-pillereiden jatkuva tyrkyttäminen on käsittämätöntä. Ihan kuin mitään muuta ehkäisykeinoa ei olisi. Lääkärit eivät kerta kaikkiaan ymmärrä, etten halua niitä. Mulle on oikeasti kaksi kertaa kirjoitettu väkisin pilleriresepti. En koskaan käynyt hakemassa niitä. 

Joillekin e-pillerit käyvät mainiosti eivätkä aiheuta ongelmia, mutta liian moni elää turhien hormonien aiheuttamassa kuplassa. Tietoisuutta pitää todellakin lisätä!

Laura T.
Missä olet Laura?

Jep: joillekin sopii tosi hyvin. Mutta uskomattoman vaikeaa on saada lääkärit, terveydenalan ammattilaiset käsittämään että kaikille pillerit eivät sovi. Kun potilaan oma, monen vuoden kokemuspohja ei ole riittävä peruste.

 

hannavee- (Ei varmistettu)

Olisit vain sanonut, että itse niin totesi, että ei sulle sovi. Saa niillekin sanoa, ei ne rikki mene (kaikki).

Laura T.
Missä olet Laura?

Hyvä pointti. Ja joo, sanon jahka pian näemme kasvotusten (ja saan sen esitteen).

haahuileva hippi (Ei varmistettu)

Gynekologejakin on moneen junaan. Toisaalta ymmärrän (hormoni)ehkäisyn tuputtamista, sillä sama ammattikunta joutuu ne ehkäisyn puutteessa alkaneet raskaudetkin keskeyttämään.

Oman kumppanin kanssa olemme päätyneet jo 9 vuoden ajan yhdistelmään luonnollisen kierron seuraaminen (varmat päivät) + kumit tarvittaessa. Melko hippiä, melko epävarmaa, mutta kumpikin on valmis pitämään vauvan, jos sellainen tupsahtaa. En ehdota tätä menetelmää sinänsä kenellekään, mutta meille tämä on ollut paras mahdollinen hormoniton valinta.

Laura T.
Missä olet Laura?

Ymmärrän ehkäisyn tupputtamisen - hormoneiden en niinkään.

Ah, ihanaa että olette löytäneet teille sopivan vaihtoehdon. Iso peukku!

Vilhu (Ei varmistettu)

Kyllä. Joka gynekologikäynnin jälkeen pidän kädessäni e-pillerireseptiä siitä huolimatta, että ilmaisen selvästi, etten ole kiinnostunut minkäänlaisesta ehkäisystä -erityisesti hormonaalisesta sellaisesta!

Miks lääkärit aina tuputtavat sitä? Onko se bisnestä, vai tietävätkö he jotain mitä me emme tiedä?

Vilhu (Ei varmistettu)

Ja joka kerta eri gynekologi.

Laura T.
Missä olet Laura?

Joo! Tämä on jännä ilmiö, olen kuullut muiltakin. Ei ole ilmeisesti mitään tarpeeksi pätevää syytä olla syömättä pillereitä. Paitsi mahakummun alla kasvava ihminen ehkä.

Hyvä kysymys. Sitä minäkin olen miettinyt aika monta vuotta.

Vierailija (Ei varmistettu)

Olen ilmeisesti ollut melko onnekas sillä yksinään gynekologi ei ole koskaan kysellyt lastenhankintasuunnitelmista. Ainoastaan jonkun rutiinikysymyksen muistan kun kysyttiin olenko joskus ollut raskaana. Olen 28 - vuotias ja syönyt pillereitä 11 vuotta. Kuulostaa ehkä jonkun mielestä hurjalta mutta en ole kokenut ongelmia.

Laura T.
Missä olet Laura?

Olet tosi onnekas! En itse raivostu kyselyistä, lähinnä turhaudun jankkaamiseen. Gynejäkin on moneen junaan, niin kuin yllä sanottiin.

mmiu (Ei varmistettu)

Mulla sama! Myöskään ystävät, tuttavat eivätkä serkunkumminkaimat ole lapsenhankitauteluilla vaivanneet. Nyt olen 30-vuotias ja sain hiljattain keskenmenon. Mua hoitanut lääkäri sanoi vielä, että olen vielä nuori saamaan lapsen. Näin siis ajattelen itsekin.

Laura T.
Missä olet Laura?

Onneksi olet kyselyiltä säästynyt. Voimia ja valoa kevääseesi mmiu.

Ei kiitos (Ei varmistettu)

Itse sanon kerta toisensa jälkeen ei kiitos - usein (turhille) lääkekuureille, aina e-pilleriresepteille.

