Vahvojen naisten opissa

Ladataan...
Missä olet Laura?

 

 

 

 

Viikko sitten törmäsin ystävään kahvilassa. Puhuimme töistä; kuinka voisi tehdä enemmän, jotain uudenlaista. Laajentaa repertuaaria, haastaa vähän.

Lyhyt keskustelumme päättyi lopulta siihen, että kerroin jo jonkin aikaa muhineen haaveeni. Kaveri repesi spontaaniin nauruun - kertoi haaveilleensa täysin samasta asiasta. Olimme jo hyvän aikaa pyöritelleet samanlaisia ajatuksia vierekkäisissä päissä.

Päätimme ottaa selvää, palata asiaan. Kävellessäni ulos tiesin tasan tarkkaan että nyt ei ollut kyse mistään tyhjästä sanahelinästä. Sellaisesta jalokivin koristellusta joojootodellakin -suunnitelmasta joka on tyhjää täynnä jo syntyessään.

Vuorokauden kuluttua sain viestin. Keskustelu oli avattu, ja sopiva porukka saatu kasaan yhdessä päivässä. Kosken viereisellä terassilla odottaisi palaveri. Vartissa vedin yli pyykkivuoron, laitoin huulipunaa ja ajoin keskustaan tapaamaan tyyppejä joista en tiennyt mitään. Kättelimme, keskustelimme ja joimme viiniä, ja kun aurinko laski, vaihdoimme paikkaa ja vielä lisää ajatuksia.

Olen vuoden sisään saanut työskennellä vahvojen naisten kanssa. Sellaisten, jotka aloittavat puhelut menemällä suoraan asiaan; keskustelevat, neuvottelevat ja ovat valmiita heittämään ideoillaan vesilintua, mikäli joku muu heittää ilmoille vielä toimivamman ratkaisun. Tyypit jotka syövät palaverissa jäätelöä, ja lukiessaan liian niiailevaksi kirjoittamansa tekstin poistavat sen parilla klikkauksella ja tokaisevat: ''Konditionaalit helvettiin''.

Ei meidän tarvitse todistella mitään. Ihan yhtä vähän meidän tarvitsee kuorruttaa puheitamme turhilla ehtomuodoilla. Jokainenhan meistä haluaisi toimivan työyhteisön, paremman palkan ja reilunkokoisen jäätelöpallon, mutta siinä se ongelma onkin: -isi- päätteeseen jää aina turha tulkinnanvara, joka harvoin hyödyttää itse pyytäjää.

Konditionaali on kohteliaisuuden keino jota käytetään tässä maassa aivan yli tarpeen; se pehmittää pyynnöt, mutta vie samalla niiltä pohjan. Joten, seuraavalla kerralla kun haluat jotain, käytä indikatiivia. (Ja ei, siinä ei ole mitään tökeröä.)

Suosittelen kokeilemaan ihan vaikka jäätelökioskilla. Pallojen suuruus vaihtelee käytetyn tapaluokan mukaan.

 

 

 

Laura

 

 

Share

Kommentit

Ilana

Oi vau! Kuulostaapa mahtavalta (uusi viritys siis).

Mä olen joskus kokenut ongelmalliseksi täällä Hollannissa sen, että pyrin itse käyttäytymään kohteliaasti, eikä sillä aina tosiaankaan ole toivottua tulosta, vaan tulen jyrätyksi. Perheenisä ohittaa jätskijonossa, mummo ryysää edelle juustotiskillä, pesukoneen korjaaja saapuu paikalle vasta, kun naapuri soittaa hänelle vihaisesti ja uhkaa lakimiehellä... Tämä onkin yksi suuri syy siihen, etten ole viihtynyt täällä. En tykkää olla ihmisille aggressiivinen ja vaativa.

Vaikka et siis tätä tietysti tarkoittanutkaan. Tuli vain mieleeni tuosta konditionaalin käytöstä, kun olen itse jotenkin tosi arka sille, etten olisi epäkohtelias (etenkään tuntemattomia kohtaan) ja viljelen ahkerasti semmoisia fraaseja kuin "would it be possible" ja "I was wondering if".

Mutta se on kyllä vissi, että turhan epävarmuuden saisi unohtaa allekirjoittanutkin.

Laura T.
Missä olet Laura?

