Vaihtuva näyttely

Ladataan...
Missä olet Laura?

 

Niin kuin olen kertonut, olen kivien keräilijä. Asuntoni eri kolkissa sijaitsee kivipusseja, ja -purkkeja täynnä eri paikoista kulkeutuneita maanpalasia: saatuja ja salakuljetettuja, löydettyjä ja jo kertaalleen hukattuja.

On kausia jolloin kaikki kivet ovat poissa näkyviltä, enkä halua näkökenttääni yhtään ylimääräistä tilpehööriä, mutta useimmiten kodin eri pinnoilta löytyy yksittäisiä lohkareita ja pikkukivien sarjoja. Yöpöydälläni pyörii lähes poikkeuksetta vaihtuva sarja erivärisiä löydöksiä - vaihtelen niitä fiiliksen mukaan.

Viime viikolla kivikavalkaadi sai pölynpyyhinnän yhteydessä vaihtua, ja yllätyksekseni huomasin hamuavani pussista määrätietoisesti punaista ja keltaista. Olin omasta systemaattisuudestani hieman yllättynytkin, yleensä kun pöydän kulmalle kerääntyy sekalainen seurakunta vähän kaikkea: ametisti, viherkivi ja ehkä muutama simpukka.

Nyt oli kuitenkin saatava juuri näitä värejä.

Tarinan mukaan punaisen värin kaipuu kertoo lisäenergian tarpeesta, keltainen taas varottelee työuupumuksesta. En ihmettele - syyskuu oli hektisin kuu naismuistiin. En pidä venyvästä kiireestä - nautin siitä ainoastaan lyhytaikaisena. Pidän sen liikkeellepanevasta voimasta, mutta en siitä mitä se pitkittyessään tekee luovuudelle.

(Toisaalta joidenkin lähteiden mukaan kyseisillä väreillä on stressinhallintaa vahvistavia vaikutuksia, ja punainen väri on omiaan virittämään kohti loppukiriä. Tiedoksi vaan kaikille gradun tekijöille.)

 

 

Siinä ne nyt lepäävät, ennalta määrittelemättömän ajan. Jos kalenteria on katsominen (teen sen tällä hetkellä toinen silmä visusti kiinni, varovasti päiväkohtaisesti vilkuillen), tämä symbolinen ''loppukirini'' kestänee vielä seuraavat pari viikkoa - katsellaan sitten mikä väri kiinnostaa. Villinä veikkauksena sanoisin, että seuraavana vuorossa: laventelin liilaa ja taivaansinistä topaasia. Ihan sillä tavalla rauhoittumismielessä.

 

 

Laura

 

 

Share

Kommentit

Oranssinen

Kävin viime viikolla Valamon luostarissa katsomassa näyttelyn Mestarin jäljillä II (upea!!) ja tietenkin visiteerasin myös luostarin lahjamyymälän...

Yhdellä pöydällä oli kulhoissa riemunkirjavia saippuakivimunia jotka suorastaan huusivat "ota minut käteeesi"!
Itsestään selvästi käteni noukki kulhosta oranssin kivimunan, mutta yllätyksekseni se ei käteeni tuntunutkaan oikealle!

Visuaalisesti viehätyin parista violetista kivestä, mutta mikään niistäkään ei tuntunut istuvan kämmeneeni kuin kotiinsa ja lopulta päätin olla omimatta yhtäkään kuiskuttelevista kaunokaisista.

Sitten äitini ilmestyi viereeni näyttääkseen pallomaista kristallia ja se laskeutui kämmeneeni kuin lämmin muna linnunpesään.

Väri-/kivihihhulina tulkitsin asian niin, että tarvitsen rauhoittumista ja positiivista energiaa, mutta materialistina violetin henkisyys on liikaa ;) Kristallin bling-blingominaisuus puhuttelee sisäistä Harakkaani!

Laura T.
Missä olet Laura?

Oo! Kyllä sen vaan tietää, sanon ma!

Ps. Valamon luostari on toivelistallani top vitosessa, sinne on päästävä vielä.

Ilana

Voi ei :D Luin tätä aamusilmillä sängyssä (ilman silmälaseja) kännykästä ja ihmettelin, että mistä kivistä se Laura oikein höperehtii, kun kuvassahan oli lohkare homejuustoa, aurinkokuivattua tomaattia ja jotain pähkinöitä... (Tämä varmaan kertoo minusta, että oli nälkä ja pidän juustoista!)

Liekö minullakin nälkä, kun tuossahan on aivan selvästi pala homejuustoa, hasselpähkinä, kuivattua ananasta, viikunaa ja muuta hedelmää..;) Piti oikein tihrustaa uudemman kerran, että mitä kiviä muka.

kao kao
Kao Kao

Sama, tosin mietin et missä taidenäyttelyssä (avajaisissa) Laura on ollut, kun siellä tarjotaan noin mielenkiintoisia pikkusuolaisia :)

Laura T.
Missä olet Laura?

Aahahah! Nyt kun sanoitte niin...

IlonaSV
Saattaen vaihdettava

Minäkin ajattelin, että tässä tulee nyt sarja taidekuvia leikkuulaudaltasi! :D

Olen myös keräillyt kiviä ja simpukoita! Pienenä mulla oli huoneeni seinällä sellainen "kolotaulu", siis taulu, jossa oli monenmonta pientä koloa, joihin aina asettelin erilaisia pieniä kivisiä aarteitani esille. Ehkä niitä voisi taas asetella enemmänkin näkyville kotona...

Laura T.
Missä olet Laura?

Kolotaulu! Muistan sellaiset. Kaverini seinällä oli sellainen, ja haaveilin aina omasta. Ei muuten ollenkaan huono idea Ilona...

annam_
anna k.

Ihana kivilajitelma<3 Kivissä on sellainen jännä juttu, että välillä jokin tietty kivi/väri vetää puoleensa. Mystistä.

Kommentoi

Ladataan...