Pahin kokemukseni tähän astisista oli, kun kävin entisellä työterveyslääkärillä, ja kieltäydyin silläkin kertaa periaatteisiini (=tahdon, että itsellä on hyvä olla omassa kropassa) vedoten. Lääkäri totesi, että "onpas sinulla sitten huonot periaatteet; kannattaisiko vaikka keskittyä sellaisiin periaatteisiin, ettet ostele Hennesin riepuja, ja tue lapsityövoimaa - siinä sulle uusi, parempi periaate".

Pakko myöntää, että kaksikymppinen meni aika hiljaiseksi, kunnes sitten tulistui ja sai sanottua sanottavansa hormoneista (ja siitä, että en myöskään tue lapsityövoimaa saati shoppaile Hennesillä).

Mietin vain, minkälaista aivopesua nuorille naisille tuolla toteutetaan, ja kuinka moni jättää sen kyseenalaistamatta ikävin seurauksin. Siksi tällaiset postaukset ovat enemmän kuin tärkeitä, kiitos!

Laura T.
Missä olet Laura?

Anteeksi mitä?!?

Aivan uskomatonta.

Pari viivaa

Toisille meistä lisähormonit ovat pieni hinta verrattuna siihen, että itkee vessan lattialla poski oksennuksessa päivän verran joka ikinen kuukausi. Omassa ystäväpiirissäni olen luultavasti viimeinen pillereiden syöjä, mutta mieluummin minipillerit kuin 12 päivää vuodesta kuoleman rajamailla.  Mutta helppohan minun on sanoa, kun itselläni kadonneiden kuukautiskipujen ohella ainoa sivuvaikutus on ollut muutama lisäkilo.

Pillereitä tosin kukaan ei ole ikinä tyrkyttänyt, itse jouduin erikseen niitä pyytämään. Ikävää jos muut ovat joutuneet kohtaamaan tuputtamista. 

Laura T.
Missä olet Laura?

Tämän ymmärrän varsin hyvin; silloin, kun hormoneille on todella tarvetta ja niitä syödään tarkoitukseen.

Itse olen suureksi onnekseni säästynyt vaivoilta, ja juuri siksi olenkin aina huuli pyöreänä ihmettelemässä, minkä takia hormoneita pitäisi syödä olemattomiin ongelmiin. Kummallinen tämä maailma.

Emilia M

Tämä on jotenkin tosi hankala asia. Tosi moni nuori nainen avautuu tuosta samasta, että lääkäreillä ei ole herkkyyttä tunnustella juuri sen asiakkaan/potilaan tilannetta, ennen kuin alkaavat saarnata sanomaansa, oli se sitten että nyt on aika lisääntyä tai syö hyvä ihminen hormoneja.

Haluan kuitenkin hieman tarjota toista näkökulmaa. Luin juuri kirjaa lääketieteen, psykologian, tilastotieteen ja todennäköisyyksien yhteyksistä ja oivalsin siitä monta asiaa, mitä en ollut ennen tajunnut.

Lääketiete toimii pitkälti tilastojen ja todennäköisyyksien pohjalta. Esim. ei voida varmasti ennustaa, että joku tietty ihminen saa diabeteksen tai syövän, mutta tilastojen ja todennäköisyyksien perusteella voidaan sanoa, että tupakoivista tietty prosenttimäärä sairastuu keuhkosyöpään, ylipainoisista ja liikuntaa harrastamattomista tietty prosentti saa diabeteksen. Samalla voi olla ihmisiä, jotka tupakoivat ja syövät miten sattuu, mutta ovat silti terveitä kuin pukki. Lääketiede ei pysty selittämään, mistä tämä johtuu.

Näitä tilastoja ne lääkärit katselevat, kun ohjeitaan antavat. He tietävät todennäköisyyden siitä, miten iän myötä raskautuminen vaikeutuu ja ovat työssään kohdanneet myös ihmisiä, jotka katuvat, etteivät hankkineet lapsia nuorempana. He tietävät myös todennäköisyyden vahinkoraskauksille silloin, kun ei käytetä hormoneja, ja ne aborttimäärät, jotka olisi ehkä hormonaalisella ehkäisyllä vältetty.

Mut haluan silti vielä loppuun todeta sen minkä alkuunkin sanoin: tästä kaikesta huolimatta lääkäreillä pitäisi olla herkkyyttä tunnustella juuri sen potilaan tilannetta ennen saarnoja tai pyytämättömiä neuvoja.

Laura T.
Missä olet Laura?

Todella hyvä pointti. Resurssien vähenemisen huomaa myös tästä; potilaita katsellaan yhä enemmän ja enemmän tilastojen ja todennäköisyyksien kautta - ei niinkään yksilöinä. Ymmärrän ja en.