Minäkin olen ollut Ilana. Olen jotenkin ajatellut että on töykeää ja juurikin vaativaa sanoa suoraan. Mutta hittolainen, kylläpä sujuu työkuviotkin iisimmin kun en katko selkärankaansa verbaalisesti.

On olemassa suoruutta ja sitten on suoruutta. Meni kauan ymmärtää että suora puhe ei sulje ystävällisyyttä pois. Treeniä treeniä!

Ilana

Joo todellakin on suoruutta ja suoruutta. On niitä, jotka sanoo suoraan mutta ystävällisesti, niin ettei siitä mitenkään voi loukkaantua. Ja sitten niitä, jotka töksäyttelee mitä sattuu ja ehkä vielä ylpeilee päälle, että minä vaan sanon niin kuin asiat on. Ja tässä kohti on just joku sellainen kulttuuriero, että mun mielestä paikalliset on epäkohteliaita, vaikka eivät sitä varmastikaan yleensä niin tarkoita. Toisaalta aika moni suomalainen tuntuu jakavan tän mielipiteen :)

Laura T.
Missä olet Laura?

Just näin! Ehkä mulla on jonkinlainen henkilökohtainen agenda tässä: olla suora mutta äärimmäisen ystävällinen. Purkaakseni jotain stereotypioita kai, tiedä sitten.

Helmi K
sivulauseita

Kuulostaa hyvältä.

Mutta vielä paljon paljon tärkeämpää on se että olet vihdoin juonut geeteen!!! Niin sitä pitää. 

Ja tiedän koska vakoilen sua instagramissa. Sua, Lena Dunhamia, Jemina Kirkea ja Roosa Murtoa. Ei huono joukko naisia tuossakaan <3

Laura T.
Missä olet Laura?

Olin vähän harmissani ettet ole Instagramissa koska olisin maininnut sinut kuvatekstissä. Mutta kyllä: olen juonut. Olen pitänyt. Kun nähdään, voidaan naukkailla sellaiset uudessa lempipaikassani.

Pus!

Helmi K
sivulauseita

Sounds like a plan.

Tove Janssonin tytär

Mä oon niin saarnannut tästä. Valmistuin amk-tason koulutusohjelmasta, joka on melko tuntematon (vain yksi koulutusohjelma maassa), mutta antaa erittäin laajat valmiudet toimia niin pedagogisen kuin terapeuttisen ohjaamisen kentällä. Kilpailemme usein samoista töistä sosiaaliohjaajien kanssa, joka on sekin hyvä koulutus, mutta erilainen. Meidän painopiste on taiteen ja taidetoiminnan hyödyntämisessä ohjausmenetelmänä eri asiakasryhmien kanssa. Sitten kun mennään samaan paikkaan työhaastatteluun hakemaan duunia, jossa nimenomaan tarvitaan monipuolista kädentaitojen, kuvallisen ja sanallisen ilmaisun tai liikeilmaisun ohjaajan pätevyyttä niin ollaan ihan selkä kyyryssä, että no enhän mä mikään sosiaaliohjaaja oo, mutta...

VOI JUMAL. Ei näin. Siellä pitää sanoa, että mä olen tässä kuule erinomainen. Ja mä haluan sen saman palkan kuin se sosiaaliohjaaja, koska mun koulutus oli puoli vuotta pidempi.

Saatto mennä nyt vähän asiaa vain sivuten tää kommentti, mutta oli pakko.

Laura T.
Missä olet Laura?

Asiaa!

Juuri näin.

Ihmisroskanen (Ei varmistettu) http://ihmisroskanen.blogspot.fi/

Aaa, se on mahtavaa, kun on pidätellyt jotain ideaa ja jännittänyt sen ääneen sanomista, ja sitten kun saa sen ulos suustaan, tulee heti vastakaikua! Tuntuu niin voimakkaalta.

Laura T.
Missä olet Laura?

Kyllä. Jännittävää!

Pax
Liikehdintää

Tätä voisin kokeilla. Tätä kokeilen.

ElinaSofia (Ei varmistettu)

NONIIN SAATANA!

Tuli ihan hullun hyvä mieli kun satuin lukemaan tämän just nyt, viettäessäni juhannusta töitä tehden kun ei ollut kanttia sanoa suoraan että deadlinet maanantaiaamulle ei vaan käy, mullakin on elämä. Ja itseasiassa tekisin sillä elämälläni mieluummin jotain ihan muuta.

