Unipäiväkirjat

Missä olet Laura?

 

 

 

Viime vuosien aikana olen nähnyt unta paikasta jota ei ole olemassa. Palaan sinne kerran vuodessa. Viimeksi viime yönä.

Olen aina samassa lähtöpisteessä. Jossain kreikkalaisessa kaupungissa, jonka kaduissa on marmoria. On keskipäivä ja erkanen matkaseurastani etsiäkseni tutun korutakomon. Tiedän sen olevan korttelissa jossa kävelen, mutta joka kerta joudun arpomaan missä kulmauksessa. Muistan vain, että minun on löydettävä oikea sisäänkäynti; ovi, josta rappuset johtavat suoraan alas kellarikerrokseen.

Sitten huomaan, ja muistan: sisäänkäynti on kahden seinän leikkauspisteessä, suuren keltaisen kivitalon terävimmässä kulmauksessa. Puukaide ja natisevat rappuset vievät alas, josta heijastuu kliininen valo. Tunnen aina suurta iloa kun tajuan löytäneeni paikan jälleen kerran.

Astelen tummat puurappuset alas, ja saavun autotallimaiseen korupajaan, jonka seinällä on sinisiä muovisia lokeroita - sellaisia mitä Biltemasta saa. Silmiini katsoo tumma rastapäinen mies, joka on varsin hiljainen. Tunnollinen työssään, minä tiedän. Siksi olen täällä. Siksi palaan tähän paikkaan joka vuosi.

Hän kysyy mitä saisi olla, ja minä kerron tahtovani sormuksen. Sitten hän kysyy kysymyksen, mitä odotan kaikista eniten: minkä värisen kiven koruuni haluaisin. Seinän siniset laatikot ovat täynnä erisävyisiä ja levyisiä kiviä. Ei mitään jalokiviä, vaan kauniita, kirkkaita luonnonkiviä. Ja minä valitsen. Asetelma pysyy vuodesta toiseen samana: kerron arpovani monen eri värin välillä, ja hän avaa nyrkissään eri vaihtoehtoja. Joskus vain astun sisään ja valitsen valmiin korun. Mietin ja muuttelen mieltäni - violettia vai vaaleansinistä kvartsia, vedenvihreää vai pinkkiä akaattia.

Viime yönä päädyin korallinpunaiseen, läpikuultavaan kiveen. Mies erotti sen muista vaihtoehdoista ja istui työpöytänsä ääreen. Hän istuu aina pallilla niin, että hänen yläselkänsä pyöristyy kuin kotiloksi. Odotellessani minä seison hiljaa, katselen kirkasta työlampun valoa ja seinille kohoavia laatikostoja. Lattialla ei ole mattoja, tila on pieni ja teollinen. Kivilattia tuntuu jalkojen alla viileältä, vaikka ulkona on keskipäivän helle - mikään paikassa ei hengi sitä, että olemme keskellä vilkasta kreikkalaiskorttelia. Mies istuu pöytänsä ääressä hiljaa ja keskittyneenä, kuulen taltan kumeaa naputusta ja hiomalaitteen äänen.

 

Ensimmäistä kertaa heräsin ennen kuin ehdin nähdä lopputuloksen. Sinne jäi rastapää pöytänsä ääreen työskentelemään. Noh, ensi kerralla sitten. Silloin valitsen ehkä jotain sitruunankeltaista. En malta odottaa.

 

 

Laura

 

 

Share

Kommentit

Mia K.
Voi taivas

Ihana ♡

Mullakin oli paljon unia menneistä elämistä..etc samantyyppisiä. Ne kertovat mielenkiintoisia asioita itsestä! 

Oi, mikä ihana kivi! :)

Laura T.
Missä olet Laura?

Joo, unet kertovat ihan omaa tarinaansa. Tykkään. Kiitos kommentista Mia!

Pau
P.S C'est moi!

Melkeinpä näin tuon korupajan edessäni ja olin siellä myös itse. Kaukana hälisevästä korttelista, maan sisässä viileässä ja kostea tuoksu sieraimissa, valikoimassa kiveä. 

Eikö sua häiritse, että mitä ihmettä tuo uni tarkoittaa? :) Eihän tietenkään kaikki unet mitään tarkoita, mutta silti. Mistähän tuo kumpuaa? Itse näin pienenä toistuvia painajaisia, mulla oli muutama vakkaripainajainen, joka aina toistui ja aina ihan samanlaisena. Tiesin yleensä jo unessakin, että tässä sitä taas mennään. Jossain kohtaa niistä pääsin onneksi eroon.

Heh, ja olisiko jännää, jos tuo paikka olisikin olemassa? ;) Jossain pienessä kreikkalaisessa kaupungissa, josta et tiedä vielä mitään, mutta jonne sun olisi joskus tarkoitus mennä.

Olen ehkä katsonut liikaa elokuvia tai lukenut kirjoja.

Laura T.
Missä olet Laura?

Ei häiritse yhtään Pau! Kiinnostaa kyllä, ja mikäli unella on jokin vahva merkki, uskon että kekkaan sen vielä joskus. Ja joo, hauskaa olisi jos se paikka tulisi vastaan kadulla. Ehkä on siis vaan noustava koneeseen ja painuttava Kreikkaan, ei tässä muu auta.

Jatkuvat painajaiset on varmasti raskaita. Ja niitä kun on vaikea päästä karkuun ilman ammattilaisen apua. Onneksi sinä pääsit!

Ps. Kirjoja ei koskaan voi lukea liikaa!

Pau
P.S C'est moi!

heh, silloin pienenä asiaan auttoi pikkuhiljaa yölampun päälle jättäminen ja joskus pahimmassa tapauksessa vanhempien väliin kömpiminen. enää tosiaan ei sinne vanhempien väliin pääse, taitaa olla vähän liian iso siihen jo :D onneksi on tuo poikaystävä tossa vieressä nyt korvaamassa, jos joskus sattuu painajaisia näkemään. 

Toivottavasti keksit unen tarkoituksen, jos sellainen sillä on! :) ja joo, ei kai kirjoja voi lukea koskaan liikaa. paitsi ehkä tenttikirjoja.

Laura T.
Missä olet Laura?

Onneksi on unikaverit! Ja lupaan että palaan asiaan, mikäli unen merkitys valkenee!

annam_
anna k.

Oi mikä ihana uni, rakastan kiviä, tosin olen tainnut sen ennenkin mainita..! Tänään itse asiassa olen ajatellut paljon kiviä, lainasin juuri tässä eräänä päivänä kirjastosta yhden kivikirjan, sillä en vaan kyllästy ihmettelemään kivien voimaa.

Laura T.
Missä olet Laura?

Kivet vaan on parhaita. Sitä on mahdoton selittää, omalla kohdallani tunne on aina ollut sama.

Voi kivikirjat, muistan kun lapsena lainailin niitä kirjastosta niska vääränä. Minkä kirjan lainasit?

annam_
anna k.

Niimpä, ei sitä oikein selittämään pysty.

Lainasin tällaisen kirjan, erityisesti ihastuttaa laaja kiviluettelo kuvineen ja teksteineen, mitä nyt olen kirjaan ehtinyt tutustua: https://somsola.com/Kivilla-hoitaminen-kirja-Sari-McGlinn.html

Tuosta tulikin mieleeni, että Somsolassa olisi joskus kiva päästä käymään. Ehkä seuraavalla Helsingin reissulla koitan suunnistaa itseni sinne. Yleensä ostan kiveni markkinoilta vuosien mittaan tutuiksi käyneiltä myyjiltä.

Kommentoi