Universumin lällyin rentoutumisvinkki

Ladataan...
Missä olet Laura?

 

 

Istuin pitkän päivän jälkeen bussissa matkalla Tampereelle, ja katsoin kuinka edessä istunut turisti nappaili pokkarillaan kuvia maatiloista ja palluraisista pilvimatoista. Vieressä ajavan hinausauton kuski söi lenkkimakkaraa, ja yhtäkkiä kaikilla ympäröivillä asioilla näytti olevan tarkka paikkansa. Ja minä istuin siinä, laukussani sekalainen määrä tavaraa jolla tulisin toimeen yhdestä kolmeen päivään, suihkukerroista riipppuen.

Kun tarpeeksi monta päivää juoksee paikasta toiseen, tottuu väistämättä uuteen täystempoon. Tai jos nyt ei ihan totu, niin ottaa sen ainakin hetkellisesti omakseen. Lopulta ei enää edes oikein hengästy. On vaan matkalla jo seuraavaan paikkaan, tietäen tasan tarkkaan ettei päättäriä ole lähimainkaan. Kun istuu alas, on jo valmis nousemaan.

Siinä minä nojailin ikkunaan ja yritin nähdä maisemissa saman kuin tuo edessä istunut nainen. Katsoa vähän kauempaa ja olla läsnä näissä kevään elinvoimaisimmissa päivissä. Mutta ei: olo oli levoton ja täynnä kaikkea. Joskus niin käy: elämässä on yhtäkkiä niin paljon, ettei sitä ehdi edes pureskella kunnolla. Aivokäyrät elävät omaa villiä elämäänsä ja aamulla herätessä ensimmäisenä ajattelee politiikkaa, bussiaikatauluja tai vastaamattomia maileja. Korvissa tinnittää.

Olen tavannut lähiviikkoina paljon uusia ihmisiä - inspiroivia, kiinnostavia, aitoja tyyppejä. Sen sijaan en ole nähnyt lainkaan heitä, kenen kanssa yleensä sipsipussini jaan. Yhtäkkisesti tunsin pakottavaa tarvetta halata heistä jokaista, mutta koska olin yksin vyötettynä osterinmalliseen istuma-asentoon jossain Hämeenlinnan ja Toijalan välillä, tein halauskierroksen mielessäni.

 

Yksi lähestyy hitaasti ja kädet ammollaan, kääntää päätä oikealle ja laittaa aina silmät kiinni.

Yksi taittaa käsivarret kulmiksi vyötärön kohdalle, halaa ohuesti, mutta ei niin että siinä olisi jotain väkinäistä.

...

Yhden kihara tukka tunkee aina halatessa naamalle - hän rutistaa kaikista varmimmin.

... ...

Yhden iho on keskilämmin. Kun häntä halaa, ihon pinnalla voi tuntea auringon jättämiä jälkiä. Kaiken lisäksi hänellä on ihana tapa tehdä pieni laulava äänne.

... ...

...

 

Nukahdin.

 

 

Laura

 

 

Share

Kommentit

Mia K.

Ajatuksillahan ei ole rajoja :)

Siellä on rajaton määrä rakkautta 

 

Laura T.
Missä olet Laura?

Totta! Aivan totta. Ajatuksen voima on kyllä ihan voittamaton.

Sopivasti sekaisin

Ihana halauskierros! 

Siitä tuli mieleeni hymymeditaatio. En enää muista mistä siitä kuulin/luin, mutta teen sen aina välillä kun ei meinaa tulla uni tai olo on alakuloinen. Ensin hymyilee itse, jonka jälkeen alkaa levittää hymyä mielessään ja kuvittelee läheisten ihmisten hymyjä (puoliso, ystävät, perhe) siitä on tarkoitus laajentaa kaikkiin mahdollisiin mieleen pulpahtaviin ihmisiin ja kuvitella heidät hymyilevinä.

harmi, etten osaa kuvailla paremmin, mutta joka kerta hymykierroksen tehtyäni on edes vähän rennompi ja hyväntuulisempi olo. :)

Laura T.
Missä olet Laura?

Ooh, kiitos vinkistä tiituliitu! Hymymeditaatio kuulostaa aivan mahtavalta jutulta, pakko kokeilla heti illalla. Jee!

En kestä, ihana! :') Tuli mieleen he, jotka asuvat kaukana, ja joita itse välillä ikävöin. En ole ennen tullut ajatelleeksi että tiedän ihan tasan tarkaan miltä heitä tuntuu halata, ja voin aina palata tuohon hetkeen. Ja tiituliitun hymymeditaatiokin kuulostaa ihanalta! Pitää tuotakin kokeilla tän stressikevään aikana. :)

Laura T.
Missä olet Laura?

En minäkään ollut ajatellut kuinka erilaista on halata itse kutakin. Tuli jotenkin tosi kiva ja lämmin olo. Unohdin meditoida illalla kun nukahdin välittömästi sänkyyn päästyäni - tänään uusi yritys!

RondaS

"Kun tarpeeksi monta päivää juoksee paikasta toiseen, tottuu väistämättä uuteen täystempoon. Tai jos nyt ei ihan totu, niin ottaa sen ainakin hetkellisesti omakseen."

Tää on niin totta! Ja sitten kun se kiire loppuu eikä tarvi enää juosta paikasta toiseen, on ihan ihmeissään et "mitähän mä nyt tekisin?" :D 

Laura T.
Missä olet Laura?

Joo, huh. Sitä seisoo ihan pöllämystyneenä muutaman tunnin. Kyllä tää tästä taas!

ikkiam
LUOMA

Kuulin joskus, ehkä töissä joltakulta, että loma ei enää rentouta 8 päivän jälkeen.

Ehkä sama pätee kiireeseen, että reilun viikon jälkeen ei tunnu enää missään.

Sitten onkin hyvä pysähtyä. Viimeistään <3

Laura T.
Missä olet Laura?

Ai! Minä uskon että ihminen tarvitsee pitkiä lomia kaikesta. Kahdeksan päivää ei riitä millään, vaadin kahdeksaatoista! Huomenna pysähdyn. Halauksia!

ikkiam
LUOMA

Saat, vaikka satakahdeksantoista, jos mä saan päättää :---D

Näen miten sun varjo piirtyy katuun ja vaan pilvet liikkuu. Se on hyvä.

Kommentoi

Ladataan...