Aion viritellä itseni oikeille taajuuksille, että sitten kun uusi mahdollisuus tipahtaa taivaalta syliin, on rohkeutta tarttua siihen. Eikä jäädä jälleen kerran murehtimaan sitä mitä saattaisi tapahtua.

Laura T.
Missä olet Laura?

Kunnon asenne ElinaSofia! Suurin osa töistä - niistä tärkeimmistäkin - on sitä luokkaa että ne voi jättää muutamaksi päiväksi.

Tsemppiä pään pitämiseen!

Pollyanna P. (Ei varmistettu) http://epataydellinenelama.wordpress.com

Tulipa luettua tämä teksti hyvään hetkeen. Kävin vastikään hyvinmenneessä työhaastattelussa paikassa, jossa oli ilmoitettu maksimialoituspalkka (sekin matala), joten sanoin haluavani sen. Haastattelija alkoi kysellä, enkö tyytyisi vähempään, jos työnantajalla on tiukkaa, ja sanoin, että "en kyllä kovin mielelläni, koska koen ansaitsevani tuon summan". Tuntui siltä, kuin haastattelija olisi pitänyt pyyntöäni kohtuuttomana, vaikka itse olivat summan ilmoitukseen asettaneet. Asia on jäänyt pyörimään mielessäni - olinko liian jyrkkä. Mutta luettuani tämän, lakkaan miettimästä asiaa. Jos he haluavat jonkun lähes ilmaiseksi, he eivät saa minua. Puhuipa hallitus palkka-alesta tai ei.

Laura T.
Missä olet Laura?

Neuvotteluissa käytetään taktiikoita joissa vastapuoli saadaan tuntemaan itsensä kohtuuttomaksi - olet päässyt esimerkilliseen tapaukseen. Onneksi pidit pääsi. Työmarkkinat on tällä hetkellä vähän liikaa työnantajan käsissä, mikä tarkoittaa sitä että yleensä työn tarjoajalla on aina käytössään ''jos sinä et tule, joku muu tulee joka tapauksessa''-kortti. Ei kannata.

Korkeimpia palkkoja voisi kyllä tsekata, mutta mitään työtä ei tehdä riistopalkalla. Ugh!

kao kao
Kao Kao

Mä vaadin ensi kerralla pienempää jäätelöpalloa. Ne yleensä vain kattoo mua kummissaan ja lataa ihan hullun ison pallon mulle, vaikka koetan ostaa puolikasta täyden hinnalla.

Jotkut haluaa vain minipallon jäätelöä. Suomesta ei ikinä saa ostettua montaa makua, kun se annos ois sit hervoton. Onneksi on italia, jossa saa myös maistella jäätelöitä mielinmäärin (ainakin melkein) ennen kuin ostaa :D

Laura T.
Missä olet Laura?

No kyllä määkin ihmettelisin jos joku haluaisi pienemmän pallon! Se on tämä ahnas luonteeni.

Oh Italia, ihana Italia. Maistoin yhdessä gelateriassa viikunajätskiä, ja onneksi vain maistoin koska se oli pahaa. Tampereen Mineteissä saa onneksi myös maistella ennen ostopäätöstä. Iso peukku.

kao kao
Kao Kao

Noku se on kylmää ja sokerista ja kermaista ja sit siitä jää jano. :) Just uunista tullut omenapiirakka tai suklaakakku kun on tarjolla, niin jäätelöä on pakko saada kylkeen, mut muuten vain mielelläni söisin vain vähän. 

Onneksi nyt voi sanoa vain miehelle, et "tää menee sit roskiin" se sanoo höh ja syö loput mun jättipallosta. 

Sit taas Pappagallon lakritsijäätelöpurkki pakkasessa, josta sitä voi käydä syömässä kaksi lusikallista ja viedä takaisin. Se on mun jäätelötaivas.

Laura T.
Missä olet Laura?

Pappagallon lakujäätelö on PARASTA. Tosin meikäläinen ei ikinä tyytyisi vain kahteen lusikalliseen.

kao kao
Kao Kao

Kolmen kaverin jäätelötehtaan uutusmaku on lakritsi, pitää niin testata se!

Kommentoi

Ladataan...