Ymmärrän hyvin niissä tilanteissa, joissa potilas itsekään ei oikein tiedä mikä sopii ja mikä ei. Mutta kuunnellessani kymmeniä tarinoita siitä kuinka lääkäri kumoaa potilaan oman kokemuspohjan lyömällä tilastoja pöytään, tyrmistyn.

MrsR (Ei varmistettu)

Ymmärrän täysin tuon tunteen. E-pillerit jätin 27-vuotiaana, olin niitä 15-vuotiaasta syönyt - useampaakin merkkiä. Oli helpottavaa, kun ei tarvinnut jatkuvasti tarkistaa, että olen muistanut sen ottaa ja muutenkin raivokohtaukset ym.jäivät historiaan.
Tulin raskaaksi 28-vuotiaana, sain suloisen tytön ja raskauden jälkeen helvetti irti. Vajaa kaksi vuotta kärvistelin hirveiden kipujen ja vuotojen kanssa, kunnes marssin yksityiselle saadakseni vahvistuksen epäilyilleni - endometrioosi. En olisi enää niitä hormoneja halunnut, mutta hormonikierukka on nyt reilun vuoden ollut ja hitto kun on helpottanut elämää. Ei hirveitä vuotoja - siis oikeastaan ollenkaan - ja kivut huomattavasti vähäisemmät kuin aiemmin. Pysyn työkykyisenä kuukauden jokaisena päivänä eikä tarvitse herätä yöllä vaihtamaan supermaxisidettä, kun se päästää läpi... Hiukan mielialamuutoksia ja kipuilevat rinnat on pieni hinta siitä, ettei tarvitse maata vessan lattialla sikiöasennossa 3-5pvä kuukaudessa itkien.
Jos ei olisi endometrioosia, pärjäisin hyvin ilman hormoneja. Mutta minulla ja monella muulla ne palauttavat elämänlaadun jokseenkin normaalitasolle.

Laura T.
Missä olet Laura?

Äh, endo on kyllä niin hankala homma. Onneksi, onneksi asianmukaista apua on saatavilla.

Ohoh (Ei varmistettu)

Huhhuh. Tässä tulikin listattua aika hyvin syyt siihen, miksi en koskaan, siis KOSKAAN menisi gynekologille. Tiedän, että tutkimuksista kieltäytyminen voi lyhentää elämääni ja vaikuttaa terveyteeni negatiivisella tavalla, mutta en silti näe mitään syytä, miksi minun tulisi suostua tuollaiseen kohteluun ja epämiellyttäviin, nöyryyttäviin tutkimuksiin.

Joskus nuorempana kävin lääkärissä masennuksen takia, ja kuinka ollakaan, kävelin terveysasemalta pois e-pillerireseptin, en masennuslääkereseptin kanssa. Resepti jäi luonnollisesti käyttämättä.

Vierailija (Ei varmistettu)

Ööh, mitä? Gynejäkin on montaa laatua. Itse olen käynyt gynellä nyt 7 vuoden ajan ja yhden ainoan kerran (tosin juuri sen ensimmäisen) kohdannut hiukan tökerön tapauksen. Itse en kuitenkaan olisi valmis ottamaan sitä riskiä, että esim. kohdunkaulan syöpä pääsisi valloilleen kehossani vain koska pelkään että gyne saattaisi painostaa hormoniehkäisyyn tai olla muuten törppö. Aikuisena ihmisenä osaan kyllä puolustaa itseäni.

Ohoh (Ei varmistettu)

Ei tässä pelkäämisestä kyse olekaan. Valintoja kaikki, kukin tehkööt omansa sen perusteella, mikä tuntuu oikealta ja parhaalta vaihtoehdolta. Tämä on minun tapani toimia ja tiedän erittäin hyvin, mitä siitä voi seurata.

MuuMuu (Ei varmistettu)

En ole itse asiassa ikinä käynyt gynekologilla (olen 31), mutta olen käynyt kohdunkaulansyöpäseulonnoissa. Eihän niitä normaalisti julkisella puolella edes gyne ota, vaan hoitaja tai labrahenkilökunta.

Laura T.
Missä olet Laura?

Oho! En ole tullut ajatelleeksikaan, että gynekologilta voisi jotenkin välttyä! Itselläni on onneksi myös hyviä kokemuksia, vaikkakin oma tahto on ollut tehtävä selväksi ehkä liiankin tiukin sanankääntein. Ymmärrän toki sen, että he tekevät vain työtään (joskus tosin paino sanalla vain), mutta usein pieni vuorovaikutuskoulutus voisi olla paikallaan.

Pages

Kommentoi